maanantai 8. joulukuuta 2008

Poliittisesti korrektia

Kekkoslovakia eli Suomen sosialistinen neuvostotasavalta ei suinkaan ole hautautunut menneisyyden pölyyn ja ruskohiilikatkuun vaan on yhä täällä. Sen saimme huomata ETY-kokouksen aikana. Missä muussa länsimaassa suljettaisiin pääkadut pitkiksi ajoiksi, jotta jotkut ulkomaanpellet saisivat ajaa autoletkassa jonnekin? Kommunistimaissa on yleistä, että oman maan asukkaita simputetaan ja kyykytetään valtaa pitävän puolue-eliitin ja sen ulkomaalaisten vieraiden edun nimissä.

ETYKin aikaisia järjestelyjä ei voi puolustaa edes vetoamalla turvallisuuteen, sillä halutessaan olisi joku voinut kätevästi laittautua passiin sopivaan paikkaan pommin tai kiväärin kanssa, kun reitit ja kellonajat oli lehdessä ilmoitettu etukäteen. Koko paskasta aiheutui helsinkiläisille aivan liikaa harmia. Ainoa hyöty koko hässäkästä lienee, että maalaispoliisit pääsivät leikkimään suuren maailman äksöniä kuin elokuvissa konsanaan ja saivat tuntea itsensä tärkeiksi.

Suomessa mielistellään muutenkin ihan liikaa ulkomaalaisille. On aivan turhaa, että Stockmannilla kuulutetaan tavaratalon sulkemisesta viidellä eri kielellä. Jos ei ryssille ja muille turisteille riitä englanti, pysykööt kotona. Ei Pietarissakaan kuuluteta suomeksi, hyvä jos edes englanniksi. Kun liikkuu Helsingin keskustassa ja Suomenlinnassa, tulee mieleen, että nämäkin paikat tuntuvat olevan olemassa ensisijaisesti turisteille eikä kaupunkilaisille. Hotelli Kämpissä käynti on kuin kävisi ulkomailla: tarjoilijat puhuvat ensin englantia ja yksi ei osannut suomea lainkaan! Tuli aivan tsaarin aika mieleen tällaisesta.

Finnair on varmaan maailman ainoa lentoyhtiö, jonka koneissa turvallisuuskuulutukset tulevat muulla kuin yhtiön emämaan kielellä. Finnairin koneessa kuulutetaan englanniksi kaikki, ja jos joku haluaa tietoa muulla kielellä, häntä kehotetaan ystävällisesti kääntymään matkustamohenkilökunnan puoleen. Jo on aikoihin eletty! Miten epäisänmaallista onkaan lentää sinivalkoisilla siivillä!

Suomessa pitää aina olla poliittisesti korrekti. Se tarkoittaa, että ainoa hyväksyttävä ideologia on vasemmistovihreys tai keskustalaisuus höystettynä pakollisella monikulttuurisuusliturgialla. Joka muunlaisia mielipiteitä viljelee, on heti rasisti tai kapitalistiöykkäri, kenties peräti sellainen kauhea äärioikeistolainen. Poliittinen keskustelu on hajutonta, mautonta ja harmitonta. Jos erehtyy ilmaisemaan itseään selkeämmin ja juurevammin, tulee sohaisseeksi kusiaispesään ja saa tietenkin populistin leiman. Populisti sanoo asiat suoraan, ja luulisi sen olevan hyvä asia. Poliitikkojahan toisaalta haukutaan siitä, että he ilmaisevat itseään ympäripyöreästi ja latteasti. Sehän on Suomessa sääntö eikä poikkeus. Poliittisia puheita voisikin arvostella lehdissä ja pisteyttää ne unipillereillä vaikkapa yhdestä viiteen. Viiden pillerin puhe on täystyrmäys, joka saa kuulijat vajoamaan syvään uneen jo alkuminuuteillaan.

On naurettavaa, että Halla-ahon ja Pajusen ihan asiallisista ja järkevistä puheista on syntynyt sellainen älämölö. Suomessa onkin heti moraalisen paniikin paikka, kun joku uskaltaa poiketa poliittisen korrektiuden ruodusta. Kyllä maahanmuutosta pitää voida puhua muultakin kannalta kuin monikulttuurisuutta ihannoiden. Suomi on monessa asiassa matkinut Ruotsia, mutta maahanmuuttopolitiikkamme on ollut hyvin rajoittavaa verrattuna Ruotsiin. Hyvä niin, sillä Ruotsi pitäisi nähdä varoittavana esimerkkinä. Haluammeko mekin kaduillemme väkivaltaisia mielenosoituksia, joissa erilaiset kansallismieliset ryhmät ja heitä vastustavat ryhmät mukiloivat toisiaan sairaalakuntoon sekä tappelevat mellakkapoliisien kanssa? Tätähän Ruotsissa tapahtuu jatkuvasti, etenkin tiettyinä päivinä, kuten Kaarle XII:n kuolinpäivänä.

Olen kyllästynyt yksiulotteisiin löpinöihin monikulttuurisuuden kulttuuriamme rikastavasta vaikutuksesta. Millä tavalla pitkäaikaistyötön somali, jolla on kotona lukutaidoton vaimo kuuden lapsen kanssa, rikastaa Suomen kulttuuria? Eikö muuten Somaliassa ole aika homogeeninen kulttuuri? Sitähän voisi rikastaa lähettämällä sinne vaihdossa suomalaisia pitkäaikaistyöttömiä. Tämä myös ehkäisisi kaljupäisten pilottitakkimiesten mahdollisesti vihamielisiä reaktioita täällä Suomessa. Voisimme vaihtaa päittäin. Kyllä Suomesta varmaan löytyisi halukkaita lähtemään, Somaliassahan on mukavan lämmintä.

lauantai 8. marraskuuta 2008

Lumppulasset ja räsyritvat

Lenita Airisto totesi jo takavuosina, että suomalaiset ovat alipukeutujia, jotka helposti tunnistaa maailmalla, kun erottuvat kielteisessä mielessä joukosta.

Valitettavasti tämä pitää edelleen paikkansa, vaikka Esplanadilla onkin Louis Vuittonin (lausutaanko se luii vittuun?) liike. LV on muuten siitä tylsä brändi, että jokaisella pissaliisalla ja pikkuhuoralla on piraattivuittoni. Sama koskee Guccin kangaslaukkuja. Sellaisia kannattaa välttää. Itseään kunnioittava ihminen ei tietenkään osta piraattitavaroita, koska ne ovat laadultaan kehnoja ja koska ei pidä tukea järjestäytynyttä rikollisuutta. Viisas ihminen välttää myös aitoja merkkituotteita, joita voisi luulla piraattitavaroiksi.

Suomessa on yleistä leimata tyylikäs ja laatuun panostava ihminen itsekkääksi ja pinnalliseksi kerskailijaksi. Kauniit ja meikatut naiset taas ovat joko bimboja (jos ovat vaaleita) tai ylipyntättyjä noita-akkoja (jos ovat tummia). Tämä johtuu tietysti kateudesta. Suomessa kukaan ei saa olla muita parempi eikä luulla itsestään mitään. Kaikkien pitää olla samaa keskinkertaista massaa. Siihen ideologiaan sopii myös peruskoulu, jossa heikosti pärjääviä hyysätään ja heidän ehdoillaan mennään, kun taas fiksut jätetään oman onnensa nojaan, vaille virikkeitä. Peruskoulusta savustetaan ulos liian persoonalliset opettajat, koska kollegiokin on tasapäinen.

Jos rahaa on, se ei saa näkyä. Rikkaan ihmisen kuuluu ajaa tylsällä ja tavallisella autolla ja kulkea halvoissa vanhoissa lumpuissa, jotka ovat kuin suoraan Pulttiboisin rekvisiittavarastosta. Suomen aateliset kiiruhtavat aina kertomaan kartanoitaan esittelevien sisustusjuttujen yhteydessä, kuinka he ovat itse maalanneet ja tapetoineet ihan omin käsin ja kuinka monta vuotta onkaan mennyt töihin, koska niitä ei ole ollut varaa teettää kerralla. Pitää olla kansanomainen, etteivät lukijat kuole kateuteen. Kartanon edessä poseerataan likaisissa työhaalareissa ja kumisaappaissa talikko olalla. Kartano on myös pakko avata rahvaalle, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tulla töllistelemään. Kenties se lievittää kateutta ja tuo sympatiapisteitä.

Suomalaisten käsitys juhlapukeutumisesta on suorastaan koominen. Moni mies omistaa vain yhden puvun, jossa on päässyt muinoin ripille tai ylioppilaaksi. Niin kauan kuin se vielä mahtuu päälle, se saa kelvata kaikkiin juhliin vuoden ympäri. Jos ei se enää mahdu päälle, ostetaan Dressmanista mahdollisimman halvalla uusi, jonka istuvuuden kanssa on niin ja näin.

Naiset taas luulevat, että kun pannaan hame (ostettu Anttilasta vuonna 1989) ja avokkaat, ollaan automaattisesti juhla-asussa. Kokonaisuuden kruunaavat rihkamakorut, jotka ovat olevinaan nuorekkaita, vaikka ovat ainoastaan halvan näköisiä. Jotkut taas luulevat, että kun asu on mahdollisimman paljastava, se on myös juhlava. Julkinen paljasteleminen on ainoastaan vulgaaria, ja monen kroppakaan ei kannusta siihen, joskaan heillä ei valitettavasti ole tarpeeksi itsekritiikkiä sen tajuamiseksi.

Suomen kirpputoreilta löytää harvoin vaatteita, jotka kelpaisivat muuhun kuin lattiaräteiksi. Koska ihmiset panostavat pukeutumiseensa liian vähän ja ostavat huonolaatuisia vaatteita, ne eivät kelpaa kierrätykseen. Miksi kukaan haluaisi ostaa kirpputorilta virttyneet vanhat kalsarit tai sukat tai kulahtaneen Anttilan tai H&M:n lumpun? Miksi kukaan haluaisi ostaa tekonahkakenkiä edes uusina?

Moni väittää, ettei ole varaa ostaa kunnollisia vaatteita. Se on paskapuhetta. Netin kautta ja alennusmyynneistä saa Armania ja Versacea Anttilan lumppujen hinnalla. Tällaisia tamineita voi ostaa myös käytettynä, koska laatuvaatteet kestävät hyvin. Ja jos sama vaate kyllästyttää, sen voi kierrättää.

Rahan puutetta suurempi ongelma on kyllä hyvän maun puute. Sitähän ei tunnetusti saa edes rahalla. Absolutely Fabulousin Edina on hyvä esimerkki siitä, että kalliisti puettukin voi olla mauton. Kallis mauttomuus voi joskus olla ihan hauskaa, kun taas halpa mauttomuus on vain säälittävää.

Suomalaisista miehistä suurin osa ei käytä muuta kosmetiikkaa kuin hammastahnaa, ja sitäkin satunnaisesti. Kosmetiikka, peseytyminen ja ulkonäöstä huolehtiminenhan on tosi pinnallista ja typerää, aivan turhaa. Vain homot ja bimbot harrastavat sellaista. Tosimies haisee paskalle ja hielle ja hänellä on tuulenraiskaama koppurainen iho ja hehtaarin kokoiset silmäpussit sekä karvoja joka paikassa. Tosimies vaihtaa kalsarit ja sukat kerran viikossa.

Jotkut naisetkin kehuvat, että "mä en käytä mitään rasvoja". Ei sitä tarvitsisi sanoa, näkyy se muutenkin, valitettavasti. Tällaisten hirveiden junttien kannattaisi ehdottomasti pitää suunsa kiinni. Niin miesten kuin naistenkin olisi syytä ainakin ajaa kainalokarvat, koska ne moninkertaistavat bakteerien käytössä olevan kasvualustan. Deodorantti ei auta hienhajua vastaan, jos kainalossa on karvoja. Hienhaju taas on oikeasti tosi ällöttävää, uskokaa nyt.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Viherpiipertely on yhtä tyhjän kanssa

Viherpiipertäjät ovat niitä naurettavia tyyppejä, jotka paasaavat suu vaahdossa kierrätyksestä, kompostoinnista ja joukkoliikenteestä. Luulevatko nämä reppanat tosiaan, että sillä on mitään väliä, ostanko muovipussin ja vienkö tyhjät mehutölkit kartonkikeräykseen. Voin kertoa näille mulkeroille, että en osta muovipussia ja että lajittelen tunnollisesti kaikki jätteet, mutta en tee siitä numeroa enkä vouhkaa ympäri kaupunkia.

Mutta kas: minäpäs ajelen yksin isolla henkilöautolla, joka kuluttaa 16-24 litraa satasella. Entä sitten? Vihervasemmistolaiset ovat nyt kauhuissaan, koska itse he kulkevat bussilla ihan jo senkin takia, ettei heillä ole varaa autoon, varsinkaan näin hienoon kuin minulla. Tiedoksi näille pösilöille, että dieselbussi saastuttaa paljon enemmän kuin henkilöauto. On myös kyseenalaista, miten ekologista on, että monet bussit ajelevat lähes tyhjinä kannattamattomia reittejä. Oikea luonnonystävä ei kulje bussilla vaan kävelee tai pyöräilee. Mutta siihenhän nämä sekundalinkolat ovat aivan liian laiskoja.

Niin kauan kuin formula on sallittua ja hyväksyttyä, en suostu potemaan omantunnontuskia siitä, että ajan Roycellani. Formula-auto kuluttaa 70 litraa satasella, joten siihen verrattuna minun autoni on todellinen ekopeli. Pahinta on, että formula on täysin turhaa luonnonvarojen haaskausta ja saastuttamista. Minä taas en kaahaile pillurallia vaikkapa Töölöntorin ympäri, vaan olen yleensä oikeasti menossa johonkin.

Jos joku haluaa kasvattaa risuparran, pitää keittiössään kompostia ja kulkea bussilla kammottavissa UFF:n lumpuissa, se on hänen asiansa. Jättäisi kuitenkin muut rauhaan, minua ei ainakaan saarnat kiinnosta. Sitä paitsi Pentti Linkola on ainoa oikeasti ekologisesti elävä ihminen Suomessa, muut ovat vain tekopyhiä suunsoittajia, joilla ei ole varaa sanoa yhtikäs mitään.

Sillä ei muuten ole oikeasti väliä, mitä me täällä Suomessa puuhastelemme. Kotiplaneetallamme on 6 miljardia ihmistä mutta kotimaassamme vain 5,3 miljoonaa. Suomalaisten hiilidioksidipäästöt ovat vain kärpäsen pieru maailmankaikkeudesssa. Vihervouhkaajat voisivat mennä Kiinaan ja Intiaan paasaamaan, koska siellä ne asiat oikeasti ratkaistaan. Sillä ei ole paskankaan väliä, laitoinko appelsiininkuoren biojäteastiaan vai sekajätteeseen ja heitinkö vanhan paitani roskikseen vai Uffan keräyslooraan. Maailmanloppu tulee muutenkin muttei vielä meidän aikanamme.

Suosimani Armanin ja Versacen vaatteet ovat muuten tosi ekologisia: ne ovat laadukkaita ja ajattomia. Tyylikkyys ei siis automaatisesti ole epäekologista. Pahalle haisevat viherrisuparrat ja lumppuliisat sen sijaan ovat itse käveleviä ympäristöongelmia.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Käymäläkulttuuria

Kaikkien pitäisi käydä paskalla vain ja ainoastaan kotonaan, ei ainakaan julkisissa käymälöissä. Jos nyt esimerkiksi työpaikan vessassa välttämättä kuitenkin pitää paskoa, pitäisi ainakin a) vetää pönttö ja b) harjata jarrutusjäljet eli paskaraidat pois. Minua ainakin oksettaa mennä vessakoppiin, jossa haisee paska. Ja vaikkei haise, vielä oksettavampaa on, kun pöntössä on vanhat paskat seinämissä. On se nyt saatanan kumma, että joillekin on niin vaikeaa tarttua siihen pöntön vieressä olevaan harjaan. Vai luulevatko he kenties, että se on jonkun hammasharja eivätkä siksi uskalla koskea? Jotkut näyttävät myös luulevan, että jos vetää pöntön päällä olevasta nupista tai painaa siinä olevaa nappia, tulee maailmanloppu.

Monet ihmiset eivät pese käsiään käytyään vessassa, tai huljuttavat niitä vain näön vuoksi pikaisesti hanan alla. Hyi helvetti! Toivottavasti tällainen tyyppi ei valmista minulle ruokaa kahvilassa tai ravintolassa.

Ihmisten barbaarisen käymäläkäyttäytymisen ohella suuri vitsaus ovat epäesteettiset ja epäsiistit mukavuuslaitokset, joita aivan liian usein näkee julkisissa tiloissa. Monissa helsinkiläisravintoloissa on peltiset vessanpöntöt kuin vankilassa konsanaan. Liian monesta eriöstä puuttuu bideesuihku, jollainen pitäisi tietysti olla niin miesten- kuin naistenvessoissa.

Julkisissa toileteissa pitäisi ehdottomasti olla täysin eristetyt kopit eikä missään nimessä sellaiset, joissa on vain ohut väliseinä mutta avoin tila seinän ala- ja yläpuolella. Vessassa pitää olla yksityisyyttä. Minä en ainakaan halua kuunnella, kuinka joku piereskelee tai lorottaa.

Ärsyttää ihmiset, jotka huutelevat toisilleen kopista toiseen tai jäävät seisoskelemaan altaiden luo ja juttelemaan. On siinäkin esteettinen ympäristö kanssakäymiselle! Mutta pissaliisat ovat tunnetusti kuin kotonaan vessassa. Menisivät miestenvessaan, siellähän on ne kivat kusikourut tai pisoaarit. Ne ovat muuten todella yököttäviä. Ällöttää ajatus, että joku juntti kusee ränniin (vilkuillen vaivihkaa muiden kikuleita), ravistaa vähän ja sujauttaa sitten muitta mutkitta kalunsa housuihinsa, noin vain, pesemättä sen enempää kikkeliä kuin käsiäkään. Yäk - en haluaisi treffeille tuollaisen kanssa.

En haluaisi kuunnella toisten löpinöitä paskahuussissa vaan mieluummin jotain tähdellisempää, joka paikan omistajan kuuluisi järjestää. Ravintola Kosmoksen vessassa on jo useiden vuosien ajan voinut kuunnella linnunlaulua. Se on kannatettavaa, samoin klassinen musiikki tai vaikkapa kielikurssi, kuten Rymy-Eetun vessassa.

Kaupungin hienoimmat käymälät ovat ilman muuta hotelli Tornin Ateljeebaarin naisten-wc (se maisemastaan kuuluisa) ja hotelli Kämpin wc:t. Nämä ovat tyylikkäitä ja siistejä, ja Kämpin vessoissa on käsivoidetta ynnä muuta tarpeellista. Ja tietysti kunnolla eristetyt kopit, joissa myös on ilmastointi - aivan välttämätön varustus sekin. Erään gourmet-ravintolan klosetissa oli kuulemma Diorin kosmetiikkaa ja sukkahousuja tarjolla. Loistavaa! On erittäin kiusallista, jos sukkahousuihin tulee silmäpako kesken kaiken, ja raskaan herkuttelun lomassa voi tulla tarvetta virkistäytyä vaikkapa kasvoveden ja puuterin avulla.

Huonoa monessa julkisessa toiletissa on käsipyyherulla, josta on vaikea saada otetta ja joka myöhemmin illalla muuttuu ällöttävän märäksi, tai käsienkuivauslaite, joka pitää kovaa meteliä muttei kuivaa. Hygienisintä olisi käyttää kertakäyttöisiä paperipyyhkeitä tai yksittäisiä kangaspyyhkeitä. On myös käsittämätöntä, että todella monessa vessassa ovi aukeaa sisäänpäin. Hieno homma: Kun justiinsa olen pessyt kädet, joudun tarttumaan saastaiseen mikroeliöitä vilisevään kahvaan saadakseni oven avattua. Kukahan idiootti senkin on keksinyt? Varmaan joku munan- ja nenänkaivaja, joka ei itse pese käsiään eikä piittaa sellaisesta turhasta ämmien ja homojen vouhotuksesta.

Monessa paikassa henkilökunta on olevinaan liian kiireinen käydäkseen säännöllisesti tarkastamassa mukavuuslaitosten siisteyden, vaikka siisteys on vähintä, mitä voi vaatia julkiselta käymälältä.

torstai 2. lokakuuta 2008

Rasittavaa jeesustelua

Uskovaiset luulevat olevansa muita parempia. Pahimpia ovat käännynnäiset, jotka eivät koskaan unohda mainostaa olevansa muslimeja, ortodokseja tai katolilaisia ja käyvänsä moskeijassa tai messussa joka sunnuntai (tai minä päivänä kukin uskonto velvoittaa). Nämä myös mielellään paasaavat muille ja kinaavat heidän kanssaan esim. työpaikan kahvihuoneessa. Se voisi muuten olla periaatteessa hauskaa, mutta valitettavasti uskovaiset ovat usein herkkänahkaisia ja huumorintajuttomia.

Turhapa tuollaisista asioista on kinastella, minulle on ainakin ihan sama, mihin kukin uskoo tai on uskomatta, kunhan antaa toisten olla rauhassa. Kiihkeä käännynnäinen on yhtä ärsyttävä kuin yli-innokas viherpiipertäjäidealisti, joka saarnaa kaikille silmät ja korvat täyteen ekoa ja kierrätystä, halusivatpa muut sitä tai eivät. (Vihermulkerot: teidät haukutaan myöhemmin.)

Kirkkoon tavan vuoksi kuuluvat ovat kaikkein säälittävimpiä luusereita. ”Kyllä kai mä tavallaan niinku uskon, mutten silleen ku kirkko opettaa”, on näiden surkimusten vakioselitys. Mitä helvetin järkeä on kuulua kirkkoon, jos ei usko kuten kyseinen kirkko opettaa? Miten typerää! Toinen yleinen selitys: ”Emmä edes tiedä, uskonko, mutta kuulun kirkkoon perinteen takia ja varmuuden vuoksi, jos se vaikka onkin oikeassa.” Mitä raukkoja, kun eivät uskalla ajatella itsenäisesti tai pelkäävät erottua joukosta! Koska suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, nämäkin laumaeläimet kuuluvat. Lisäksi he ovat tekopyhiä ja älyllisesti epärehellisiä. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei katsoisi hyvällä moista: Että kuulutaan kirkkoon tavan vuoksi mutta ei noudateta kristillisiä ja raamatullisia arvoja, mitä ne sitten ovatkin. Tuollaiset tyypit Jumala passittaisi helvettiin pää edellä, mokomat fariseukset.

Kristillisten arvojen noudattaminen voi nykyään olla jopa ylivoimaista, sillä itse pirukaan ei ota tolkkua siitä, mikä on vaikkapa evankelis-luterilaisen kirkon sanoma nykyään. Kirkko kai kannattaa lähimmäisenrakkautta mutta sietää silti miespappeja, jotka eivät suostu työskentelemään naispappien kanssa. Seurakunnissa riidellään homoliittojen siunaamisesta, vaikka Suomen lainsäädäntöä jo jokunen vuosi sitten muutettiin tässä asiassa nykyaikaisen sivistysvaltion tasolle.

Kirkko yrittää kosiskella nykyajan ihmisiä ja olla trendikäs, mutta miten se muka onnistuu, jos toiminta nojaa tuhansia vuosia vanhaan hajanaiseen tekstikokoelmaan, joka on käännetty ja muokattu moneen kertaan mutta on silti olevinaan Jumalan sanaa ja siksi muuttumaton, ikuinen totuus? Kyseinen tekstikokoelma on muutenkin niin täynnä iljettävää väkivaltaa ja syrjintää sekä keskenään ristiriitaisia käsityksiä, ettei kukaan järkevä ihminen sen varaan elämäänsä perustaisi.

Ei tarvitse olla erityisen fiksu tajutakseen, että Raamattu, Koraani ja kaikki muutkin mukamas jumalallista alkuperää olevat tekstit ovat yksinkertaisten ja taikauskoisten miesten sepittämiä tarinoita. Kuka on niin naiivi, että uskoisi esimerkiksi, että nainen on luotu miehen kylkiluusta? Tai että kaikkivaltiasta, täydellistä Jumalaa kiinnostaisivat niinkin banaalit asiat kuin naisten pukeutuminen, ihmisten seksielämä tai syömiset ja juomiset?

Erityisen vaikeaa on tajuta, miten kukaan ylipäänsä voi uskoa jonkinlaisen jumalan olemassaoloon. Juutalaiset ovat kaikkialla ja kaikkina aikoina joutuneet epäsuosioon julistettuaan olevansa Jumalan valittu kansa. Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi Jumala ei pannut tikkua ristiin valitun kansan joutuessa pulaan viimeksi n. 60 vuotta sitten. Sen sijaan monet Etelä-Amerikan viidakkoihin paenneet natsijohtajat ovat eläneet vanhoiksi juutalaisilta ryöstetystä omaisuudesta nauttien. Tällaisiin kiusallisiin kysymyksiin uskovaiset, nuo nöyrät lampaat, tapaavat vastata, että Jumala koettelee omiensa uskoa. Siinä tapauksessa Jumala onkin sadistinen nilkki, pahempi kuin Josef Mengele ja Heinrich Himmler yhdessä. Tällaisen sadistin sanotaan toisaalta olevan anteeksiantava ja rakastava, mikä on tietysti erittäin ristiriitaista. Lukuisiin ristiriitoihinkin on uskovaisilla selitys: Tutkimattomat ovat Herran tiet – emmehän me vaivaiset maan matoset, erehtyväiset ja epätäydelliset olennot voi käsittää, mitä Jumala oikein haluaa.

Nyt jään vain odottamaan tappouhkauksia, sillä niitähän yleensä satelee, jos uskaltaa arvostella monoteistisia maailmanuskontoja. Buddhalaisuudesta, šintolaisuudesta ja taolaisuudesta on maailmassa ollut huomattavasti vähemmän harmia kuin edellä mainituista.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Tasa-arvon mallimaa, ja paskat!

Usein kuulee väitettävän, että Suomi olisi tasa-arvon mallimaa. Ehkä onkin - verrattuna Saudi-Arabiaan. On helppo torpedoida kriittiset huomiot toteamalla, että jossain muualla asiat ovat huonommin, ja menemällä henkilökohtaisuuksiin, kuten väittämällä, että puhuja on puutteessa oleva feministilesbo. Liian usein kuulee myös huonoja selityksiä, jotka pohjautuvat pelkästään vulgaaribiologiaan ja populaaripsykologiaan tyyliin miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Tällaiset teoriat ovat taasen anuksesta.

Usein saa myös kuulla, että miehet ja naiset ovat erilaisia ja että se sitten ikään kuin luonnollistaa olemassaolevat epäkohdat, kuten sen, että raiskaaja pääsee aina liian helpolla. Jos minä tai joku muu vihainen puutteessa oleva feministilesbo tai pihtarihuora (sic - näin minua taannoin yökerhossa nimitti mies, josta en ollut kiinnostunut) sanoo, että Suomessa on sellainen tasa-arvo-ongelma, että raiskaajat (miehet) saavat mitättömiä rangaistuksia ja että uhreja (naiset) usein syyllistetään, emme todellakaan esitä, etteikö naisten ja miesten välillä olisi eroja. On kyllä: yleensä miehellä on kikkeli ja naisella tissit ja pimppa.

Mutta vain yleensä: onhan olemassa ihmisiä, joiden biologista sukupuolta ei voi yksiselitteisesti määrittää. Sitä paitsi sukupuoli on muutakin kuin biologiaa, vaikka luolamiesteorioiden puolestapuhujat muuta väittävät. Miten luolamiesteoreetikot selittävät, että joku tuntee olevansa väärässä vartalossa ja haluaa vaihtaa sukupuolta? Miten selitetään homoseksuaalisuus? Luolamiesteoreetikko viittaa näille kintaalla ja sanoo, että ne ovat vain marginaalisia ilmiöitä, joita ei tarvitse selittää. Mutta onko tämä tieteellinen ajattelutapa? Yhtä fiksua on väittää, että homous on luonnonvastaista. Miten niin luonnonvastaista - sitähän on luonto pullollaan, eikä Homo (sic) sapiens ole ainoa, joka on keksinyt mieltyä samaan sukupuoleen. On helppo kieltää ja kiistää merkitys asioilta, jotka eivät sovi omaan arvomaailmaan.

Suomessa on helvetisti piilosovinismia, ja se on kaikkein kavalin seksismin laji. Siihen kuuluu, että asioista ei voida edes keskustella, vaan aina keskustelu tyrehdytetään toteamalla, että Suomessa asiat ovat loppujen lopuksi hyvin tai että miehet ja naiset nyt vain ovat erilaisia. Koska miehet ja naiset ovat erilaisia, on luonnollista, että naisilla on huonompi palkka ja että naisia helposti vähätellään. On myös luonnollista, että naisten ulkonäköä arvioidaan joka tilanteessa kriittisesti ja että naisten pitää sietää sukupuolista häirintää jo pikkutyttöinä. Näinhän se logiikka menee, keskustelu on päättynyt, aamen. Sitten esikouluissa, kouluissa, työpaikoilla ja medioissa hoetaan ikuisia totuuksia, kuten: Tytöt ovat hiljaisempia ja kiltimpiä kuin pojat. Mutta: Naiset puhuvat paljon. Tytöillä on hoivavietti. Tytöt eivät ole väkivaltaisia, pojille se taas on luonnollista. Tytöillä on kova miellyttämisen halu. Mutta: naiset ovat pihtareita. Toisaalta arabimiesten mielestä naiset eivät pysty olemaan uskollisia. Naisilla ei ole kunnianhimoa eikä vallanhimoa, siksi he hakeutuvat matalan statuksen ja huonon palkan töihin. Jassoo? Mikähän näistä töistä on niin vähäarvoisia tehnyt? Ei ainakaan vähäinen koulutus ja vastuu, vrt. LVI-asentaja ja sairaanhoitaja, paperitehtaan työntekijä ja luokanopettaja.

Suomi on oikeasti seksistinen takapajula. Mitä vitun (sic) tasa-arvoa se sellainen on, että kirjoitetaan lööpeissä NAISautoilija, NAISrikollinen, NAISjohtaja jne. Mitä perkeleen tasa-arvoa se sellainen on, että miehet eivät kehtaa/uskalla käyttää käsilaukkua tai vaaleanpunaista homoksi leimautumisen pelossa. Mitä tekemistä noilla muuten on homouden kanssa? Mitä tasa-arvoa se on, että nainen, joka on hakeutunut miesvaltaiselle alalle, savustetaan ulos työpaikkakiusaamisella ja ahdistelulla? (Tästä tiedän lukuisia esimerkkejä.)

Suomessa on helvetisti rumia ja läskejä keski-ikäisiä sovinistisikoja. Kaikkein pahimmat sovinistit ovat kuitenkin naisia: niitä äitejä ja lastentarhanopettajia, jotka määräävät, että pojat eivät saa leikkiä nukeilla eivätkä käyttää vaaleanpunaista, ja jotka hokevat, että pojat on poikia. Pojat saavat tapella ja kiroilla, tytöt eivät.

Lapsi oppii ahtaat muotit ja ennakkoluulot ympäristöstään, hänellä ei ole niitä luonnostaan. Lastenvaateosastot ja lelukaupat ovat todellisia seksismin tyyssijoja, joista sortaminen ja muotteihin pakottaminen jo alkaa. Harvalla vanhemmalla on aikaa, viitseliäisyyttä ja älyllistä kapasiteettia käydä suurta sukupuolirooliteollisuutta vastaan, sehän on kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan. Pojille mustaa ja sinistä, monstereita, autoja ja robotteja, tytöille vaaleanpunaista prinsessaunelmaa, pehmohauvoja ja vauvanukkeja.

Sovinistinaisten vaikutus ei valitettavasti jää vain lapsuuteen. Usein kuulee naisen arvostelevan toista naista, esim. esimiestä tai poliitikkoa ja epäilevän tämän kykyjä sukupuolen perusteella. Jos ei muuta pahaa sanottavaa keksi, voi sanoa, että johtajuus/ministeriys/mikä milloinkin ei sovi naiselle, koska on niin epänaisellista (mitä se tarkoittaneekin) ja arvostella kyseisen naisen tapaa hoitaa perhettään: se ei ole kotona lastensa kanssa, hyi hyi, huono äiti. Milloin kukaan on arvostellut miesjohtajaa tai -ministeriä siitä, ettei tämä ole tarpeeksi kotona?

Naisille on työelämässä ja muuallakin tilaisuuksia vaikka kuinka, mutta moni nainen jättää hakematta korkeaa virkaa taii asettumatta ehdolle vaaleissa, koska naisia arvostellaan ankarammin kuin miehiä. Nainen on automaattisesti silmätikkuna. Jos nainen mokaa, syynä ovat hormonit tai vaihdevuodet tai ylipäänsä sukupuoli, ihan kuin se olisi krooninen sairaus tai vamma - taas se nähtiin, ettei naisista ole tähän, pysykööt ämmät kotona hellan ääressä. Mokannut nainen saa tietysti kenkää tai savustetaan ulos. Jos mies mokaa, sellaista nyt sattuu, vekkulille velikullalle.

Naiset, miksi annatte sortaa itseänne? Jos mieskollega murjaisee seksistisen kommentin, antakaa takaisin 6-0. Tai kertokaa esimiehellenne epäasiallisesta käytöksestä, jos ette ole huumori-ihmisiä. Miksi suostutte seksiin, jos teitä ei huvita? Miksi annatte miehenne aina ajaa autoanne? Siksikö, että hän on aina ennenkin ajanut ja on kokeneempi? Miten niin pääsi käymään? Miehellekö on luontaisempaa ajaa autoa ja hänkö ajaa paremmin? Ja vitut: tilastojen mukaan suurimman osan onnettomuuksista aiheuttaa mieskuljettaja. Varmaan hormonit panevat raukoilta pään sekaisin, voi voi.

Tasa-arvoa ei ole saavutettu silloin, kun naisia on johtajina yhtä paljon kuin miehiä, vaan silloin, kun tumpeloita naisjohtajia on yhtä paljon kuin tumpeloita miesjohtajia.

torstai 25. syyskuuta 2008

Lopettakaa se psykoporno!

Olen kyllästynyt sosiaali- ja psykopornoon. Sosiaaliporno on sitä, että lehdissä kirjoitetaan joka päivä sivutolkulla Kauhajoen tapahtumista muka siksi, että niitä olisi helpompi ymmärtää. Joku kieroutunut mister Nobody varmaan hoksaa, että kas kun ammuskelija taas sai paljon julkisuutta, onpas ihailtavaa, pitäisköhän minunkin...
Miten tällaista koskaan voi ymmärtää?

Psykoporno on sitä joka tuutista tunkevaa rasittavaa lässytystä, että miltä meistä nyt tuntuu ja miltä meistä nyt pitäisi tuntua. Nyt pitää taas saada kriisiryhmät ja terapiat joka helvetin niemeen ja notkoon. En tietenkään halua vähätellä nämä järkyttävät tapahtumat kokeneiden tunteita, mutta on sopimatonta tyrkyttää terapiaa koko Suomelle. Jokaisella on oma tapansa kokea asioita, pitää kunnioittaa yksilön oikeutta siihen eikä väkisin sanella, mikä on sopiva reaktio. Jos joku haluaa olla rauhassa, antakaa hänen olla. Se että ei joku ei ole yltiösosiaalisesti suuna päänä koko ajan ei välttämättä tarkoita, että hän on itsemurhaa hautova syrjäytynyt psykopaatti tai muuten vain tunnevammainen. Hienotunteisuutta, pyydän.

Inhottavinta on, että ala-asteen vanhempia ja opettajia usutetaan järjestämään jälkipuintia ja ties mitä ja oikein ohjeistetaan siihen. Säästäkää lapset turhalta pelottelulta, sillä ainakin toistaiseksi peruskoulu on säästynyt tappamisilta. Kun puhutte kouluampujista ja koulusurmista, muistakaa että niin Jokelassa kuin Kauhajoella oli kyse täysi-ikäisestä ammuskelijasta ja oppilaitoksesta eikä koulusta. Oppilaitos on siis sellainen, johon hakeudutaan vapaaehtoisesti oppivelvollisuuden päätyttyä, koulu taas on joko ala- tai yläaste, jossa suoritetaan oppivelvollisuus.

Tähän psykopornoiluun kuuluu myös, että opettajien edellytetään puivan tapahtumia oppilaidensa kanssa oppitunneilla. Mitä järkeä siinä on, että joka tunnilla näin tehdään? Entä jos joku opiskelija ei halua? Entä jos opettaja ei halua? Ennaltaehkäisystä puhutaan paljon, ja jotkut naiivit tomppelit esittävät, että koulukurattorien ja -terveydenhoitajien pitäisi seuloa oppilasjoukosta potentiaaliset psykopaatit, joita sitten opettajat pitäisivät muka silmällä estääkseen jollain ihmeen tavalla väkivaltaiset räjähdykset. Usko näiden kolmen ammattikunnan taitoihin ja resursseihin on mieletön.

Ei tässä mitkään psykolässytykset auta. Tarvitaan metallinpaljastimet ja vartijat oppilaitosten oville ja tuliaseiden täyskielto muilta kuin poliisilta ja armeijalta.

Opettajilta vaaditaan muutenkin ihan liikaa nykyään: pitää tarjota laadukasta mutta hauskaa opetusta, saada suuri ja sekalainen ryhmä pysymään kasassa ja jonkinlaisessa työrauhassa, opettaa alkeellisimmat käytöstavat ja kasvattaa (koska kotona ei sitä enää tehdä), selvittää riitoja ja kiusaamisia, leikkiä terapeuttia moniongelmaisille oppilaille ja näiden vanhemmille, kuunnella haukkumiset ja väistellä lentäviä esineitä tai sätkiviä raivohulluja kakaroita. Kaikki tämä olemattomin oikeuksin, valtuuksin ja resurssein ja ilman psykiatrin, juristin ja poliisin koulutusta. Ihme, että kukaan opettaja ei ole vielä pimahtanut ja rynnännyt kouluun ammuskelemaan. Ihme, että kukaan ylipäänsä enää haluaa olla opettaja.

perjantai 19. syyskuuta 2008

Lapsia? Ei kiitos!

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset hankkivat lapsia. Ymmärrän toki, että joskus sata vuotta sitten, kun ainoa ehkäisyväline oli lampaan peräsuolesta kokoonkursittu kortonki, lapsia syntyi, halusi tai ei. Siihen aikaan lapsiin osattiinkin suhtautua ihan järkevästi eikä niitä välttämättä pidetty taivaan lahjana, jonka ympärillä koko elämä pannaan pyörimään.

Nykyään kun kakarat oikein suunnitellaan ja hankitaan, kaikki pyörii ihan liikaa lasten ympärillä, ja kaikkien edellytetään olevan kiinnostuneita lapsista. Äitiyslomalla olevat naiset tuovat kersansa työpaikalle ja isoäidit esittelevät lastenlastensa kuvia. Kaikki pikkukakarat ovat kuitenkin samannäköisiä ja lisäksi yleensä rumia. Niissä ei ole mitään kiinnostavaa. Harva kuitenkaan kehtaa sanoa innokkaalle kuvien näyttäjälle, että kuvat voi tunkea sinne, minne aurinko ei paista.

Vanhemmat raahaavat lapsiaan mitä merkillisimpiin paikkoihin toisten ihmisten kiusaksi. On aivan turha raahata pikkukersoja esim. ravintolaan tai konserttiin, kun eivät ne kuitenkaan mistään mitään ymmärrä. Jos ihmiset haluavat pilata lomansa ottamalla pennut mukaan, se on heidän asiansa, mutta heillä ei ole mitään oikeutta pilata toisten lomaa. Lapsiperheet aina haukkuvat lapsettomia itsekkäiksi, mutta mitä muuta kuin itsekkyyttä on se, että tuodaan kiljuva ja metelöivä kersa lomahotelliin tai konserttisaliin häiritsemään muita? Ja jos joku kehtaa arvostella äitejä ja isiä, seuraa oitis joko ruikutus siitä, ettei ole lapsenvahtia tai asiaan liittymätön kommentti tyyliin "sinulla ei varmaan itselläsi ole lapsia". Ai ette saaneet lapsenvahtia? Ette tietenkään, kuka nyt ilmaiseksi teidän ällöttäviä räkänokkianne viitsisi hoitaa! Miksi olette niin pihejä, että ette palkkaa lapsenvahtia? Vai ettekö uskalla antaa kullanmuruanne kenenkään muun hoteisiin? Päiväkotiin kumminkin viette mahdollisimman pian. Pysykää sitten kotona, saatana!

Jos jollakulla ei ole lapsia, häneltä udellaan sopimattomasti, miksi ei. Jos tällaiseen utelemiseen alentuu vastaamaan, ettei ole halunnut lapsia, saa usein vastaukseksi: "Niin minäkin joskus ajattelin, mutta sitten niitä vain tuli." Nämä ääliöt eivät ilmeisesti ole kuulleet ehkäisystä. Jos e-pillerinsä ottaa täsmällisesti joka päivä, lapsia ei todellakaan vain ilmesty tuosta vain. Mitä helvettiä se kenellekään kuuluu, miksi joku ei halua lapsia? Eikö se ole jokaisen oma asia? Eiväthän lapsettomatkaan kysy lapsen hankkineilta, miksi nämä ovat siihen ryhtyneet, vaikka sitä tosiaan sietäisi ihmetellä.

Nykyään kakarat tehdään sen verran vanhana, että niitä ei aina tulekaan noin vain. Sitten ravataan kalliissa hoidoissa (joita toivottavasti ei minun verorahoillani kustanneta), jotta saadaan OMA lapsi vaikka väkisin. Jos teillä on niin kova hoivaamisvietti ja olette niin epäitsekkäitä, miksette adoptoi? Maailma on täynnä lapsia, joita kukaan ei halua, kiitos mm. katolisen kirkon. Mutta kas kun olette niin itsekkäitä, ettei teille vieras lapsi kelpaa, vaan sen pitää olla omaa lihaa ja verta. (Ette te sitä kuitenkaan huomaisi, vaikka kersat olisi vaivihkaa vaihdettu synnytyslaitoksella.) Eikö tämä nimenomaan ole ihan törkeän itsekästä?

Jos välttämättä haluaa lapsia tehdä, pitäisi ne ainakin kasvattaa kunnon ihmisiksi. Liian moni kusipää ja typerys hankkii lapsia osaamatta ja viitsimättä kasvattaa niitä. Nämä pilalle hemmotellut paskiaiset terrorisoivat muita jo päiväkodissa, koulusta puhumattakaan. Aivottomat vanhemmat antavat tietysti kersojensa sumuttaa itseään oikein kunnolla ja uskovat, että kotiin soittava opettaja valehtelee. Opettaja kun ei ymmärrä, että meidän linda tai niko on jotain aivan erityistä ja ettei häneltä voi vaatia samaa kuin muilta. Opettaja ei tietenkään tiedä mistään mitään, vaikka on koulutettu ammattilainen ja kohdannut uransa aikana tuhansia lapsia.

Lopuksi kerron kaikille uteliaille mulkeroille, miksi en halua lapsia. Kaikilla muillakin vapaaehtoisesti lapsettomilla on varmasti samoja syitä.

1. Lapsen saaminen pilaa naisen vartalon.
2. Lapsen elättäminen on järkyttävän kallista.
3. Lapsi sotkee ja meluaa.
4. Lapsi roikkuu perässä koko ajan.
5. Lapsi pilaa naisen urakehityksen.
6. Lapsi pilaa vanhemiensa yöunet.
7. Pikkulapsi on rasittavaa ja tylsää seuraa. Pikkulapsivaihe on aivan liian pitkä.
8. Lapsi on todennäköisesti rasittava teini-iässä.
9. Lapsesta voi tulla hirviö vanhemmista riippumatta.
10. Lapsesta voi tulla aikuisena pummi ja tyhjäntoimittaja.
11. Lapsesta voi tulla keski-ikäisenä haaskalintu, joka kärkkyy vanhempiensa perintöä.
12. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.
13. Lapsiperheet tuottavat eniten jätettä ja kuluttavat eniten. Lapset ovat vakava ympäristöongelma.

torstai 18. syyskuuta 2008

Nuoriso - kelvottomia velttoilijoita

Suurin osa nuorista on tyhmiä ja laiskoja - nuorison omalla reteellä kielellä sanottuna siis ihan perseestä, vittu. Tämä ilmenee selkeästi kouluissa, työelämässä ja erinäisillä julkisilla paikoilla. Ehkä se ilmenee kotioloissakin, mutta siitä en onneksi tiedä mitään enkä haluakaan tietää.

Nykyajan nuori haluaa ensin hyvän opiskelupaikan ja hyvän työpaikan. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta kun hyvä tarkoittaa sellaista, jossa ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua perseellään ja odottaa, että taivaan manna putoaa avoimeen kitaan. Hyvä opiskelupaikka on tietysti lukio, koska sinne kaikki kaveritkin menevät. Koulussahan on tärkeintä saada seurustella kavereiden kanssa. Lukioon nuoriso haluaa siksi, että kuvittelee suuressa typeryydessään saavansa sen jälkeen hyvän työpaikan. Näin kävi varmaan joskus 50-luvulla, ainakin suhteilla, jos ei muuten. Nykyäänhän ylioppilas ei ole mitään muuta kuin pakollinen välietappi, ja huonoilla yo-papereilla ei tee mitään. Niillä ei voi edes persettään pyyhkiä, koska paperi on liian kovaa siihen tarkoitukseen.

Kun veltto nuori on päässyt lukioon, jonne kaikki halukkaat eivät kuitenkaan pääse, hän ei älyä olla siitä iloinen, vaan motkottaa siitä, että kirjat ja muut tarvikkeet on pakko ostaa itse. Onpa epäreilua! Kyllä ne pitäisi opettajien/veronmaksajien/Joulupukin/ties kenen kustantaa ja panna valmiiksi oikealta sivulta avattuna nenän eteen. Näin ollen lukioissa ja muissa toisen asteen oppilaitoksissa istuskelee oppitunneilla yllättävän paljon opiskelijoita, joilla ei ole kirjoja eikä mitään muitakaan opiskeluvälineitä mukanaan. Siellä sitten nuokutaan tunnista toiseen nyrpeän näköisinä näpläämässä kännykkää tai ipodia. Tai jos kenties vanhemmat ovat kustantaneet kullanmurulleen kirjat, tyyppi saattaa istua töhrimässä kirjaansa ja puuhastelemassa vallan muuta kuin opiskelemassa. Yleinen riesa on myös se, että jotkut oppilaat tulevat ja menevät ihan miten sattuu eivätkä ymmärrä, että opinahjossa pitäisi olla läsnä, edes fyysisesti. Minua kiinnostaisikin tietää, minkä helvetin takia ensin hakeudutaan opinahjoon, joka on täysin vapaaehtoinen (vrt. peruskoulu), mutta sitten ei viitsitäkään opiskella. Mitä nämä löysäperseet oikein kuvittelivat - että koulussa olisi hauskaa, vai?

Ammatillisessa koulutuksessa erityisenä ongelmana on opiskelijoiden runsaat poissaolot työssäkäynnin takia. Hyvä, että ovat ahkeria ja viitsivät käydä työssä. Muuta eivät sitten viitsikään, mutta kurssisuoritukset ja tutkintotodistukset heidän pitää kyllä saada. Ja jos eivät saa, se on tietysti opettajien vika. Ja koulun, joka on siis ihan perseestä. Miksi nämä ahkerat työläiset eivät sitten pysy loppuikäänsä hanttihommissa? Miksi ylipäänsä vaivautua opiskelemaan, jos se ei kerran kiinnosta, "kun ei siitä saa palkkaakaan". Haloo, idiootit! Olkaa saatana kiitollisia, että saatte ilmaisen koulutuksen! Että teille oikein pitäisi maksaa siitä, että hinaatte laiskat perseenne kouluun aamulla, on kyllä aivan ennen kuulumatonta. Ulkomailla, missä opinnot ovat maksullisia, opiskelijoilla ei ole poissaoloja. Minkähän takia ei? Hävetkää, luuserit!

Ammatillisessa koulutuksessa on säännöllisesti työssäoppimisjaksoja eli työharjoittelua - totta kai, miten käytännön työtä muuten oppisi? Siinä on vain se ongelma, että jotkut vetelykset eivät saa luitaan raahattua työpaikalle ajoissa vaan tulevat myöhässä joka päivä, sikäli kuin ollenkaan viitsivät tulla. Heillä on myös asenneongelma: työssä ei olekaan kivaa vaan siellä pitää jopa tehdä jotain ja joku vitun pomo määräilee! Esimerkiksi kauppaliikkeessä ravaa koko ajan asiakkaita, jotka häiritsevät puhelimessa juoruamista tai Cosmopolitanin ja vastaavien syvällisten laatulehtien lueskelua. Lisäksi työpaikoilla on ilkeitä pomoja, jotka eivät anna tyttöjen esiintyä työpaikalla pissishuoran näköisinä ja poikien slummin pikkunilkkihuumediilerin näköisinä. Tosi pikkumaisia pomoja, pitäähän nuoren saada toteuttaa itseään. On asiakkaan oma vika, jos hän ei hyväksy myyjää, joka jauhaa purkkaa ja jonka housut roikkuvat niin, että puolet persvaosta näkyy. Asiakkaathan on siis ihan perseestä, vittu.

Julkisilla paikoilla on ihan liikaa vetelehtivää nuorisoa, jolla ei ole muuta tekemistä kuin sotkea paikkoja ja metelöidä. Ei riitä, että jasminat ja nikot räkivät kadulle, he räkivät myös metron ja kauppakeskuksen lattialle. He kokoontuvat löysänä massana tupakoimaan ja syljeskelemään lähelle sisäänkäyntiä vaikeuttaen näin kunnon ihmisten kulkemista. Mitä järkeä on norkoilla tunnista toiseen jollain aukiolla tai asemalla tupakoimassa, sylkemässä ja kiroilemassa? Miksi nämä hyypiöt eivät mene kotiin tekemään läksyjään? Miksi näiden velttoilijoiden vanhemmat antavat jälkikasvunsa elää kuin siat pellossa? Varmaan siksi, että ovat itsekin niin perkeleen typeriä. Eihän omena kauas puusta putoa.

Nuorisovelttoilijat aina valittavat, että heidän on pakko töhriä paikkoja ja ryypätä, koska heillä ei ole muuta tekemistä ja koska kaupungin vitun kääkät ovat panneet pystyyn Stop töhryille -kampanjan. Metrossa ja ratikassakin on pakko vittu ryypätä, mesota ja sotkea, eikä kukaan aikuinen uskalla sanoa mitään, vittu. Jos sanoisi, kävisivät varmaan päälle tai ainakin haistattelisivat huorittelun ja homottelun kera.

Tämä kaikki on sosiaalidemokraattien syytä, kuinkas muuten. Sosiaalidemokraattisessa pullamössömaassa naiivius on institutionalisoitu, jolloin keneltäkään (luuserilta) ei saa vaatia mitään ja on vain oikeuksia mutta ei velvollisuuksia - paitsi veronmaksajilla velvollisuus pulittaa kiltisti hävyttömän korkeat verot. Jos joitain lakeja onkin, ne ovat lähinnä suosituksia, koska niiden noudattamista ei valvota. Nyt pitäisi panna piste tälle säälittävälle nuorison tylsistymiselle ja toimettomuudelle. Heille pitäisi siis järjestää tekemistä iltaisin. Sopivaa puuhaa olisi esim. töhryjen poisto ja roskien keruu puistoista ja kaduilta sekä purkka- ja räkäklönttien poisto lattioista. Ilman palkkaa, tietenkin, ja aseistetun vartijan ja dobermannin valvonnassa.

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Huonoa käytöstä

Suomessa on paljon juntteja, joilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Sellaisten tyyppien takia olen harkinnut autiolle saarelle muuttamista. Sellaisten takia kuljen julkisilla liikennevälineillä mahdollisimman harvoin.

Kännykkäterroristien takia kannattaa välttää joukkoliikennettä. Pää hajoaa, kun joutuu aamulla väsyneenä ja mahdollisesti jo valmiiksi vihaisena kuuntelemaan piipityksiä ja soittoäänirenkutuksia sekä informatiivisia ja mielenkiintoisia repliikkejä, kuten “Missä sä oot? No mä oon täällä bussissa numero se ja se sillä ja sillä kadulla.” Mitä väliä sillä on, missä joku on ja miksi se ketään kiinnostaisi? Ainoastaan siinä tapauksessa, että jotakuta odotetaan tiettyyn paikkaan, johon hän ei vielä ole ilmestynyt, on ymmärrettävää ja hyväksyttävää udella olinpaikkaa tai tyrkyttää kyseistä tietoa. Ihmisten pitäisi keskittyä olennaisiin asioihin eikä jauhaa paskaa. Lisäksi pitäisi ottaa toiset huomioon eikä levittää turhaa äänisaastetta.

Ikäväksi äänisaasteeksi voidaan myös laskea naisen sukupuolielimen rahvaanomaisen nimityksen jatkuva hokeminen ilman erityistä syytä. Se on pelkästään tylsää eikä takuulla ole järkyttänyt ketään sitten 70-luvun.

Jos konsertissa ei osaa käyttäytyä, kannattaa jäädä kotiin. Joka kerta Finlandia-talossa on vähintään yksi kännykkäterroristi, joka ei ole älynnyt laittaa puhelintaan äänettömälle. Siellä on aina myös pulisijoita sekä arvostelukyvyttömiä ihmisiä, jotka ovat tuoneet konserttiin pikkulapsia. Lapset eivät ymmärrä klassista musiikkia eivätkä jaksa istua hiljaa salissa. Siispä heitä ei pidä ottaa mukaan sinne muita häiritsemään. Lastenkonsertit ovat erikseen, menkööt niihin. Ja kuunnelkoot levyjä kotona tai katsokoot televisiosta ja opetelkoot ensin käytöstapoja olohuoneessaan.

Alkeellisiin käytöstapoihin kuuluu myös ilmoittaa vierustoverille, että aikoo jäädä pois, ja pyytää tätä ystävällisesti mahdollistamaan sen. Suurin osa suomalaisista vain istuu umpimielisen näkölisinä ikkunapaikalla ja alkaa näprätä laukkua ja liikehtiä levottomasti. Tällaisessa tilanteessa olen kuin ei mitään. Jos ei tuppisuu saa sanottua, että haluaa jäädä pois, saa minun puolestani jäädä ajelemaan muutaman pysäkinvälin ylimääräistä. Se on tuollaisille ihan oikein.

Mikähän siinä on, että oven avaaminen toiselle on nykyään niin vaikeaa? Onko tämä nyt sitä tasa-arvoa, että mies änkeää naisen edestä sisään tavarataloon ja antaa oven pamahtaa kiinni nenän edestä? Pelkääkö suomalainen nykymies saavansa syytteen sukupuolisesta ahdistelusta, jos avaa naiselle oven? Siltä ainakin vaikuttaa.
Miksi monet, varsinkin nuoret, räkivät kadulle jatkuvasti? Jos se johtuu pahasta mausta suussa, kannattaisi hakeutua hammaslääkärille mahdollisimman pian. Vai onko se nuorten mielestä hienon näköistä? Inhottavaa se on ja käsittämätöntä.

Suomessa tupakoitsijat heittelevät tumppejaan minne sattuu, mikä on tietysti erittäin rumaa. Japanissa on yleistä kantaa mukanaan taskukokoista kannellista tuhkakuppia, johon tumpit laitetaan, ellei lähettyvillä ole siihen tarkoitettua astiaa. Siitä soisi täälläkin otettavan oppia.

Tumppejakin ällöttävämpää on koiranpaska kadulla. Kun näette koiranomistajan, joka ei kerää lemmikkinsä torttua, moittikaa häntä ankarasti. Jos tarpeeksi moni menettelisi näin, koiranulkoiluttajat eivät enää kehtaisi jättää paskoja kadulle. Poliisi voisi ottaa asiakseen sakottaa paskojia oikein urakalla. Tosin se taitaa olla liikaa vaadittu, antavathan poliisit hevostensa paskoa Taka-Töölössä harva se päivä. Ulkomailla olen nähnyt käytettävän hevosen hännän alle kiinnitettäviä pusseja, joihin pökäleet siististi putoavat. Mutta ei tietenkään Suomessa, tämähän on junttimaa ja takapajula.

Kadulle kuseskelevat ihmiset (yleensä miehet) ovat kaikkein junteimpia. On se saatanan kumma, ettei aikuinen mies pysty sen vertaa pidättelemään, että voisi mennä esim. ravintolan vessaan. Olenkin ehdottanut taloyhtiömme hallituksen kokouksessa, että sähköistäisimme talon ulkoseinän. Johan loppuisi kuseskelu.

Lenita Airisto totesi jo kauan sitten, että suomalaiset pukeutuvat huonosti. Se on valitettavasti totta vielä nykyään. Urheiluvaatteet kuuluvat vain ja ainoastaan urheiluharrastusten pariin. Lippalakit ja pipot ovat typerän näköisiä päähineitä, jotka pitäisi lailla kieltää. Lantiohousut ja napapaidat menivät onneksi jo muodista, mutta silti suomalaiset junttipimut käyttävät niitä vielä. Järkyttävintä on, kun keski-ikäinen ämmä pukeutuu H&M:stä ostettuihin teinitamineisiin ja luulee olevansa nuorekas ja trendikäs. Kukaan itseään kunnioittava ihminen ei koskaan osta mitään mistään ruotsalaisesta halpaketjukaupasta. Risuparrat, viikset ja pulisongit eivät sovi kenellekään ja ovat lisäksi epähygieniset. Parrassa pesii usein sieni-infektio - tosi miehekästä, vai mitä? Hiphopparit ovat typeriä ihmisiä ja näyttävätkin siltä.

Kulttuuritilaisuuksiin ja juhliin pitää pukeutua juhlavasti. Joka ei sitä vaivaudu tekemään on epäkohtelias junttipuntti, jonka sietäisi jäädä kotiin häpeämään. On sanomattakin selvää, ettei yleisellä paikalla pidä esiintyä likaisissa vaatteissa ja tukka rasvaisena. Huonoimmin pukeutuvat vasemmistolaiset ja viherpiipertäjät - ihan niin kuin tyylikäs pukeutuminen ja esteettinen ulkoasu vaarantaisivat älyllisen uskottavuuden ja leimaisivat ihmisen automaattisesti pinnalliseksi.

Kerrostalo on siitä ikävä asumismuoto, että siellä on naapureita. Oma taloyhtiöni on kylläkin poikkeuksellinen, koska siellä naapurit tervehtivät toisiaan rapussa ja jäävät hississä odottamaan, että toinen ehtii mukaan. Näin pitää tietysti ollakin, mutta valitettavan monessa talossa asuu tuppisuujuntteja, jotka luikkivat rapussa katse seiniä pälyillen, ettei vain tarvitsisi sanoa kenellekään päivää. Junttinaapurit eivät osaa ottaa huomioon muita vaan pitävät äänekkäitä kemuja ja heittelevät tumppeja ulko-oven eteen. Jos joku kehtaa tulla huomauttamaan meluamisesta, saa vastaukseksi haistattelua ja anonyymeja haukkumakirjeitä.

Asunnottomien yö - hohhoijaa!

Taas vietetään Asunnottomien yötä (vai menikö se jo? No ihan sama.), jolloin meidän ns. hyväosaisten tulisi kovasti sääliä noita onnettomia. Minä olenkin tosi hyväosainen: minulla on 43 neliön yksiö Töölössä, ja maksan lainanlyhennystä ja yhtiövastiketta vain noin tuhat euroa kuukaudessa. Rahat siihen poimin tietenkin puusta, vai? Enhän toki, vaan teen kahta työtä ja maksan sikana veroja. Todella kadehdittavaa?

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (37/2008) haastateltiin asunnottomia ja kerrottiin heidän kovista kohtaloistaan. Jokainen haastateltu mainosti ryypänneensä rankasti. Työnteko ei kiinnostanut eikä vuokria ja muita laskuja ollut tullut maksettua, eipä tietenkään. 26-vuotias mutta 30 vuotta vanhemman näköinen Juuso kertoo, että veri vetää kadulle.

Mitä varten näitä tyyppejä pitäisi sääliä ja holhota? Jos eivät kerran halua elää säännöllistä elämää vaan rellestävät mieluummin kadulla ja metsissä, niin antaa olla sitten. Asunnottomuus ja työttömyys ovat rakenteellisia ongelmia: Suomessa on paljon vapaita työpaikkoja ja asuntoja, mutta silti on työttömiä ja asunnottomia. Miten se on mahdollista? No tietysti siksi, että jotkut työttömät ovat niin laiskoja, ettei heille ns. paskahomma kelpaa, mutta koska heillä ei ole mitään koulutusta ja he ovat liian laiskoja ja tyhmiä sellaista hankkimaan, he eivät saa parempaakaan työtä. Tietenkin he haluavat työn, josta maksetaan vähintään 5000 euroa kuussa ja jossa ei tarvitse tehdä mitään vaan voi tulla ja mennä miten haluaa.

Asunnottomuus taas johtuu siitä, että tyypit käyttävät kaikki rahansa viinaan ja huumeisiin sekä sotkevat ja rälläävät asunnossa ja lentävät sitten sieltä pihalle. Juuso kertoo: "Lähdin 14-vuotiaana omille teilleni. Laitoin äidin asunnon tulitikuiksi ja meinasin heittää sen poikaystävän neljännestä kerroksesta parvekkeelta alas. Äiti sai häädön."

Sympaattinen kaveri tämä Juuso. Sehän on tietysti yhteiskunnan vika, että hänellä menee huonosti. Ei hänellä itsellään ole siihen osaa eikä arpaa. Juuso kertoo: "Mulla todettiin nuorena adhd. Menin kuin höyrypää. En osannut hallita itteäni." Minkä pirun takia näitä tyyppejä ei panna pakkohoitoon, jos eivät itse älyä hankkiutua hoitoon? Nykyään on hyvät lääkkeet, joilla adhd saadaan kuriin. Suurin osa taparikollisista on adhd-potilaita, joten ongelma on vakava. Vai onko jokaisen oma asia, hankkiutuuko hoitoon vai ei - vaikka aiheuttaisi itselleen ja ympäristölle harmia?

Olen todella kyllästynyt tällaiseen jeesusteluun: "Kadulle voi joutua kuka vain, kenelle tahansa voi käydä näin." Miten niin? Tietääkseni kenenkään ei ole pakko ruveta ryyppäämään ja narkkaamaan, niin että joutuu retuperälle tai kadulle. Jos nyt kuitenkin on päässyt käymään niin, että huomaa olevansa alkoholisti, voi mennä hoitoon. Meillä Suomessa on tunnetusti verorahoilla ylläpidettävä terveydenhoito, joten juusojen omasta rahasta se ei ole kiinni. Mutta kas kun Suomessa yksilönvapaus on tärkein arvo: jokaisella on oikeus tehdä mitä lystää, ja soskusta saa rahaa ja sympatiaa. Ketään ei saa pakottaa töihin tai hoitoon tai ylipäänsä olemaan ihmisiksi. Sitten nämä juusot kehtaavat vielä marista, kuinka rahat ovat vähissä ja tiukkaa tekee. olisivat saatana kiitollisia, että saavat edes jotain. Ei minullakaan koskaan ole rahaa, vaikka teen kahta työtä, mutta en minä siitä yhteiskuntaa, Kelaa tai soskua syytä.

Ja kyllä, totta kai vastustan Taka-Töölöön suunniteltua mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten tukiasuntotaloa (taas näitä sanahirviöitä). Töölössä on jo ihan tarpeeksi paljon pultsareita ja avohoitolaisia. Miksi tuollaisten pitää välttämättä asua keskeisellä paikalla? Eikö päihteistä vieroittuminen onnistuisi helpommin vaikkapa Kainuun korvessa kuin Helsingin keskustassa, jossa huumeita ja viinaa on joka paikassa kätevästi tyrkyllä? Olen myös vihainen siitä, että roskaväki pääsee ilmaiseksi Töölöön asumaan, kun taas itse joudun käymään töissä ja maksamaan siitä isot rahat. Tarinan opetus? Ei kannata tehdä töitä vaan maata kotona ryyppäämässä.

perjantai 12. syyskuuta 2008

Juntit liikenteessä

Liikenne on hermostuttavaa ja vaarallista kävellen, pyöräillen tai autoillen, koska joka paikassa on niin paljon juntteja, tumpeloita ja tampioita. Liikennejuntit voidaan jakaa moottoriajoneuvojuntteihin ja kevyen liikenteen juntteihin. Moottoriajoneuvojuntit voidaan jakaa mopo- ja prätkäjuntteihin, rekka- ja kuorma-autojuntteihin, pakettiautojuntteihin sekä autojuntteihin. Autojuntit taas voidaan jakaa seuraaviin alaryhmiin:

1. Nousukasjuntit
Nousukasjuntit ajavat niin sanotulla urheiluautolla, joita ovat esimerkiksi Porsche ja Lamborghini. Urheiluautot ovat tyhmän näköisiä, eikä autolla ajaminen edes ole lainkaan urheilullista. Urheiluihminen ajaa polkupyörällä tai kävelee. Nousukasjuntti muistaa aina kehuskella, kuinka kovaa hänen autollaan pääsee. Siitä ei kuitenkaan ole mitään iloa, että auto kulkee vaikkapa 340 km:n tuntivauhtia, kun korkein sallittu ajonopeus Suomessa on kesäaikaan 120 ja talviaikaan 100. Alfa Romeo on myös nousukasjunttien suosiossa, vaikka se on ihan tavallinen ja halpa auto. Porsche taas on tunnetusti köyhän miehen Ferrari. Säälittävintä on ostaa jonkin tylsän tavismerkin muka urheiluauto, esim. Mazda tai Toyota. Nousukasjuntti on usein nuorehko mies tai keski-ikäinen mies, joka luulee näyttävänsä paljonkin ikäistään nuoremmalta.

1.1 . Audi-juntit
Erityinen nousukasjuntin alalaji on Audi-juntti. Kyseessä on usein keski-iän ja ihannepainonsa ylittänyt mies, joka kuvittelee, että Audi olisi erityisen hieno auto. Ehkä se on ihan hyvä auto mutta kylläkin kovin tylsä eikä lainkaan hieno. Tunnusomaista Audi-juntille on, että hänen on pakko ohittaa edellä ajava, jotta hän pääsisi nopeammin punaisiin valoihin odottelemaan. Audi-juntti ohittelee mielellään moottoritiellä oikean kaistan kautta koukaten, jolloin saadaan erityistä jännitystä liikenteeseen. Jos Audi-juntti näkee hienomman auton kuin itsellään on, hänen on pakko ohittaa, varsinkin, jos kyseistä ajopeliä kuljettaa nainen.

2. Maastoautojuntit eli citymaasturijuntit
Citymaasturit ovat paitsi typerän ja ruman näköisiä myös täysin turhia. Maastoautoa saatetaan tarvita viidakossa tai savannilla mutta ei kaupungissa. Citymaasturi ei ole mikään oikea maastoauto, kuten vaikkapa Jeep, joten sillä ei tekisi savannilla paljon mitään. Citymaasturijuntti on nousukasjuntin lähisukulaislaji. Ehkä tämä olio luulee, että citymaasturi olisi jotenkin hieno tai miehekäs auto. Maastoautojuntti pysäköi yleensä aivan liian lähelle muita autoja esimerkiksi pysäköintihallissa.


3. Romuautojuntit
Romuautolla ajavat usein hapsuviiksiset ammattikoululaiset, koska heillä ei ole varaa ostaa parempaa autoa. Romuautossa on usein virttyneet karvanopat ja kulahtanut Wunderbaum sekä pinttynyt nortinhaju. Romuauto on yleensä likainen, koska se ei pesemällä muutu yhtään kauniimmaksi. Romuautojuntilla on usein pollea asenne ja promilleja veressä, ja kun tähän vielä ynnätään se valitettava tosiseikka, että romuautossa on usein kuluneet renkaat tai talvella kesärenkaat, romuautojuntti saattaa olla vaarallinen. Romuautojuntti harrastaa niin sanottua pillurallia.

4. Köröttelijäjuntit
Köröttelijäjuntin tunnistaa siitä, että hän köröttelee aina alinopeutta – esimerkiksi moottoritiellä 80 km/h - eikä päästä ketään ohitseen. Toiminnan motiivina lienee piheys ja turvallisuushakuisuus. Ihme, ettei köröttelijäjuntti ole keksinyt ottaa käyttöön autoilukypärää.
Köröttelijäjuntti on harmillinen mutta yleensä vaaraton. Kyseessä on usein vanha ukko tai ruma, silmälasipäinen vaalea perheenäiti.

4.1. Manuaalivaihdejuntit
Köröttelijäjunttien ryhmään kuuluu myös manuaalivaihdejuntit. Minkä pirun takia kukaan haluaisi ajaa manuaalivaihteisella autolla, kun automaattivaihteistokin on keksitty? Se on sama kuin pesisi pyykkinsä pulsaaattoripesukoneella ja katsoisi mustavalkoista televisiota. Manuaalivaihteisella ajaminen ei suinkaan ole jokaisen yksityisasia, koska juuri näillä vanhanaikaisilla kapistuksilla ajavat ihmiset tukkivat kaikki risteykset, kun tuppaavat olemaan muutenkin hitaita reagoimaan. varsinkin ruuhka-aikaan, kun vihreä valo palaa noin 20 sekuntia, manuaalijuntit aiheuttavat suurta harmia.

5. Pikkuautojuntit
Pikkuautojuntit ovat järkeviä ja säästäväisiä eli helvetin tylsiä ihmisiä. Pikkuautot puikkelehtivat usein kaistapäisesti kaistalta toiselle näyttämättä vilkkua. Pikkuautot ovat naurettavan näköisiä – autonhan pitää näyttää autolta eikä koppakuoriaiselta tai munuaiselta. Lisäksi niihin ei mahdu normaalikokoinen ihminen istumaan eivätkä ne erotu toisistaan vaikkapa parkkipaikalla.

6. Taksijuntit
Erityisen ikävä autojunttilaji on taksijuntit. Tunnusomaista käytöstä on kaahailu, kiilaaminen ja änkeäminen sekä jalankulkijoiden pelottelu.

Raskaan liikenteen ohjaimissa saattaa olla keskimääräistä huomaavaisempia kuljettajia, mutta sitäkin ikävämpiä ovat juntit, jotka ajavat näitä muutenkin hirviömäisiä kapistuksia. Riippumatta siitä, millainen tyyppi rekkaa, kuorma-autoa tai linja-autoa ajaa, nämä ajoneuvot ovat kerrassaan vastenmielisiä, koska ne vievät paljon tilaa, roiskuttavat kuraa ja kiviä ja saattavat käyttäytyä arvaamattomasti. Niille pitäisikin olla ihan oma tieverkosto erillään henkilöautoliikenteestä.

Kevyen liikenteen junteille on ominaista täydellinen tietämättömyys liikennesäännöistä. Jalankulkijajuntit parveilevat holtittomasti pyörätiellä ja heristävät nyrkkiä pyöräilijöille, jotka ajavat – pyörätiellä. Jalankulkijajuntit tukkivat jalkakäytävän maleksimalla hitaasti leveänä läpitunkemattomana rintamana. Pahimmat jalankulkujuntit ovat turistit espanjankielisistä maista sekä kouluttamattomat suomalaismaatiaiset. Maatiaisiksi lasketaan myös betonilähiössä asustavat ”helsinkiläiset”. Jalankulkujuntit haukkuvat aina autoilijoita mutta kävelevät itse aina päin punaisia ja pomppaavat yllättäen auton eteen pimeästä ilman heijastinta. Tietysti olisi vain autoilijan vika, jos tällainen kamikaze-kävelijä jäisi auton alle. Erityisen ärsyttävä piirre jalankulkujunteissa on heidän tapansa maleksia parkkipaikoilla ja niiden sisään- tai ulosajoväylillä leveänä rintamana, jolla ei ole korvia eikä silmiä.

Polkupyöräjuntit ajavat mukamas fiksusti ja vastuuntuntoisesti autojen seassa, vaikka kaistan ollessa kapea heidän pitäisi mieluummin ajaa jalkakäytävällä. Kapealla kaistalla pyöräilijä tukkii tien autoilta ja hidastaa liikennettä.

Kaupunkiympäristössä pitäisi määrätä kaikille - myös jalankulkijoille ja pyöräilijöille - pakolliseksi liikennekortin suorittaminen. Ilman sitä ei kenelläkään olisi asiaa kaduille. Tunaroivat autojuntit voisi myös passittaa autokouluun kertausharjoituksiin. Kertyneillä rahoilla voisi kohentaa Suomen surkeassa kunnossa olevaa tieverkkoa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Oksettavia sanoja

Seuraavat sanalierot saavat inhon väristykset kulkemaan ihossani:

päikkärit, mesettää, rulettaa, toimari, oksu, nähään ysiltä/kympiltä, raitsikka, kommari merkityksessä kommunikaattori (Tietysti perinteisessä merkityksessäkin inhoan niitä.), chillata, jukurtti, relata, musa, klasari, Tölikkä, Steissi, Mäkkäri, Hese, vinkku, punkku, valkku, valkkari, kuohari, kirppis, pitsa (näin kirjoitettuna), bänksit, bändäri, menkat, moonikset, eepparit, rintsikat, alkkarit, Salkkarit, Iltis, ristari, ripari, ihku (YÄK), motukka, metukka, kekkerit, kokkarit, simmarit, kummarit, lippis, pirtsakka, huppari, lounari, nuokkari, couchata/koutsata, liisata, neukkari, plakkari, läppäri, faili, lentsikka, jortsut, kortsu, suikkari, lyhäri, ohari, biitsi, rantsu, laiffi, reilata, reivata, reissata, Maikkari, karpata, alakarppaus, hiilari, muikkari, jälkkäri, legginsit, loaferit, bylsiä, irtari, tatska, jutska, skitta, irkata, lööppi, styrkkari, dödö, döfis, bööna, daisarit, pilsu, ständi, flaijeri, telkku, citysinkku, citymaasturi, dinkku, juppi, sussari, nelkku, yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kaa, yy (VOI HELVETTI!), briiffata, kasari, ysäri.

Kuka näitä keksii ja minkä takia? Mitä järkeä on sanoissa, joiden merkitystä voi vain arvailla, vaikka esiintyisivät jopa tietyssä asiayhteydessä? Lisäksi nämä näyttävät, kuulostavat ja maistuvat rumilta ja rahvaanomaisilta.

Myös eufemismit ja sosiaalidemokraattiseen pullamössötasapäistämisliturgiaan kuuluvat sanat yököttävät minua. Esimerkiksi:

syrjäytynyt, erilainen oppija, erityisoppilas, uussuomalainen, vähäosainen, hinnan/veron tarkistus, hyvinvointimalli, hyvinvointivaltio, tulonjako, integraatio, suvaitsevaisuuskasvatus, toimeentulotuki, perheväkivalta (akkahan se yleensä turpaan saa), väkisinmakaaminen, perusturva, perustoimeentulo, veroehdotus (miten niin, ehdotus?), jälkivero, lisävero, arvonlisävero, ajoneuvovero, tulovero, kuraattori.
Erillisen maininnan ansaitsevat kaikki sanat, joiden alussa on nais-, esim. naisautoilija, naisjohtaja, naispoliisi, naisurheilija, naisrikollinen jne. Mitä helvetin väliä on esim. autoilijan sukupuolella? Onko jonkun mielestä vielä vuonna 2008 niin erikoista, kun nainen ajaa autoa, että se pitää oikein erikseen mainita? Vertaa: naissiivooja, naismyyjä, naisuhri, naishuora. Sitten on vielä nämä sanahirviöt, kuten armeijan käynyt henkilö. Perhe-alkuiset sanat ovat myös ihan perseestä, esim. perheauto, perheloma, perhepakkaus, perheasunto, perheleipä, perhehotelli. Viimeksi mainitusta haluan pysyä mahdollisimman kaukana.

No nyt se alkaa

Yleisön pyynnöistä huolimatta Evan keljumi on täällä taas. Miten niin taas? Vaasan ylioppilaslehdessä julkaisin Evan keljumeitani joskus kauan sitten, 90-luvun puolivälissä. Näin sain torpedoitua mahdollisen nimenvarastamissyytteen, jota tuskin kukaan muu välttämättä hoksaisi esittää kuin minä itse.

Blogit ovat muuten ihan hanurista. Niitä pitävät vain itseään täynnä olevat egomaanikot, jotka kuvittelevat, että jotakuta kiinnostaa lukea heidän mukamas henkeviä ajatuksiaan epäkiinnostavista, tylsistä tai peräti banaaleista aiheista. Blogeja pitävät ihmiset, joilla ei oikeasti ole mitään järkevää tekemistä ja jotka kuvittelevat tekevänsä jotain hyödyllistä täyttämällä internetin turhilla sanoilla, jotka jäävät sinne ajelehtimaan kuin avaruusromu Maata kiertävälle radalle.

Ketään ei oikeasti kiinnosta - paitsi niitä, joilla ei ole omaa elämää. Blogeja lukevat samat luuserit, jotka roikkuvat tuntikaupalla Face Bookissa ja katsovat ääliömäisiä tosi-tv-ohjelmia, joissa lauma julkisuudenkipeitä idiootteja on narrattu kilpailemaan keskenään jostain typerästä asiasta.

Jo sana blogi on typerä ja epäonnistunut. On olevinaan nuorekasta ja trendikästä käyttää englanninkielisiä slangisanoja, vaikka suomi saavuttikin täysipainoisen kulttuurikielen aseman jo 1800-luvulla. Ihan niin kuin huono äidinkielensä hallinta olisi ylpeilemisen aihe! Tyypit juovat Smoothieta ja syövät Cookieita ja Brownieita samalla kun Bloggaavat, Chattaavat ja mesettävät Legginsit jalassa. Sitten nämä hyypiöt menevät Spinningiin ja Latinobickiin johonkin Fitness Centeriin, jossa Personal Trainer couchaa heitä Hip Hopin raikuessa. Kirjoittavat sitten suomeksikin kaikki yhdyssanat ja alkukirjaimet päin persettä, koska se on olevinaan niin vitun coolia.

Kannattaakin ihannoida niin kielenkäytössään, vapaa-ajan harrastuksissaan kuin pukeutumisessaankin amerikkalaisen suurkaupunkislummin tummahipiäistä alinta yhteiskuntaluokkaa - siinä meille mainio esikuva.