keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Heikompi astia

Vuosituhansien ajan risupartaiset patriarkat ovat hokeneet, että nainen on heikompi sukupuoli ja tarvitsee siksi miehen suojelua eli holhousta ja alistamista. Keskimäärin nainen onkin miestä fyysisesti heikompi, mutta se tuskin nykyään on kaikkein olennaisinta. Fyysistä voimaa tarvittiin luolamies- ja kaskenpolttoaikoina, mutta sittemmin koneet ovat vähentäneet fyysisen voiman tarpeen minimiin. Ja sen huomaa: siksi moni mieskin on aivan plösö ja ylipainoinen.

Punttisalilla käydäänkin purkamassa energiaa, jota ei enää tarvita halonhakkuuseen. Lihakset ovat nykyään merkki itsekurista ja viitseliäisyydestä, ja onhan lihaksikasta kroppaa kivempi katsoa ja koskea kuin hyllyvää taikinaa. Liika on kuitenkin liikaa, eivätkä äärimmäisyydet ole kauniita. Kun punttisalilla riehuu liikaa ja mahdollisesti napsii pillereitä, joiden terveellisyys on kyseenalainen, alkaa järki kutistua lihasten kasvun tahdissa. Sitten riehutaan kotona tai julkisella paikalla ja annetaan kaikille turpaan: Jumalauta, mä olen mies ja mä olen vahva!

Todellisuudessa nainen on aina ollut vahvempi sukupuoli, nimittäin henkisesti. Moni kolmekymppinen (tai vanhempi) nainen elää vapaaehtoisesti yksin, koska ei löydä miestä, jota kovin kauan jaksaisi katsella. Harva mies taas kestää yksin elämistä vaan yrittää epätoivoisena vaikka naapurin hampaatonta mummoa tai tämän kissaa, kun muutakaan ei saa.

Tutkimusten mukaan (valitettavasti en muista lähteitä) sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat onnellisempia ja terveempiä kuin naimisissa olevat naiset. Miehillä on päin vastoin: Naimisissa oleva mies on terveempi, onnellisempi ja pitkäikäisempi kuin sinkkumies. Avioliitto siis suosii miehiä ja on heille edullinen. Miksi? Varmaankin koska perheen työnjako ei ole oikein kunnossa: Nainen tekee taloustyöt ja mies luulee, että hän haluaa ne tehdä, mikäli on edes älynnyt asiaa ajatella.

Seksielämäkään ei välttämättä ole paras mahdollinen. Seksissä nainen on valitettavasti yleensä se, joka todennäköisesti saa siitä vähemmän irti. Voitte unohtaa ne vitseissä ja pornofilmeissä mainostetut monet, monet orgasmit. Tämä ei toki ole pelkästään miehen vika, kyllä naisenkin pitää mennä itseensä. Siihen tarvitaan kaksi, kuten sanonta kuuluu. Paitsi runkkaamiseen, joka on erittäin suositeltavaa kaikille naisille, kuten miehillekin.

Naisen henkinen vahvuus näkyy myös siinä kärsivällisyydessä, jota hän on osoittanut kaikki nämä vuosituhannet. Sanktiot kärsivällisyyden pettämisestä ovat olleet ruumiillisia tai sosiaalisia, raippaa torilla ja yhteisöstä erottaminen, joten alistumisen välttämättömyys on tullut hyvin sisäistettyä. Nykyäänkin viljellään naisista sitkeästi väitteitä, jotka perustuvat luuuloihin ja toiveajatteluun. Siksi julkisesti paheksutaan ja kauhistellaan, jos nainen osoittaa aggressiivisuutta. Sehän on niin luonnotonta. Miten niin?

Muinoin naisen alistaminen perustui uskontoon ja sen auktoriteettien antamiin ukaaseihin. 1800-luvulla avuksi otettiin tiede, joka tosin oli näissä asioissa aivan hakoteillä. Naisella oli mukamas peniskateutta ja hysteriaa ja ties mitä. Nainen oli luontaisesti muka jotenkin vajaa ja sairas.

Keskeinen alistamisen tapa vielä nykyään on lääketieteellistäminen. Moni mies mielellään heittää jonkin letkautuksen kuukautisista, ihan kuin hän siitä mitään voisi tietää. Naisella on aina muka premenstruaalisia ongelmia, kuukautisongelmia tai postmentruaalisia ongelmia. Tai sitten hän on raskaana tai synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tai psykoosissa. Älkäämme unohtako niitä paljon puhuttuja vaihdevuosia. Nainen on siis jatkuvasti vajavaisen kehonsa armoilla eikä hänellä tietenkään järki toimi lainkaan. Nainen on muka lähempänä luontoa kuin mies ja siksi jotenkin lapsenomainen ja eläimellinen olento. Hohhoijaa. Joidenkin kannattaisi päivittää tietonsa lääketieteestä nykyaikaiselle tasolle. Nykyään voi itse päättää, milloin on kuukautiset vai onko ollenkaan, vaihdevuodet voi unohtaa, kuten myös raskaudet. Jopa sukupuolta voi vaihtaa. Ruumiinsa armoilla ei ole pakko olla.

Naisen ruumiillisuus on saanut aivan liikaa huomiota mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Entäs mies? Puhuttaisiinko välillä potenssiongelmista, hiustenlähdöstä, ennenaikaisesta siemensyöksystä, vaihdevuosista, siittiöiden määrän vähenemisestä?

Lopuksi terveisiä kaikille pienimunaisille, turhautuneille homofobisille sovinistisioille. Kirjoittaja on puutteessa oleva feministilesbohuora, ihan kuten arvelittekin.