Ennen olin vannoutunut julkisen liikenteen käyttäjä ja yksityisautoilun paheksuja. Sittemmin olen kääntänyt takkini ja ostanut auton, vaikka kotioveltani pääsee julkisilla joka paikkaan. Kuinkas nyt näin?
Jos ihan rehellisiä ollaan, muinainen autovastaisuuteni perustui kateuteen: vitutti, kun en itse osannut ajaa ja kun itselläni ei ollut varaa ostaa autoa. Sitä paitsi julkinen liikenne ei oikeasti ole kätevää.
Helsingin julkisessa liikenteessä minua ärsyttävät monet asiat. Busseissa on talvella tukahduttavan kuuma, niin että ahtaassa tilassa pitää vikkelästi taiteilla itsensä ulos talvivaatteista ennen kuin kylpee hiessään. Noin 40 cm kapeilla istuimilla tämä voi vaatia akrobatiaa, jos vieressä istuu muu kuin lapsi tai anorektikko. On myös ikävää istua kylkimyyryä tuntemattoman ihmisen vieressä kyynärpäät toisiaan tökkien, kaikki pussit ja kassit sylissä. Kerran istuessani ikkunapaikalla viereeni änkesi megalihava somaliakka, joka rusensi minut itsensä ja ikkunan väliin ja haisi pahalle.
Busseissa on epämukavat penkit, joista tulee selkä kipeäksi, ja jatkuvasti vuorotteleva kiihdytys ja jarrutus saavat matkustajat heilumaan kuin räsynuket. Hyvä, etteivät niskat mene nurin. On myös tylsää seistä pysäkeillä palelemassa, haistelemassa tupakansavua ja tuijottamassa vähäpukeisia pimuja mainosjulisteissa. Miksei niissä perkeleen julisteissa ole tasapuolisuuden vuoksi pojuja? Sitä paitsi suurin osa joukkoliikenteen käyttäjistä on naisia, eikä heitä kaiketi kiinnosta pimut. Pysäkillä pitää myös varoa astumasta purkkaan tai räkäklönttiin, joita jotkut syljeskelevät kadulle parin minuutin välein. (Peskää hampaat useammin tai menkää lääkäriin, jos suussa on niin paha maku, saatana!)
Jokaisessa julkisessa liikennevälineessä on vähintään yksi kännykkäterroristi, joka huutelee kovalla äänellä puhelimeensa. Minua ei ainakaan yhtään kiinnosta kuunnella näiden juttuja ja soittoääniä ja piipityksiä. Kaiken kruunaa sotkeva ja möykkäävä kaljapussiporukka, jollaisia Helsingin metrossa on myös arkiaamuisin. Iltaisin ja viikonloppuisin näitä piisaa, ja alaikäiset huutelevat vittua ja remuavat kännissä, eikä kukaan aikuinen uskalla tehdä mitään. Toisinaan koko raitiovaunu haisee yököttävästi, kun kyydissä on pultsari.
Veikkaan, että suurin osa julkisen liikenteen häiriköistä on muita kuin maksavia asiakkaita. Niin kauan kuin HKL ei viitsi panna pummeja kuriin ja huolehtia maksavien asiakkaiden viihtyisyydestä, minä ajelen omalla autollani - maksoi mitä maksoi. Rahastajat takaisin ratikoihin! Johan työllisyyskin kohenisi.
Omassa autossa on myös se hyvä puoli, että sen lähtöajan saa itse valita, kuten myös lahtöpaikan ja määränpään. Jotkut väittävät, että julkisissa voi lukea tai meikata, toisin kuin autoa ajaessa, mutta se ei asiallisesti ottaen pidä paikkaansa. Bussi tärisee niin, että meikkaaja tökkää itseään rajaustussilla silmään ja lopputulos on coolin lookin sijaan pandakarhu. Lukemisesta taas ei tule mitään, kun muut ns. ihmiset häiritsevät eikä hiljaisuudesta ole tietoakaan. Bussissa on myös meluisa moottori, joka häiritsee musiikin kuuntelua mahdollisella omalla laitteella.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Kuluttajien kiusaksi
Minua on jo pitemmän aikaa vituttanut, että kuluttajia pidetään idiootteina, jotka eivät osaa huolehtia itsestään yhtään. Tämä trendi on varmasti peräisin Jenkeistä, jossa kuluttajat voivat haastaa firmoja oikeuteen, koska ovat itse typeriä ja avuttomia. Siellä kaikissa tuotteissa on rautalangasta väännetyt käyttöohjeet ja varoitukset, jotka ovat normaalijärkiselle suorastaan huvittavia, esimerkiksi "ota suojamuovi ensin pois ja laita pizza vasta sitten uuniin". Hyvä ohje, en takuulla olisi muuten älynnyt ottaa sitä muovia pois.
Mutta kyllä Suomessakin osataan. Nykyään on aivan liikaa ns. lapsiturvallisia pakkauksia, joita ei saa kirveelläkään auki. Tarkemmin ajatellen kyllä kirveellä varmaan saisi, mutta sillä voisi olla ikäviä sivuvaikutuksia, kuten että purtilon sisältö lentää pitkin seiniä. Siivoaminen on yhtä tuskaa, kun puhdistusainepullojen avaaminen ei onnistu yhdellä rennolla ranneliikkeellä. Verenpaine nousee ja koko talo raikaa kirosanoista. Tunnin taistelemisen jälkeen se saatanan kloriittipullo vihdoin aukeaa, kun sen korkki menee vääntämisestä rikki. Ja sitten sitä ei enää saa kiinni ollenkaan, eipä ei. Kyllä siinä ennestäänkin vähäisten siivoushalujen viimeisetkin rippeet haihtuvat kuin kuppa Töölöstä, ja voi olla, että kämppä jää siivoamatta ja tuleekin mentyä kaljalle nurkan takana olevaan pubiin.
Siivousaineiden lisäksi näitä rasittavia korkkeja on erinäisten autoon lorotettavien kemikaalien pulloissa. Olin ostanut 4 litran pönikän moottoriöljyä ja ajattelin eräänä iltana lisätä sitä noin ohimennen ennen kuin lähden ajelemaan töistä kotiin. Vielä mitä - purkki perkele ei auennut käsikopelolla pimeällä pihalla, eikä siinä ollut ohjeitakaan, miten olisi pitänyt menetellä. Menin sisälle ja pyysin vahtimestaria auttamaan. Kumpikin väänteli vuorollaan noin kymmenen minuuttia, kunnes kyseinen neuvokas rouva keksi hakea taltan. Sen avulla ja raakaa voimaa käyttäen öljypurtilo vihdoin aukesi.
Joo joo, tietysti on tärkeää varjella lapsia vaarallisilta kemikaaleilta, selvähän se. Mutta onko oikea tapa se, että kaikkia kuluttajia - lapsettomia, homoja, vanhuksiakin - kiusataan purkeilla, joiden avaaminen vaatii yliluonnolliset voimat, kekseliäisyyden ja kärsivällisyyden! Lapsiperheille voisi olla omat yltiöturvalliset purkit, muille sellaiset, jotka saa auki. Jokainen voisi itse harkintansa mukaan ostaa haluamansa pullon. Minä ainakin olen totaalisen kyllästynyt tähän helvetin purkkisirkukseen.
Vastaavaa idioottitrendiä edustavat autot, joissa hälytin ujeltaa korvat kuuroiksi ja hermot hajalle, jos turvavyö on auki. Jokaisen pitäisi itse antaa hoksata, laittaako turvavyön kiinni vai ei. Tuollainen holhoaminen on aivan hanurista ja pitäisi lailla kieltää. Varas- ja palohälyttimet, jotka jatkuvasti ujeltavat turhan takia, voisi heittää pois, koska ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Jos palohälytin ulisee aina, kun uuni on päällä, kukaan ei ota sitä tosissaan, kun se vihdoin mahdollisesti soi tulipalon takia.
Kuluttajien kiusaamista on myös pölypussien ja kahvinkeitinten muka monipuolinen valikoima. Miksei niitä saatanan imureita voi standardisoida, niin että kaikkiin kävisi sama pussi? Tai olisi edes enintään viittä eri pussimallia. Hermot menee aina, kun siihen rakkineeseen pitää löytää pusseja. Tyypillisesti kaupassa on 30 erilaista pussia mutta ei juuri sitä, joka minun imuriini pitäisi olla.
Jos kahvinkeittimen kannu menee rikki, uutta on aivan turha etsiä, koska niitä on varmaan satoja erilaisia. Jos nyt sattuisikin uuden löytämään, se maksaa takuulla enemmän kuin uusi kahvinkeitin. Itse ratkaisin ongelman siten, että vein kahvinkeittimeni kellariin siksi aikaa, kun muka etsisin siihen uuden kannun. Siellä se oli noin kolme vuotta, kunnes älysin vihdoin heittää sen roskikseen. Nyt käytän vain espressokonetta. Eipähän tarvitse niiden rasittavien suodatinpussien kanssa enää takuta, niitäkin on tietysti monta eri kokoa, eikä pirukaan muista, millainen pitäisi juuri tähän masiinaan olla.
Ihmettelen myös, miksei kalleimmankaan takin napit pysy kiinni, vaan ne pitää kerta toisensa jälkeen ommella itse takaisin. On myös kumma, ettei pyyhkeissä nykyään ole valmiita ripustuslenkkejä, vaan ne pitää itse ommella, ellei halua säilyttää pyyhkeitä vaikkapa lattialla. Kuluttajat, boikotoikaamme pyyhkeitä, kunnes niihin alkaa ilmestyä ripustuslenkkejä! Ompeleminen on tylsää ja rasittavaa, ei kiinnosta.
Lopuksi vielä sapiskaa kaikille muka käteville "uudelleen suljettaville" pakkauksille: näiden auki saaminen on hankalaa (rakennekynnet voivat mennä pilalle) ja niitä ei oikeasti voi sulkea uudelleen. Takuulla tuotteen hintaankin vaikuttaa näennäisesti näppärä pakkaus, ja onko tämä niin ekologistakaan? Paluu vanhan ajan yksinkertaisiin pakkauksiin, kiitos.
Mutta kyllä Suomessakin osataan. Nykyään on aivan liikaa ns. lapsiturvallisia pakkauksia, joita ei saa kirveelläkään auki. Tarkemmin ajatellen kyllä kirveellä varmaan saisi, mutta sillä voisi olla ikäviä sivuvaikutuksia, kuten että purtilon sisältö lentää pitkin seiniä. Siivoaminen on yhtä tuskaa, kun puhdistusainepullojen avaaminen ei onnistu yhdellä rennolla ranneliikkeellä. Verenpaine nousee ja koko talo raikaa kirosanoista. Tunnin taistelemisen jälkeen se saatanan kloriittipullo vihdoin aukeaa, kun sen korkki menee vääntämisestä rikki. Ja sitten sitä ei enää saa kiinni ollenkaan, eipä ei. Kyllä siinä ennestäänkin vähäisten siivoushalujen viimeisetkin rippeet haihtuvat kuin kuppa Töölöstä, ja voi olla, että kämppä jää siivoamatta ja tuleekin mentyä kaljalle nurkan takana olevaan pubiin.
Siivousaineiden lisäksi näitä rasittavia korkkeja on erinäisten autoon lorotettavien kemikaalien pulloissa. Olin ostanut 4 litran pönikän moottoriöljyä ja ajattelin eräänä iltana lisätä sitä noin ohimennen ennen kuin lähden ajelemaan töistä kotiin. Vielä mitä - purkki perkele ei auennut käsikopelolla pimeällä pihalla, eikä siinä ollut ohjeitakaan, miten olisi pitänyt menetellä. Menin sisälle ja pyysin vahtimestaria auttamaan. Kumpikin väänteli vuorollaan noin kymmenen minuuttia, kunnes kyseinen neuvokas rouva keksi hakea taltan. Sen avulla ja raakaa voimaa käyttäen öljypurtilo vihdoin aukesi.
Joo joo, tietysti on tärkeää varjella lapsia vaarallisilta kemikaaleilta, selvähän se. Mutta onko oikea tapa se, että kaikkia kuluttajia - lapsettomia, homoja, vanhuksiakin - kiusataan purkeilla, joiden avaaminen vaatii yliluonnolliset voimat, kekseliäisyyden ja kärsivällisyyden! Lapsiperheille voisi olla omat yltiöturvalliset purkit, muille sellaiset, jotka saa auki. Jokainen voisi itse harkintansa mukaan ostaa haluamansa pullon. Minä ainakin olen totaalisen kyllästynyt tähän helvetin purkkisirkukseen.
Vastaavaa idioottitrendiä edustavat autot, joissa hälytin ujeltaa korvat kuuroiksi ja hermot hajalle, jos turvavyö on auki. Jokaisen pitäisi itse antaa hoksata, laittaako turvavyön kiinni vai ei. Tuollainen holhoaminen on aivan hanurista ja pitäisi lailla kieltää. Varas- ja palohälyttimet, jotka jatkuvasti ujeltavat turhan takia, voisi heittää pois, koska ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Jos palohälytin ulisee aina, kun uuni on päällä, kukaan ei ota sitä tosissaan, kun se vihdoin mahdollisesti soi tulipalon takia.
Kuluttajien kiusaamista on myös pölypussien ja kahvinkeitinten muka monipuolinen valikoima. Miksei niitä saatanan imureita voi standardisoida, niin että kaikkiin kävisi sama pussi? Tai olisi edes enintään viittä eri pussimallia. Hermot menee aina, kun siihen rakkineeseen pitää löytää pusseja. Tyypillisesti kaupassa on 30 erilaista pussia mutta ei juuri sitä, joka minun imuriini pitäisi olla.
Jos kahvinkeittimen kannu menee rikki, uutta on aivan turha etsiä, koska niitä on varmaan satoja erilaisia. Jos nyt sattuisikin uuden löytämään, se maksaa takuulla enemmän kuin uusi kahvinkeitin. Itse ratkaisin ongelman siten, että vein kahvinkeittimeni kellariin siksi aikaa, kun muka etsisin siihen uuden kannun. Siellä se oli noin kolme vuotta, kunnes älysin vihdoin heittää sen roskikseen. Nyt käytän vain espressokonetta. Eipähän tarvitse niiden rasittavien suodatinpussien kanssa enää takuta, niitäkin on tietysti monta eri kokoa, eikä pirukaan muista, millainen pitäisi juuri tähän masiinaan olla.
Ihmettelen myös, miksei kalleimmankaan takin napit pysy kiinni, vaan ne pitää kerta toisensa jälkeen ommella itse takaisin. On myös kumma, ettei pyyhkeissä nykyään ole valmiita ripustuslenkkejä, vaan ne pitää itse ommella, ellei halua säilyttää pyyhkeitä vaikkapa lattialla. Kuluttajat, boikotoikaamme pyyhkeitä, kunnes niihin alkaa ilmestyä ripustuslenkkejä! Ompeleminen on tylsää ja rasittavaa, ei kiinnosta.
Lopuksi vielä sapiskaa kaikille muka käteville "uudelleen suljettaville" pakkauksille: näiden auki saaminen on hankalaa (rakennekynnet voivat mennä pilalle) ja niitä ei oikeasti voi sulkea uudelleen. Takuulla tuotteen hintaankin vaikuttaa näennäisesti näppärä pakkaus, ja onko tämä niin ekologistakaan? Paluu vanhan ajan yksinkertaisiin pakkauksiin, kiitos.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
