Facebookissa on mainio ryhmä nimeltä Eniten vituttaa kaikki. Sillä on tärkeä terapeuttinen funktio meille, joita kaikki vituttaa. Mutta koska en kehtaa tukkia kyseistä sivustoa lukuisilla vitutuksen aiheillani, mainitsen muutaman niistä tässä.
Nämä asiat vituttavat minua aivan järjettömästi:
1. Koiranpaskat. On se saatanan kumma, ettei niitä paskaklönttejä saada ylös sieltä maasta. Vaikka maksatte koiraveroa, se ei oikeuta teitä jättämään paskoja ympäriinsä. Näin keväällä vanhat paskat paljastuvat lumen alta ja haisevat ja näyttävät oksettavalta. Paskojat on saatava kuriin! Jos näet jonkun jättävän koiransa paskan maahan, ota se pussiin ja ojenna asianomaiselle lausuen: Tämä unohtui. Toinen vaihtoehto on, että pussitat pökäleet, seuraat niiden jättäjää ja tunget koko paskan hänen postiluukustaan sisään.
2. Ihmiset, jotka heittävät tumppeja, purkkaa ja muita roskia kadulle. He ovat surkeaa roskaväkeä, joiden sietäisi hävetä. Kuriin saaminen tapahtuu samalla logiikalla kuin kohdassa 1.
3. String-alushousut. Hinkkaavat persreikää inhottavasti. Tosi seksikästä, joo.
4. Skeittaajat eli Wagner-possun mukaan skeidaajat. Jalkakäytävällä kävely on vaarallista, kun nämä typerän näköiset vandaalit siellä riehuvat skeittilautoineen. Lökäpöksyjuntit voisivat mennä kotiin lukemaan läksyjä tai tehdä muuta hyödyllisempää.
5. Tyypit, jotka ruuhkassa änkeävät eteen, kun yritän pitää turvaväliä ja vaihtavat sitten kaistaa viiden minuutin välein. Mihin nämä molopäät luulevat muka ehtivänsä?
6. Suomen verotus: autovero, polttoainevero, ajoneuvovero, varainsiirtovero, arvonlisävero, perintövero, lahjavero, kiinteistövero, progressiivinen tulovero... Voi vittu! Kas kun ei vielä hengitysvero tai olemassaolovero.
7. Bussit, jotka ajavat henkilöautokaistalla. Vittuako nämä meidän kaistallamme tekevät? Pysyisivät omalla kaistallaan. Kostoksi ajan aina bussikaistalla autollani.
8. Earth Hour. Viherhihhuleiden turhaa näpertelyä. Miksi toimistoissa yms. paikoissa, joissa ei ole iltaisin ja öisin ketään, yleensä on aina valot päällä? Sammuttakaa ne valot joka ilta, ja siitä voisi ollakin jotain hyötyä. Eivätpähän linnut törmäilisi lasiseiniin.
9. Ihmiset, jotka käyttävät ulkona räikeää neonkeltaista liiviä. Ne pitäisi lailla kieltää, koska ne ovat rumia ja mauttomia ja koska niiden käyttäjää voi epähuomiossa luulla poliisiksi ja pelästyä kamalasti. Perkeleen valepoliisit!
10. Kuudenkympin nopeusrajoitus vain siksi, että tien vieressä kaadetaan puita tai rakennetaan pyörätietä, tai koska 10 kilsan päässä on tietyömaa.
11. Tietyöt, jotka eivät ikinä tule valmiiksi.
12. Tiet, joiden pinnassa ammottaa jalkapallon kokoisia kuoppia. Miksei näitä korjata vaikkapa autoilijoilta verotetuilla rahoilla?
13. Peltipoliisit eli ylinopeuskamerat. Kun Lapualle oli ilmestynyt tällainen, sitä oli ensin ammuttu haulikolla ja sitten se oli vedetty traktorilla nurin. Soon oikia meininki. Kyllä lapualaaset on ennenki ottanu ohojat omiin käsihin ja saanu aikaasekski jotaan, esim. 30-luvun alussa.
14. Ihmiset, jotka eivät pese itseään. Ymmärrän jotenkin, että sata vuotta sitten ei pesty, kun ei ollut vesijohtoa eikä viemäriä talossa eikä peseytyminen ollut yleisestikään tapana paitsi kerran viikossa. Mutta nykyään, kun kurjimpaankin vuokraläävään tulee lämmin vesi ja saippuaa ja deodoranttia saa joka kaupasta eurolla, en tajua ollenkaan, että jotkut haisevat paskalle ja vanhalle hielle ja heillä on rasvainen tukka ja hilseet olkapäillä. Yök.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
lauantai 13. maaliskuuta 2010
Jauhot suuhun puhelinmyyjille
Onkohan maailmassa yhtään ihmistä tai eläintä, jonka mielestä puhelinmyyjän ammatti on tarpeellinen ja hyödyllinen? Onkohan maailmassa yhtään puhelinmyyjää, joka oikeasti kokee työnsä mielekkääksi ja tärkeäksi ja on aina haaveillut puhelinmyyjän hohdokkaasta uransa?
Tässä muutama vinkki puhelinmyyjien harjoittamaan puhelinterroriin kyllästyneille.
1. Kun puhelinmyyjä kertoo tohkeissaan, että hänellä on mahtava tarjous ja kysyy, saisiko hän kertoa siitä, vastaa näin: "Kyllähän se käy, jos mä saan ensin kertoa sulle Jeesuksesta."
2. Kun puhelinmyyjä pöydällä edessään olevan valmiiksi laaditun käsikirjoituksen mukaan kysäisee, onko sinulla hetki aikaa, vastaa näin: "Onhan minulla aikaa, mutta en halua tuhlata sitä tuollaisten löpinöiden kuuntelemiseen."
3. Kun huomaat, että sinulle on soittanut puhelinmyyjä, rupea puhumaan vierasta kieltä, vaikkapa ranskaa. Jos et osaa vieraita kieliä, puhu siansaksaa. Näin tulee menetellä myös siinä tapauksessa, että puhelinmyyjä sattuisi hallitsemaan vierasta kieltäsi.
4. Kun puhelinmyyjä jälleen kerran kysäisee, onko sinulla aikaa, sanot, että mitään muutahan sinulla ei olekaan, koska olet työtön/sairaseläkkeellä/eläkkeellä ja kovin yksinäinen. Sitten rupeat juttelemaan niitä näitä, kerro vaikka sairauksista, sukulaistesi voinnista, huonekasviesi ja lemmikkiesi voinnista näin aluksi. Anna puhelinmyyjän välillä kertoa omiaan, että hän luulisi sinua sellaiseksi höynäytettäväksi höppänäksi, jollaisille moraalittomat puhelinmyyjät usein onnistuvat myymään viisikin samanlaista kirjasarjaa tai lehtitilausta. Höpise niitä näitä ja pidä hauskaa. Lopeta puhelu kuunneltuasi tarjouksen vaikkapa näihin sanoihin: " No voi harmi, minullahan on jo tuollainen kirjasarja, ostin sen kollegaltasi viime viikolla. Siinä vasta mukava juttukaveri. Mutta kiitos soitosta, oli tosi kiva rupatella, soittele toistekin."
5. Kun huomaat, että puhelinmyyjä soittaa, rupeat huutelemaan luuriin, että nyt kyllä pätkii, ei kuulu mitään, anteeksi kuinka. Eiköhän kiusankappale kohta anna periksi. Saman voi toistaa useitakin kertoja.
6. Rupea iskemään puhelinmyyjää. Kysy, onko hän sinkku, ja jos ei ole, voit tiedustella, kiinnostaisiko pikku seikkailu. Kerro, että hänellä on seksikäs ääni, joka saa sinut syttymään. Kerro olevasi alasti kotona ja haaveilevasi erinäisistä asioista. Kysy, kiinnostaisiko päiväkahviseura. Sillä ei tietenkään ole väliä, kumpaa sukupuolta olet ja kumpaa sukupuolta puhelinmyyjä on. Erityisen hauskaahan on, jos esimerkiksi homomies saa tällä keinolla kiusattua homofobista heteroäijää. Ihan ilmaista kivaa!
Jos joku keksii lisää vekkuleita torjuntakeinoja, laittakoon tänne kommenttia, kiitos.
Tässä muutama vinkki puhelinmyyjien harjoittamaan puhelinterroriin kyllästyneille.
1. Kun puhelinmyyjä kertoo tohkeissaan, että hänellä on mahtava tarjous ja kysyy, saisiko hän kertoa siitä, vastaa näin: "Kyllähän se käy, jos mä saan ensin kertoa sulle Jeesuksesta."
2. Kun puhelinmyyjä pöydällä edessään olevan valmiiksi laaditun käsikirjoituksen mukaan kysäisee, onko sinulla hetki aikaa, vastaa näin: "Onhan minulla aikaa, mutta en halua tuhlata sitä tuollaisten löpinöiden kuuntelemiseen."
3. Kun huomaat, että sinulle on soittanut puhelinmyyjä, rupea puhumaan vierasta kieltä, vaikkapa ranskaa. Jos et osaa vieraita kieliä, puhu siansaksaa. Näin tulee menetellä myös siinä tapauksessa, että puhelinmyyjä sattuisi hallitsemaan vierasta kieltäsi.
4. Kun puhelinmyyjä jälleen kerran kysäisee, onko sinulla aikaa, sanot, että mitään muutahan sinulla ei olekaan, koska olet työtön/sairaseläkkeellä/eläkkeellä ja kovin yksinäinen. Sitten rupeat juttelemaan niitä näitä, kerro vaikka sairauksista, sukulaistesi voinnista, huonekasviesi ja lemmikkiesi voinnista näin aluksi. Anna puhelinmyyjän välillä kertoa omiaan, että hän luulisi sinua sellaiseksi höynäytettäväksi höppänäksi, jollaisille moraalittomat puhelinmyyjät usein onnistuvat myymään viisikin samanlaista kirjasarjaa tai lehtitilausta. Höpise niitä näitä ja pidä hauskaa. Lopeta puhelu kuunneltuasi tarjouksen vaikkapa näihin sanoihin: " No voi harmi, minullahan on jo tuollainen kirjasarja, ostin sen kollegaltasi viime viikolla. Siinä vasta mukava juttukaveri. Mutta kiitos soitosta, oli tosi kiva rupatella, soittele toistekin."
5. Kun huomaat, että puhelinmyyjä soittaa, rupeat huutelemaan luuriin, että nyt kyllä pätkii, ei kuulu mitään, anteeksi kuinka. Eiköhän kiusankappale kohta anna periksi. Saman voi toistaa useitakin kertoja.
6. Rupea iskemään puhelinmyyjää. Kysy, onko hän sinkku, ja jos ei ole, voit tiedustella, kiinnostaisiko pikku seikkailu. Kerro, että hänellä on seksikäs ääni, joka saa sinut syttymään. Kerro olevasi alasti kotona ja haaveilevasi erinäisistä asioista. Kysy, kiinnostaisiko päiväkahviseura. Sillä ei tietenkään ole väliä, kumpaa sukupuolta olet ja kumpaa sukupuolta puhelinmyyjä on. Erityisen hauskaahan on, jos esimerkiksi homomies saa tällä keinolla kiusattua homofobista heteroäijää. Ihan ilmaista kivaa!
Jos joku keksii lisää vekkuleita torjuntakeinoja, laittakoon tänne kommenttia, kiitos.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Lottovoitto?
Takavuosina Kekkoslovakian aikoihin hoettiin joka välissä, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Silloin joku saattoi vielä uskoakin niin, koska maan tapa ei ollut kyseenalaistaa valtaapitäjiä. Nykyään voinemme olla rehellisempiä tarvitsematta pelätä, että meidät toimitetaan seuraavalla maitojunalla Siperiaan.
Miksi Suomeen syntyminen ei ole lottovoitto eikä Suomi ole maailman paras asuinpaikka?
1. Täällä on surkea ilmasto. Kesällä sataa, on pilvistä ja kylmää ja erinäiset hyönteiset pörisevät kimpussamme tavoitteenaan imeä vertamme. Syksyllä tuulee niin, että tukka lähtee päästä, ja vettä tulee kuin Esterin perseestä. Talvi on pimeä ja ahdistava, ja lunta on aina liikaa tai liian vähän. Talvella tiet suolataan, jolloin mahdollinen lumi sulaa epäesteettiseksi mössöksi, joka tärvelee niin autot kuin jalkineetkin. Keväällä kaikkialla on ällöttävää loskaa, ja mikä karmeinta, kaikki talven aikana lumen alle jäätyneet koiranpökäleet ilmestyvät näkyviin.
2. Suomessa on epäkohteliaita ja sulkeutuneita ihmisiä. Tämän väitetään usein olevan klisee, joka ei pidä paikkaansa. Vielä mitä! Eilenkin näin bussissa naisen, joka ei kehdannut/jaksanut/viitsinyt/uskaltanut pyytää kuljettajaa avaamaan keskiovea vaan mieluummin köpötteli alistuneena etuovelle. Aina kun liikkuu ihmisten ilmoilla, näkee esimerkkejä siitä, miten paljon ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa, ettei vain tarvitsisi puhua jollekulle. Jos menee kauppaan tai muuhun julkiseen tilaan, saa takuulla oven päin näköä. Niin vaikeaa on suomalaisen nykyään pitää ovea auki toiselle. Muita esimerkkejä surkeista ja olemattomista käytöstavoista ovat huono pukeutuminen, naapureiden tervehtimättömyys rappukäytävässä, roskaaminen, kännykkään kailottaminen julkisissa tiloissa sekä yleinen vaikeus ottaa muut huomioon.
3. Suomessa on järjettömän korkeat verot. Joo joo, nyt joku vasemmistolainen kiiruhtaa sanomaan, että onhan meillä ilmainen koulutus ja terveydenhoito ja mitä kaikkea. Sitä en kiistäkään, mutta kun muissakin maissa on nämä palvelut mutta silti alemmat verot. Suomen julkinen terveydenhoito on kylläkin ihan hanurista: hoitoon pääsyä saa jonottaa kohtuuttomia aikoja ja ihmisiä pallotellaan paikasta toiseen, koska täällä pykälät ovat tärkeämpiä kuin ihmiset. Jos joku tulee henkitoreissaan väärään sairaalaan, häntä ei voida hoitaa, koska hän ei ole älynnyt hankkiutua juuri oman asuinalueensa sairaalaan. Suomen julkista taloutta hoidetaan huonosti, koska suurillakaan summilla ei saada systeemiä toimimaan. Taitavatkin rahat mennä byrokratian pyörittämiseen, kenties peräti korruptioon.
4. Suomessa on kalliit hinnat ja huonot palkat. Verrattuna moneen muuhun EU-maahan näin tosiaan on. Mutta nöyrät suomalaiset pitävät mölyt mahassaan, koska jossain Jemenissä asiat ovat vielä huonommin. Onko kuitenkaan järkevää tai edes kohtuullista verrata Suomea kehitysmaahan? Verrattakoon mieluummin toiseen EU-maahan.
5. Täälläkin on korruptiota. Vielä muutama vuosi sitten kirjoitettiin lehdissä, että Transparency Internationalin mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita. Hyvä niin, mutta kyllä täällä silti esiintyy kähmintää, lehmänkauppoja ja suoranaista korruptiota. Mutta kansa pitää suunsa kiinni,
6. koska suomalaiset ovat saamattomia kastematoja ja nössöjä, jotka eivät ikinä uskalla protestoida kunnolla. Tässä asiassa voitaisiin ottaa oppia Ranskasta.
Ja nyt kaikki ns. isänmaalliset suomalaisuusaktiivit (eli nurkkapatrioottiset rasistit) suuttuivat minulle, kun kehtasin haukkua Suomea! Huom. En ole kuitenkaan esittänyt, että missään muualla olisivat asiat sen paremmin, kunhan käytin sananvapauttani, jota nykyään niin kovasti peräänkuulutetaan joka välissä.
Ja vielä:
7. Viina on Suomessa liian kallista.
8. Täällä on ihan liian pienet parkkiruudut. Tarkoitus on, ettei köyhillä kumminkaan ole varaa ostaa kunnollista autoa, vaan pitää tyytyä johonkin koirankoppiin. Jos jollakulla vastoin yleisiä odotuksia onkin kunnon auto, se on vain sille perkele oikein, että on kapeat ruudut, mitäs pröystäilee (kateellista puhinaa).
9. Täällä vallitsee ihme käytäntö aukioloissa. Minkä ihmeen takia kaupat ja ravintolat eivät voi olla auki silloin, kun yrittäjille sopii? Tallinnassakin on paljon paremmat aukioloajat kuin täällä, Jenkeistä puhumattakaan. Kyllä hatuttaa, kun ovet lyödään kiinni nenän edestä juuri, kun on päässyt shoppailun makuun.
10. Suomalaiset asunnot ovat ahtaita kanikoppeja huonosti rakennetuissa taloissa, joiden seinät ovat pahvia. Tosi kiva kuunnella, kun naapuri piereskelee tai riitelee kersojensa kanssa seinän takana - ja maksaa siitä kaiken lisäksi huudittomia kiskurihintoja, ainakin pääkaupunkiseudulla. Monissa Euroopan suurkaupungeissa, esim. Berliinissä, asuminen on huomattavasti halvempaa, ja niinpä ihmiset asuvat suomalaisia väljemmin.
Miksi Suomeen syntyminen ei ole lottovoitto eikä Suomi ole maailman paras asuinpaikka?
1. Täällä on surkea ilmasto. Kesällä sataa, on pilvistä ja kylmää ja erinäiset hyönteiset pörisevät kimpussamme tavoitteenaan imeä vertamme. Syksyllä tuulee niin, että tukka lähtee päästä, ja vettä tulee kuin Esterin perseestä. Talvi on pimeä ja ahdistava, ja lunta on aina liikaa tai liian vähän. Talvella tiet suolataan, jolloin mahdollinen lumi sulaa epäesteettiseksi mössöksi, joka tärvelee niin autot kuin jalkineetkin. Keväällä kaikkialla on ällöttävää loskaa, ja mikä karmeinta, kaikki talven aikana lumen alle jäätyneet koiranpökäleet ilmestyvät näkyviin.
2. Suomessa on epäkohteliaita ja sulkeutuneita ihmisiä. Tämän väitetään usein olevan klisee, joka ei pidä paikkaansa. Vielä mitä! Eilenkin näin bussissa naisen, joka ei kehdannut/jaksanut/viitsinyt/uskaltanut pyytää kuljettajaa avaamaan keskiovea vaan mieluummin köpötteli alistuneena etuovelle. Aina kun liikkuu ihmisten ilmoilla, näkee esimerkkejä siitä, miten paljon ihmiset ovat valmiita näkemään vaivaa, ettei vain tarvitsisi puhua jollekulle. Jos menee kauppaan tai muuhun julkiseen tilaan, saa takuulla oven päin näköä. Niin vaikeaa on suomalaisen nykyään pitää ovea auki toiselle. Muita esimerkkejä surkeista ja olemattomista käytöstavoista ovat huono pukeutuminen, naapureiden tervehtimättömyys rappukäytävässä, roskaaminen, kännykkään kailottaminen julkisissa tiloissa sekä yleinen vaikeus ottaa muut huomioon.
3. Suomessa on järjettömän korkeat verot. Joo joo, nyt joku vasemmistolainen kiiruhtaa sanomaan, että onhan meillä ilmainen koulutus ja terveydenhoito ja mitä kaikkea. Sitä en kiistäkään, mutta kun muissakin maissa on nämä palvelut mutta silti alemmat verot. Suomen julkinen terveydenhoito on kylläkin ihan hanurista: hoitoon pääsyä saa jonottaa kohtuuttomia aikoja ja ihmisiä pallotellaan paikasta toiseen, koska täällä pykälät ovat tärkeämpiä kuin ihmiset. Jos joku tulee henkitoreissaan väärään sairaalaan, häntä ei voida hoitaa, koska hän ei ole älynnyt hankkiutua juuri oman asuinalueensa sairaalaan. Suomen julkista taloutta hoidetaan huonosti, koska suurillakaan summilla ei saada systeemiä toimimaan. Taitavatkin rahat mennä byrokratian pyörittämiseen, kenties peräti korruptioon.
4. Suomessa on kalliit hinnat ja huonot palkat. Verrattuna moneen muuhun EU-maahan näin tosiaan on. Mutta nöyrät suomalaiset pitävät mölyt mahassaan, koska jossain Jemenissä asiat ovat vielä huonommin. Onko kuitenkaan järkevää tai edes kohtuullista verrata Suomea kehitysmaahan? Verrattakoon mieluummin toiseen EU-maahan.
5. Täälläkin on korruptiota. Vielä muutama vuosi sitten kirjoitettiin lehdissä, että Transparency Internationalin mukaan Suomi on maailman vähiten korruptoituneita maita. Hyvä niin, mutta kyllä täällä silti esiintyy kähmintää, lehmänkauppoja ja suoranaista korruptiota. Mutta kansa pitää suunsa kiinni,
6. koska suomalaiset ovat saamattomia kastematoja ja nössöjä, jotka eivät ikinä uskalla protestoida kunnolla. Tässä asiassa voitaisiin ottaa oppia Ranskasta.
Ja nyt kaikki ns. isänmaalliset suomalaisuusaktiivit (eli nurkkapatrioottiset rasistit) suuttuivat minulle, kun kehtasin haukkua Suomea! Huom. En ole kuitenkaan esittänyt, että missään muualla olisivat asiat sen paremmin, kunhan käytin sananvapauttani, jota nykyään niin kovasti peräänkuulutetaan joka välissä.
Ja vielä:
7. Viina on Suomessa liian kallista.
8. Täällä on ihan liian pienet parkkiruudut. Tarkoitus on, ettei köyhillä kumminkaan ole varaa ostaa kunnollista autoa, vaan pitää tyytyä johonkin koirankoppiin. Jos jollakulla vastoin yleisiä odotuksia onkin kunnon auto, se on vain sille perkele oikein, että on kapeat ruudut, mitäs pröystäilee (kateellista puhinaa).
9. Täällä vallitsee ihme käytäntö aukioloissa. Minkä ihmeen takia kaupat ja ravintolat eivät voi olla auki silloin, kun yrittäjille sopii? Tallinnassakin on paljon paremmat aukioloajat kuin täällä, Jenkeistä puhumattakaan. Kyllä hatuttaa, kun ovet lyödään kiinni nenän edestä juuri, kun on päässyt shoppailun makuun.
10. Suomalaiset asunnot ovat ahtaita kanikoppeja huonosti rakennetuissa taloissa, joiden seinät ovat pahvia. Tosi kiva kuunnella, kun naapuri piereskelee tai riitelee kersojensa kanssa seinän takana - ja maksaa siitä kaiken lisäksi huudittomia kiskurihintoja, ainakin pääkaupunkiseudulla. Monissa Euroopan suurkaupungeissa, esim. Berliinissä, asuminen on huomattavasti halvempaa, ja niinpä ihmiset asuvat suomalaisia väljemmin.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Kirjallisuuspoliisi pamputtaa
Vuosittain ilmoille pääsee valtavat läjät kirjoja, jotka ovat silkkaa sontaa. Sen ymmärtäisi jotenkin, jos kynäilijöistä olisi pulaa ja olisi tyydyttävä siihen, mitä saa. Kumma kyllä, kustantamoille tulvii kuulemma käsikirjoituksia ovista ja ikkunoista ja vain murto-osa niistä julkaistaan. Monia esikoisteoksia lukiessa ihmettelee, minkä takia juuri tämä on päätetty julkaista. Tunnetulta kirjailijalta taas julkaistaan kritiikittömästi minkälaista paskaa hyvänsä – ilmeisesti koska kustannussopimus siihen velvoittaa tai koska paskan uskotaan uppoavan yleisöön.
Jos ihminen nimittää itseään kirjailijaksi ja on päässyt siihen mahtavaan kirjailijaliittoonkin – johon Kata Kärkkäistä ei millään meinattu kelpuuttaa, vaikka tämä olikin julkaissut jo useita kirjoja ja tiettävästi elättänytkin itseään kirjoittamisella – häneltä pitäisi vaatia ammattilaisen työtä eikä mitään surkeita räpellyksiä. Joskus 80-luvulla oli olevinaan erikoista ja taiteellista, jos kirjoitti kirjan ilman välimerkkejä ja kappalejakoa. 60-luvulla taas oli sensaatiomaista kirjoittaa vittu. Hohhoijaa, nykyään lienee radikaalimpaa kirjoittaa kirja ilman yhtäkään vittua, huoraa tai homoa.
Valistunut lukija ei näe mitään syytä kirjoittaa huonoa suomea. Minulle on turha väittää, että huonoon kieleen olisi syynä taiteelliset pyrkimykset tai muu epämääräinen löpinä. Jos tyyppi ei hallitse äidinkielensä sanastoa, tyylilajeja, kielioppia ja oikeinkirjoitusta, hänen ei pitäisi toimia kirjailijana. Esimerkiksi monissa Reijo Mäen romaaneissa on tökeröiksi luokiteltavia kielivirheitä, kuten uuden virkkeen aloittaminen relatiivipronominilla. Mitä lisäarvoa tällainen on tuovinaan Jussi Vareksen seikkailuihin? Kirjoittaja ei hallitse yleiskieltä ja kustantamossa ei ole asiansa osaavaa kustannustoimittajaa, eli lukijoita on huijattu. Vareksen henkilöhahmon ja seikkailujen tuoreudesta ja uskottavuudestakin voi huonolla tahdolla löytää valittamista.
Epätyydyttäviksi luokittelen myös kirjat, joiden kirjoittaja ei ole osannut päättää, mitä haluaa sanoa ja miksi. Jos takakannessa lukee jännitysromaani, lukijalla lienee oikeus odottaa kutkuttavan karmivia lukuhetkiä. Miksi sitten menestyskirjailijat, kuten ruotsalainen Camilla Läckberg, jaarittelevat sivutolkulla henkilöidensä perhe-elämästä? Ketä kiinnostaa, että henkilö X on nyt niin onnessaan, kun hänen vaimonsa on niin hehkeä odottaessaan kaksosia? Ketä kiinnostaa, että henkilö Y tunsi jälleen jommankumman kaksosista potkaisevan kipeästi kylkiluuhunsa (ja oli siitä tietysti iik niin onnellinen)?
Leena Lehtolaiselle taas sellaisia terveisiä, että ketään ei takuulla kiinnosta yhtään, että Maria Kalliolla on vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Ai miksei kiinnosta? Koska me kaikki jo tiedämme nuo asiat ja koska me tahdomme lukea jännittäviä juttuja emmekä banaalia löpinää. Meitä ei myöskään kiinnosta, onko päähenkilö käynyt kaupassa tai vessassa ja mitä ruokaa hän on laittanut ja onko kenties tiskannut. Lukekoot jotain helvetin kaksplussaa ne, joita tuollaiset asiat kiinnostavat. Ja kirjoittakoot tuollaisiin ne, jotka eivät muusta osaa kirjoittaa.
Kirjallisuuspoliisia oksettaa myös teennäiset ja alleviivatut henkilöhahmot. Miksi miespoliisin tai -etsivän pitää aina olla joko läski, ketjussa polttava juoppo uhkapeluri ja antisankari tai komea ja lihaksikas machomies? Miksi naispoliisin tai -etsivän pitää aina olla joko meikitön, yltiöurheilullinen poikatyttö, joka ei ikinä käytä hametta eikä osaa kävellä korkokengillä, tai yli-inhimilliset järjen ja ruumiin voimat omaava seksipommi, joka juoksee rosvot kiinni 10 sentin koroillaan lisäten samalla huulipunaa lennossa? Edellä mainittujen vaihtoehto on, että päähenkilö, oli mies tai nainen, on kuolettavan tylsä tavis, jonka perheongelmilla lukijaa piinataan. Haloo, kirjailijat, ettekö tosiaan keksi parempaa?
Vaadin kirjoihin varoitustarrat: Tämä kirja voi aiheuttaa korkeaa verenpainetta, masennusta ja vitutusta sekä lyhentää elinaikaasi.
Jos ihminen nimittää itseään kirjailijaksi ja on päässyt siihen mahtavaan kirjailijaliittoonkin – johon Kata Kärkkäistä ei millään meinattu kelpuuttaa, vaikka tämä olikin julkaissut jo useita kirjoja ja tiettävästi elättänytkin itseään kirjoittamisella – häneltä pitäisi vaatia ammattilaisen työtä eikä mitään surkeita räpellyksiä. Joskus 80-luvulla oli olevinaan erikoista ja taiteellista, jos kirjoitti kirjan ilman välimerkkejä ja kappalejakoa. 60-luvulla taas oli sensaatiomaista kirjoittaa vittu. Hohhoijaa, nykyään lienee radikaalimpaa kirjoittaa kirja ilman yhtäkään vittua, huoraa tai homoa.
Valistunut lukija ei näe mitään syytä kirjoittaa huonoa suomea. Minulle on turha väittää, että huonoon kieleen olisi syynä taiteelliset pyrkimykset tai muu epämääräinen löpinä. Jos tyyppi ei hallitse äidinkielensä sanastoa, tyylilajeja, kielioppia ja oikeinkirjoitusta, hänen ei pitäisi toimia kirjailijana. Esimerkiksi monissa Reijo Mäen romaaneissa on tökeröiksi luokiteltavia kielivirheitä, kuten uuden virkkeen aloittaminen relatiivipronominilla. Mitä lisäarvoa tällainen on tuovinaan Jussi Vareksen seikkailuihin? Kirjoittaja ei hallitse yleiskieltä ja kustantamossa ei ole asiansa osaavaa kustannustoimittajaa, eli lukijoita on huijattu. Vareksen henkilöhahmon ja seikkailujen tuoreudesta ja uskottavuudestakin voi huonolla tahdolla löytää valittamista.
Epätyydyttäviksi luokittelen myös kirjat, joiden kirjoittaja ei ole osannut päättää, mitä haluaa sanoa ja miksi. Jos takakannessa lukee jännitysromaani, lukijalla lienee oikeus odottaa kutkuttavan karmivia lukuhetkiä. Miksi sitten menestyskirjailijat, kuten ruotsalainen Camilla Läckberg, jaarittelevat sivutolkulla henkilöidensä perhe-elämästä? Ketä kiinnostaa, että henkilö X on nyt niin onnessaan, kun hänen vaimonsa on niin hehkeä odottaessaan kaksosia? Ketä kiinnostaa, että henkilö Y tunsi jälleen jommankumman kaksosista potkaisevan kipeästi kylkiluuhunsa (ja oli siitä tietysti iik niin onnellinen)?
Leena Lehtolaiselle taas sellaisia terveisiä, että ketään ei takuulla kiinnosta yhtään, että Maria Kalliolla on vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä. Ai miksei kiinnosta? Koska me kaikki jo tiedämme nuo asiat ja koska me tahdomme lukea jännittäviä juttuja emmekä banaalia löpinää. Meitä ei myöskään kiinnosta, onko päähenkilö käynyt kaupassa tai vessassa ja mitä ruokaa hän on laittanut ja onko kenties tiskannut. Lukekoot jotain helvetin kaksplussaa ne, joita tuollaiset asiat kiinnostavat. Ja kirjoittakoot tuollaisiin ne, jotka eivät muusta osaa kirjoittaa.
Kirjallisuuspoliisia oksettaa myös teennäiset ja alleviivatut henkilöhahmot. Miksi miespoliisin tai -etsivän pitää aina olla joko läski, ketjussa polttava juoppo uhkapeluri ja antisankari tai komea ja lihaksikas machomies? Miksi naispoliisin tai -etsivän pitää aina olla joko meikitön, yltiöurheilullinen poikatyttö, joka ei ikinä käytä hametta eikä osaa kävellä korkokengillä, tai yli-inhimilliset järjen ja ruumiin voimat omaava seksipommi, joka juoksee rosvot kiinni 10 sentin koroillaan lisäten samalla huulipunaa lennossa? Edellä mainittujen vaihtoehto on, että päähenkilö, oli mies tai nainen, on kuolettavan tylsä tavis, jonka perheongelmilla lukijaa piinataan. Haloo, kirjailijat, ettekö tosiaan keksi parempaa?
Vaadin kirjoihin varoitustarrat: Tämä kirja voi aiheuttaa korkeaa verenpainetta, masennusta ja vitutusta sekä lyhentää elinaikaasi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
