Ymmärrän jotenkuten, että mainoksia pitää olla, koska niistä mediat saavat kovasti kaipaamiaan tuloja. Mainos on kuluttajalle hyödyllinen, kun se kertoo kuluttajaa kiinnostavista uutuuksista. On hyvä tietää, että Alkoon on tullut uusi pinot noir -viini tai että Kenkä-friikissä alkaa ale. Kaljamainokset saattavat joskus olla jopa viihdyttäviä ja hajuvesimainokset tyylikkäitä.
Tietyt mainokset ovat kuitenkin täysin käsittämättömiä banaaliudessaan ja mauttomuudessaan. En ollenkaan ymmärrä, miksi vessapaperia, tamponeita, terveyssiteitä tai vaippoja pitäisi mainostaa, puhumattakaan peräpukamasalvasta. Kaikki tietävät, että kyseisiä kapineita on ollut jo kauan olemassa. Kaikki tietävät, mistä niitä saa ja osaavat arvatenkin käydä kysymässä niitä sopivista paikoista, jos sattuvat tarvitsemaan niitä. Esimerkiksi lääkkeitä saa Suomessa vain apteekista, paskapaperia taas joka kaupasta.
Jos tamponeita välttämättä pitää mainostaa, tehtäköön se vain naistenlehdissä eikä tv:ssä tai kadulla. Vaippoja taas voisi mainostaa vain lapsiperheiden lehdissä, jos niitä välttämättä pitäisi mainostaa. Kun tv:stä tuli pikkuhousunsuojamainos ja minä älähdin harmistuneena, kahdeksanvuotias poika kommentoi: "Kuka tuollaisia muka tarvii?" Tarvitseeko näistä tosiaan tehdä niin iso numero?
Typerien ja ärsyttävien mainosten herättämä raivo vain yltyy, kun sama mainos tulee radiosta joka perkeleen biisin jälkeen tai telkkarista joka jeesuksen mainostauolla. Pliis, armoa! En halua kuulla enkä nähdä! Luovinkaan mainosnikkari ei pysty keksimään järkevää mainosta lääkkeestä ummetukseen tai alapään kutinaan. Ihmeen paljon näitä myös mainostetaan. Voisi luulla, että enemmistöä vaivaa ripuli, ummetus, ilmavaivat, potenssiongelmat, peräaukon kutina, emättimen limakalvojen kuivuminen, yleinen alapään kutina ja ties mikä.
Kuinka tyhminä ihmisiä oikein pidetään? Minä ainakin boikotoin juuri sitä paskapaperimerkkiä, jota mainostetaan ärsyttävästi.
perjantai 27. helmikuuta 2009
tiistai 10. helmikuuta 2009
Tasa-arvon pallimaa, osa 2
Jos ette usko, ottakaa ajanottokello mukaan seuraavaan kokoukseen ja tehkää seurantalomake. Huomaatte saman kuin minäkin: Miehet käyttävät pidempiä puheenvuoroja kuin naiset ja keskeyttävät useammin muita, varsinkin naisia. Naiset antavat keskeyttää itsensä eivätkä kehtaa keskeyttää miehiä yhtä brutaalisti. Hei nössösiskot! Jyrätkää ne, koska muuten ette koskaan saa itsellenne tilaa!
Kuten jokainen jo tietää, naiset ovat Suomessa paremmin koulutettuja kuin miehet. Mutta kas kummaa: Kolmekymppisistä miehistä vakituinen työpaikka on yli 70 %:lla, kun taas saman ikäluokan naisilla vakituinen työ on vain vähän yli 30 %:lla.
Siskot hei, miksi te hankitte lapsia ja suostutte miehen elätiksi ennen kuin teillä on vakituinen työpaikka? Luuletteko, että mies elättää teitä loppuikänne, kun te roikutte kotona tai käytte huonopalkkaisessa pätkätyössä? Ehei, koska kun te rupsahdatte, teidän miehenne ottaa tilalle nuoren pimatsun rakastajattareksi. Sen hän tekee pönkittääkseen egoaan ja uskotellakseen olevansa yhä nuori, vaikka kikkeli jo hieman lerputtaa. Ja koska nuoreen pimuun saattaa hänen autonsa, lompsansa ja asemansa tehdä vaikutuksen, toisin kuin meihin kyynisiin vanhoihin ämmiin. Yli 30-vuotias nainenhan on vanha ämmä, kun taas 60-vuotias gubbe on omasta mielestään poika.
Miehillä tuntuu olevan naisia parempi itsetunto, eikä ihme: Eihän heille ole jo lapsena huudeltu kadulla eikä ulkonäköä arvosteltu, puhumattakaan siitä, että koulun pojat olisivat välitunneilla käpälöineet. Heidän ei ole kaduilla ja pysäkeillä tarvinnut talvipakkasessa tuijottaa jättikokoisia vähäpukeisten naisten kuvia eikä katsella mainoksia, joiden viesti on, että sellaisenasi et kyllä kelpaa.
Kun mies vanhenee, hänen egonsa paisuu kuin pumpattava kumibarbara. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset deittipalstat, jossa kääkät mainostavat olevansa 180-senttisiä ja hoikkia ja lähettävät 10 vuotta ja 10 kiloa sitten otetun kuvan itsestään. Ettäs kehtaavatkin, aivan kuin ei totuus paljastuisi, kun rehvipaikalle köpötteleekin 160-senttinen kääpiö, jolla sisäkumi paistaa. Hohhoijaa, että viitsivätkin.
Tehkää myös toinen testi. Ottakaa Hesari ja tutkikaa eri sivuilla esiintyviä miehiä ja naisia. Montako miestä mainitaan taloussivujen jutuissa? Montako miestä esiintyy taloussivujen kuvissa? Entä naista? Tutkikaa kaikki osastot. Ja kas: Miehiä esiintyy joka saatanan osiossa enemmän kuin naisia. Entäs mainokset? Niissähän naiset ovat tietysti enemmistössä, koska nainen nähdään vielä nykyäänkin miehisen katseen kohteena, jonka ensisijainen tehtävä on miellyttää katsojaa, joka on oletusarvoisesti mies.
Oksettaa, kun kuulen työpaikallani niin naisten kuin miestenkin suusta limaisia asennesammakoita. Yli 45-vuotiaat miehet eivät laita astioita pesukoneeseen eivätkä keitä kahvia, vaan ilmeisesti nämä peräkammarin pojat odottavat, että äiti tulee paikalle – tai vaimo. Yksi sotki mustekynällä paitansa, johon toinen totesi, että nyt tuli vaimolle hommia. Katsoin oikein halveksuvasti asianomaista tyyppiä ja sanoin murhaavalla äänensävyllä: ”Etkö pese itse paitojasi? Johan on aikoihin eletty.”
Naiset, älkää passatko noita surkimuksia vaan antakaa niiden itse siivota sotkunsa. Tai menkööt paskaisella paidalla töihin. Jos mies kerran on niin fiksu olento, on kumma, jos ei se opi edes kahvia keittämään ja paitaa pesemään.
Jos ette tekään, niin emme mekään!
Kuten jokainen jo tietää, naiset ovat Suomessa paremmin koulutettuja kuin miehet. Mutta kas kummaa: Kolmekymppisistä miehistä vakituinen työpaikka on yli 70 %:lla, kun taas saman ikäluokan naisilla vakituinen työ on vain vähän yli 30 %:lla.
Siskot hei, miksi te hankitte lapsia ja suostutte miehen elätiksi ennen kuin teillä on vakituinen työpaikka? Luuletteko, että mies elättää teitä loppuikänne, kun te roikutte kotona tai käytte huonopalkkaisessa pätkätyössä? Ehei, koska kun te rupsahdatte, teidän miehenne ottaa tilalle nuoren pimatsun rakastajattareksi. Sen hän tekee pönkittääkseen egoaan ja uskotellakseen olevansa yhä nuori, vaikka kikkeli jo hieman lerputtaa. Ja koska nuoreen pimuun saattaa hänen autonsa, lompsansa ja asemansa tehdä vaikutuksen, toisin kuin meihin kyynisiin vanhoihin ämmiin. Yli 30-vuotias nainenhan on vanha ämmä, kun taas 60-vuotias gubbe on omasta mielestään poika.
Miehillä tuntuu olevan naisia parempi itsetunto, eikä ihme: Eihän heille ole jo lapsena huudeltu kadulla eikä ulkonäköä arvosteltu, puhumattakaan siitä, että koulun pojat olisivat välitunneilla käpälöineet. Heidän ei ole kaduilla ja pysäkeillä tarvinnut talvipakkasessa tuijottaa jättikokoisia vähäpukeisten naisten kuvia eikä katsella mainoksia, joiden viesti on, että sellaisenasi et kyllä kelpaa.
Kun mies vanhenee, hänen egonsa paisuu kuin pumpattava kumibarbara. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset deittipalstat, jossa kääkät mainostavat olevansa 180-senttisiä ja hoikkia ja lähettävät 10 vuotta ja 10 kiloa sitten otetun kuvan itsestään. Ettäs kehtaavatkin, aivan kuin ei totuus paljastuisi, kun rehvipaikalle köpötteleekin 160-senttinen kääpiö, jolla sisäkumi paistaa. Hohhoijaa, että viitsivätkin.
Tehkää myös toinen testi. Ottakaa Hesari ja tutkikaa eri sivuilla esiintyviä miehiä ja naisia. Montako miestä mainitaan taloussivujen jutuissa? Montako miestä esiintyy taloussivujen kuvissa? Entä naista? Tutkikaa kaikki osastot. Ja kas: Miehiä esiintyy joka saatanan osiossa enemmän kuin naisia. Entäs mainokset? Niissähän naiset ovat tietysti enemmistössä, koska nainen nähdään vielä nykyäänkin miehisen katseen kohteena, jonka ensisijainen tehtävä on miellyttää katsojaa, joka on oletusarvoisesti mies.
Oksettaa, kun kuulen työpaikallani niin naisten kuin miestenkin suusta limaisia asennesammakoita. Yli 45-vuotiaat miehet eivät laita astioita pesukoneeseen eivätkä keitä kahvia, vaan ilmeisesti nämä peräkammarin pojat odottavat, että äiti tulee paikalle – tai vaimo. Yksi sotki mustekynällä paitansa, johon toinen totesi, että nyt tuli vaimolle hommia. Katsoin oikein halveksuvasti asianomaista tyyppiä ja sanoin murhaavalla äänensävyllä: ”Etkö pese itse paitojasi? Johan on aikoihin eletty.”
Naiset, älkää passatko noita surkimuksia vaan antakaa niiden itse siivota sotkunsa. Tai menkööt paskaisella paidalla töihin. Jos mies kerran on niin fiksu olento, on kumma, jos ei se opi edes kahvia keittämään ja paitaa pesemään.
Jos ette tekään, niin emme mekään!
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Lopettakaa ahdistelu!
Nyt te varmaan luulette, että aion kirjoittaa hattupäisistä ja popliinitakkisista miehistä, jotka ehdottelevat naisille. Väärin! Ei minulle ainakaan kukaan sellainen ole ehdotellut ainakaan kymmeneen vuoteen (valitettavasti). Ihan hyvin voin mennä yksin baariin tai kävellä illalla ulkona joutumatta ahdistelluksi, ei hätää.
Mutta auta armias, jos kävelen keskellä päivää asema-aukiolla, silloin kimppuuni hyökkää yksi jos toinenkin variksenpelätti tyrkyttämään ties mitä aatetta. Miksi helvetissä ihminen ei saa rauhassa mennä vaikkapa töihin ilman, että koko ajan joku hyökkää kimppuun, että oisko sulla hetki aikaa! Jos joku pyytäisi ilmaiselle drinkille, minulla olisi aina aikaa vaikka tunti tai pari, mutta ei tietenkään tuollaisille. Olisivat edes normaalin ihmisen näköisiä, että niiden kanssa kehtaisi puhua, mutta kun ei. Jostain merkillisestä syystä näiden ahdistelijoiden, jotka käyttävät itsestään rennon nuorekasta - ja teennäistä - nimitystä feissari, pitää aina olla ihan perseestä revityn näköisiä lävistyksineen, rastatukkineen.
Minulla ei ole mitään Animaliaa, Amnestyä ja Unicefia vastaan, mutta haluan kävellä rauhassa kadulla. Eniten vituttaa, että sama tyyppi saattaa ahdistella saman päivän aikana yhtä monta kertaa kuin satun kulkemaan ohi kyseisestä paikasta. En usko, että kukaan muukaan arvostaa tällaista ahdistelua. Jos haluaisin liittyä Amnestyyn tai tukea Unicefiä, osaan kyllä itse etsiä heidän yhteystietonsa netistä tai puhelinluettelosta. Tuosta ns. feissaamisesta eli siis ahdistelusta järjestöt saavat minulta ainakin pelkkää miinusta ja voivat olla varmoja, että sijoitan jatkossakin mahdolliset ylimääräiset rahani mieluummin vaikkapa kaljoitteluun.
Toinen vastenmielinen ahdistelijaryhmä ovat puhelinmyyjät. Älkää ikinä antako puhelinnumeroanne, jos osallistutte esim. johonkin arvontaan tai tilaatte jotain, koska heti on joku molopää puhelinmyyjä soittamassa ja tyrkyttämässä jotain. Jos haluan ostaa jotain, osaan kyllä itse omatoimisesti sen tehdä ilman että kenenkään tarvitsee tyrkyttää. Vituttaa myös, kun puhelinmyyjät vain jankkaavat eivätkä meinaa uskoa, ettei tosiaankaan kiinnosta. Ja kehtaavatkin luulla, että olisin niin tyhmä, että tilaisin jotain pösilölehtiä vain, koska saisin nyt aivan erityisen halvalla tai koska saisin kaupan päälle jotain aivan turhaa krääsää, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti Suomessa on riittävästi typeryksiä, jotka halpaan menevät, kun tämmöistä toimintaa näköjään kannattaa jatkaa. Kaiken huippu on kyllä se, että puhelinterroristit soittelevat myös salaisiin numeroihin. Olen sitä mieltä, että koska minulla on salainen numero, minun ei tarvitse olla kohtelias puhelinmyyjälle, vaan voin suoraan sanoa, että minulle ei tarvitse soitella, saatanan häirikkö.
Nykyään ovikelloa soittavat ja koteihin tukevat ahdistelijat ovat harvinaistuneet ovisummerien ja -koodien takia, mikä on pelkästään hyvä. Minusta on erittäin törkeää soittaa jonkun ovikelloa ja kerjätä rahaa tai kaupustella jotain tai tyrkyttää jotain uskonlahkoa. Ideana lienee narrata kotiinsa sidottuja hyväuskoisia ja kilttejä vanhuksia, jotka helpommin päästävät tällaisia sisälle kuin epäluuloinen akateeminen kaupunkilainen.
Inhottavin ahdistelijaryhmä on ilman muuta kerjäläiset, olivatpa Romaniasta tai mistä hyvänsä. Tyypit pilaavat täällä maiseman ja aiheuttavat turhaan huonoa omaatuntoa kunnollisille suomalaisille veronmaksajille. Joku onneton höppänä saattaa naiiviudessaan antaakin noille rahaa, mutta se kostautuu, koska sitten sana leviää ja kohta niitä on täällä kahta enemmän. Vanha sanonta, että siivoa ensin oma pihasi ennen kuin menet naapurin pihaa siivoamaan pätee tässäkin tapauksessa.
Jotkut romanikerjäläiset olivat HS:n haastattelussa väittäneet olevansa pettyneitä suomalaisten piheyteen. Jassoo? Tosissaanko luulivat, että täällä saa helvetisti rahaa istumalla kadulla surkean näköisenä! Miksi minun pitäsi kenellekään laiskurille rahaa antaa, minulla on tarpeeksi tekemistä pelkästään itseni elättämisessä. Itse asiassa voisin mennä Stockan eteen istumaan turkki päällä ja hattu kourassa rinnallani lappu: "Auttakaa ylivelkaantunutta hienostorouvaa."
Mutta auta armias, jos kävelen keskellä päivää asema-aukiolla, silloin kimppuuni hyökkää yksi jos toinenkin variksenpelätti tyrkyttämään ties mitä aatetta. Miksi helvetissä ihminen ei saa rauhassa mennä vaikkapa töihin ilman, että koko ajan joku hyökkää kimppuun, että oisko sulla hetki aikaa! Jos joku pyytäisi ilmaiselle drinkille, minulla olisi aina aikaa vaikka tunti tai pari, mutta ei tietenkään tuollaisille. Olisivat edes normaalin ihmisen näköisiä, että niiden kanssa kehtaisi puhua, mutta kun ei. Jostain merkillisestä syystä näiden ahdistelijoiden, jotka käyttävät itsestään rennon nuorekasta - ja teennäistä - nimitystä feissari, pitää aina olla ihan perseestä revityn näköisiä lävistyksineen, rastatukkineen.
Minulla ei ole mitään Animaliaa, Amnestyä ja Unicefia vastaan, mutta haluan kävellä rauhassa kadulla. Eniten vituttaa, että sama tyyppi saattaa ahdistella saman päivän aikana yhtä monta kertaa kuin satun kulkemaan ohi kyseisestä paikasta. En usko, että kukaan muukaan arvostaa tällaista ahdistelua. Jos haluaisin liittyä Amnestyyn tai tukea Unicefiä, osaan kyllä itse etsiä heidän yhteystietonsa netistä tai puhelinluettelosta. Tuosta ns. feissaamisesta eli siis ahdistelusta järjestöt saavat minulta ainakin pelkkää miinusta ja voivat olla varmoja, että sijoitan jatkossakin mahdolliset ylimääräiset rahani mieluummin vaikkapa kaljoitteluun.
Toinen vastenmielinen ahdistelijaryhmä ovat puhelinmyyjät. Älkää ikinä antako puhelinnumeroanne, jos osallistutte esim. johonkin arvontaan tai tilaatte jotain, koska heti on joku molopää puhelinmyyjä soittamassa ja tyrkyttämässä jotain. Jos haluan ostaa jotain, osaan kyllä itse omatoimisesti sen tehdä ilman että kenenkään tarvitsee tyrkyttää. Vituttaa myös, kun puhelinmyyjät vain jankkaavat eivätkä meinaa uskoa, ettei tosiaankaan kiinnosta. Ja kehtaavatkin luulla, että olisin niin tyhmä, että tilaisin jotain pösilölehtiä vain, koska saisin nyt aivan erityisen halvalla tai koska saisin kaupan päälle jotain aivan turhaa krääsää, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti Suomessa on riittävästi typeryksiä, jotka halpaan menevät, kun tämmöistä toimintaa näköjään kannattaa jatkaa. Kaiken huippu on kyllä se, että puhelinterroristit soittelevat myös salaisiin numeroihin. Olen sitä mieltä, että koska minulla on salainen numero, minun ei tarvitse olla kohtelias puhelinmyyjälle, vaan voin suoraan sanoa, että minulle ei tarvitse soitella, saatanan häirikkö.
Nykyään ovikelloa soittavat ja koteihin tukevat ahdistelijat ovat harvinaistuneet ovisummerien ja -koodien takia, mikä on pelkästään hyvä. Minusta on erittäin törkeää soittaa jonkun ovikelloa ja kerjätä rahaa tai kaupustella jotain tai tyrkyttää jotain uskonlahkoa. Ideana lienee narrata kotiinsa sidottuja hyväuskoisia ja kilttejä vanhuksia, jotka helpommin päästävät tällaisia sisälle kuin epäluuloinen akateeminen kaupunkilainen.
Inhottavin ahdistelijaryhmä on ilman muuta kerjäläiset, olivatpa Romaniasta tai mistä hyvänsä. Tyypit pilaavat täällä maiseman ja aiheuttavat turhaan huonoa omaatuntoa kunnollisille suomalaisille veronmaksajille. Joku onneton höppänä saattaa naiiviudessaan antaakin noille rahaa, mutta se kostautuu, koska sitten sana leviää ja kohta niitä on täällä kahta enemmän. Vanha sanonta, että siivoa ensin oma pihasi ennen kuin menet naapurin pihaa siivoamaan pätee tässäkin tapauksessa.
Jotkut romanikerjäläiset olivat HS:n haastattelussa väittäneet olevansa pettyneitä suomalaisten piheyteen. Jassoo? Tosissaanko luulivat, että täällä saa helvetisti rahaa istumalla kadulla surkean näköisenä! Miksi minun pitäsi kenellekään laiskurille rahaa antaa, minulla on tarpeeksi tekemistä pelkästään itseni elättämisessä. Itse asiassa voisin mennä Stockan eteen istumaan turkki päällä ja hattu kourassa rinnallani lappu: "Auttakaa ylivelkaantunutta hienostorouvaa."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
