Kaupoissa on paljon tuotteita, joiden nimessä esiintyy sana perhe, esimerkiksi perhelimppu, perhesilli, perhekinkku ja perhekalkkuna. Lisäksi on tietysti perheauto, perhehotelli ja perheravintola. Mitä tällä oikein halutaan sanoa? Sitäkö, että vain perheiden pitäisi ostaa näitä tuotteita? Miten sitten määritellään perhe? Se ei varmaankaan ole sama kuin talous, koska niitähän on aivan liian monenlaisia. Perhelimpun pakkauksen ja mainosten mukaan perheessä on isä, äiti, poika ja tytär, kenties vielä koira.
Tämähän haiskahtaa syrjinnältä ja on näinä poliittisen korrektiuden aikoina varsin epäilyttävää. Vaatikaamme siis, että perhe-etuliitteellä varustetut tuotenimet on ensi tilassa muokattava korrektimpaan muotoon, kuten on tehty Neekerin suukoille ja Mustalle Pekalle, Laku-Pekasta puhumattakaan. Nykyään kukaan ei kehtaisi leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä vaan valistuneet lapset leikkivät Kuka pelkää väritöntä henkilöä.
Toinen vaihtoehto, jota sietäisi vakavasti pohtia, on että perhetuotteiden rinnalle lanseerattaisiin seuraavanlaisia tuotteita: sinkkukinkku, leskilimppu, homomakkara, lesbosilli, yksinhuoltajapitko, transukalkkuna. Kukaan vannoutunut citysinkkuhomo ei takuulla halua ajaa perheautolla, hyi. Tarvitaan siis vastaavasti profiloituja autoja: sinkkusportti, homofarmari, leskimaasturi jne. Näin saataisiin tuotteiden profilointi ajan tasalle, eikä kenenkään normiperheeseen kuulumattoman tarvitse pahoittaa mieltään. Tasa-arvovaltuutettu, nyt toimintaa!
maanantai 29. kesäkuuta 2009
torstai 4. kesäkuuta 2009
Kansainvälisyyttä joo
Jos joku muti- eh ulkom- eikun siis maahanmuuttajataustainen henkilö asettuu vaaleissa ehdokkaaksi, hänen mainostetaan heti olevan kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden asiantuntija. Jos joku on syntynyt vaikkapa Nigeriasta ja muuttanut sieltä Suomeen, mitä monikulttuurista siinä muka on? Tyyppihän on nigerialainen, ja se lienee yksi kulttuuri muiden joukossa eikä sen kummempi kuin muutkaan. Jos joku suomalainen Arska tai Ritu on ollut 60-luvulla Ruotsissa töissä, ei hän silti mainosta olevansa monikulttuurinen, asiantuntijasta puhumattakaan.
On myös yleistä hehkuttaa, että muusikko X, joka on vaikkapa Kiinasta mutta asuu Suomessa, olisi kansainvälinen. Miten niin? Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri ovat kumpikin olleet useilla ulkomaan kiertueilla, mutta ei niiden silti mainosteta olevan mitenkään erityisen kansainvälisiä orkestereita. Miksi ulkomaalainen on Suomessa aina muka erityisen kansainvälinen ja monikulttuurinen?
Kaikki tällainen on vain ärsyttävää ja vaikuttaa pelkältä propagandalta ja tyhjältä sanahelinältä. Ajattelevaa ihmistä tällainen suututtaa, ja hän alkaa heti miettiä, onko asiassa jotain epäilyttävää, kun siitä noin pitää vouhkata mukamas positiivisessa hengessä.
Muita ärsyttäviä höpölöpösanoja ovat moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus. Kun esim. Töölöön puuhataan pultsareiden ja narkkareiden, ei kun anteeksi sosiaalisesti haastavien henkilöiden, asuntolaa, se muka tuo tänne moniarvoisuutta ja lisää töölöläisten suvaitsevaisuutta. Pakolaisetkin kuulemma lisäävät suvaitsevaisuutta, kuten varmaan Helsingin keskustan vallanneet kerjäläisetkin. Miksi suvaitsevaisuusvouhottajat eivät sitten itse hyväksy muita mielipiteitä kuin omansa? Miten he voivat olla noin suvaitsemattomia?
Itse olen erittäin suvaitsematon, koska en hyväksy, että romanialaiskerjäläiset pilaavat keskustan maiseman ja ahdistelevat veronmaksajia siellä. Raadan töissä kuin orja ja maksan pirusti veroja. Eikö se riitä? Pitäisikö minun antaa jokaiselle perkeleen kadulla norkoilevalle ryysyläiselle rahaa? Millä sitten itse elän? Jos ryysyläiset edes kököttäisivät nöyrinä paikoillaan, mutta ei: He tulevat ravintoloiden terasseille häiritsemään ihmisiä ja noukkimaan ruuantähteitä. Yksi ryysyläistyttö, joka oli muuten ihan kielitaidoton, sanoi minulle bitch, kun käskin hänen suomeksi painua helvettiin meitä kiusaamasta. Onpas heillä käytöstavat! Tuollaiselleko antaisin rahaa? Seuraavalla kerralla vedän lättyyn, saatana.
Keski-ikäiset naiset ovat usein hyväsydämisiä ja auttamishaluisia ja siksi hyviä uhreja. Niinpä kerjäläiset tulevat kadulla heidän luokseen muka kysymään jotain, jolloin yksi vie huomion toisaalle ja toinen varastaa lompakon. Hieno homma, vai mitä? Lisää tällaista ihanaa "monikulttuurisuutta"? Se jonka mielestä näitä pitäisi auttaa, voisi itse viedä ne kotiinsa ja elättää niitä siellä ihan onnessaan. Kaunkohan jaksaisi?
On myös yleistä hehkuttaa, että muusikko X, joka on vaikkapa Kiinasta mutta asuu Suomessa, olisi kansainvälinen. Miten niin? Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri ovat kumpikin olleet useilla ulkomaan kiertueilla, mutta ei niiden silti mainosteta olevan mitenkään erityisen kansainvälisiä orkestereita. Miksi ulkomaalainen on Suomessa aina muka erityisen kansainvälinen ja monikulttuurinen?
Kaikki tällainen on vain ärsyttävää ja vaikuttaa pelkältä propagandalta ja tyhjältä sanahelinältä. Ajattelevaa ihmistä tällainen suututtaa, ja hän alkaa heti miettiä, onko asiassa jotain epäilyttävää, kun siitä noin pitää vouhkata mukamas positiivisessa hengessä.
Muita ärsyttäviä höpölöpösanoja ovat moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus. Kun esim. Töölöön puuhataan pultsareiden ja narkkareiden, ei kun anteeksi sosiaalisesti haastavien henkilöiden, asuntolaa, se muka tuo tänne moniarvoisuutta ja lisää töölöläisten suvaitsevaisuutta. Pakolaisetkin kuulemma lisäävät suvaitsevaisuutta, kuten varmaan Helsingin keskustan vallanneet kerjäläisetkin. Miksi suvaitsevaisuusvouhottajat eivät sitten itse hyväksy muita mielipiteitä kuin omansa? Miten he voivat olla noin suvaitsemattomia?
Itse olen erittäin suvaitsematon, koska en hyväksy, että romanialaiskerjäläiset pilaavat keskustan maiseman ja ahdistelevat veronmaksajia siellä. Raadan töissä kuin orja ja maksan pirusti veroja. Eikö se riitä? Pitäisikö minun antaa jokaiselle perkeleen kadulla norkoilevalle ryysyläiselle rahaa? Millä sitten itse elän? Jos ryysyläiset edes kököttäisivät nöyrinä paikoillaan, mutta ei: He tulevat ravintoloiden terasseille häiritsemään ihmisiä ja noukkimaan ruuantähteitä. Yksi ryysyläistyttö, joka oli muuten ihan kielitaidoton, sanoi minulle bitch, kun käskin hänen suomeksi painua helvettiin meitä kiusaamasta. Onpas heillä käytöstavat! Tuollaiselleko antaisin rahaa? Seuraavalla kerralla vedän lättyyn, saatana.
Keski-ikäiset naiset ovat usein hyväsydämisiä ja auttamishaluisia ja siksi hyviä uhreja. Niinpä kerjäläiset tulevat kadulla heidän luokseen muka kysymään jotain, jolloin yksi vie huomion toisaalle ja toinen varastaa lompakon. Hieno homma, vai mitä? Lisää tällaista ihanaa "monikulttuurisuutta"? Se jonka mielestä näitä pitäisi auttaa, voisi itse viedä ne kotiinsa ja elättää niitä siellä ihan onnessaan. Kaunkohan jaksaisi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
