Viherpiipertäjät ovat niitä naurettavia tyyppejä, jotka paasaavat suu vaahdossa kierrätyksestä, kompostoinnista ja joukkoliikenteestä. Luulevatko nämä reppanat tosiaan, että sillä on mitään väliä, ostanko muovipussin ja vienkö tyhjät mehutölkit kartonkikeräykseen. Voin kertoa näille mulkeroille, että en osta muovipussia ja että lajittelen tunnollisesti kaikki jätteet, mutta en tee siitä numeroa enkä vouhkaa ympäri kaupunkia.
Mutta kas: minäpäs ajelen yksin isolla henkilöautolla, joka kuluttaa 16-24 litraa satasella. Entä sitten? Vihervasemmistolaiset ovat nyt kauhuissaan, koska itse he kulkevat bussilla ihan jo senkin takia, ettei heillä ole varaa autoon, varsinkaan näin hienoon kuin minulla. Tiedoksi näille pösilöille, että dieselbussi saastuttaa paljon enemmän kuin henkilöauto. On myös kyseenalaista, miten ekologista on, että monet bussit ajelevat lähes tyhjinä kannattamattomia reittejä. Oikea luonnonystävä ei kulje bussilla vaan kävelee tai pyöräilee. Mutta siihenhän nämä sekundalinkolat ovat aivan liian laiskoja.
Niin kauan kuin formula on sallittua ja hyväksyttyä, en suostu potemaan omantunnontuskia siitä, että ajan Roycellani. Formula-auto kuluttaa 70 litraa satasella, joten siihen verrattuna minun autoni on todellinen ekopeli. Pahinta on, että formula on täysin turhaa luonnonvarojen haaskausta ja saastuttamista. Minä taas en kaahaile pillurallia vaikkapa Töölöntorin ympäri, vaan olen yleensä oikeasti menossa johonkin.
Jos joku haluaa kasvattaa risuparran, pitää keittiössään kompostia ja kulkea bussilla kammottavissa UFF:n lumpuissa, se on hänen asiansa. Jättäisi kuitenkin muut rauhaan, minua ei ainakaan saarnat kiinnosta. Sitä paitsi Pentti Linkola on ainoa oikeasti ekologisesti elävä ihminen Suomessa, muut ovat vain tekopyhiä suunsoittajia, joilla ei ole varaa sanoa yhtikäs mitään.
Sillä ei muuten ole oikeasti väliä, mitä me täällä Suomessa puuhastelemme. Kotiplaneetallamme on 6 miljardia ihmistä mutta kotimaassamme vain 5,3 miljoonaa. Suomalaisten hiilidioksidipäästöt ovat vain kärpäsen pieru maailmankaikkeudesssa. Vihervouhkaajat voisivat mennä Kiinaan ja Intiaan paasaamaan, koska siellä ne asiat oikeasti ratkaistaan. Sillä ei ole paskankaan väliä, laitoinko appelsiininkuoren biojäteastiaan vai sekajätteeseen ja heitinkö vanhan paitani roskikseen vai Uffan keräyslooraan. Maailmanloppu tulee muutenkin muttei vielä meidän aikanamme.
Suosimani Armanin ja Versacen vaatteet ovat muuten tosi ekologisia: ne ovat laadukkaita ja ajattomia. Tyylikkyys ei siis automaatisesti ole epäekologista. Pahalle haisevat viherrisuparrat ja lumppuliisat sen sijaan ovat itse käveleviä ympäristöongelmia.
lauantai 18. lokakuuta 2008
perjantai 10. lokakuuta 2008
Käymäläkulttuuria
Kaikkien pitäisi käydä paskalla vain ja ainoastaan kotonaan, ei ainakaan julkisissa käymälöissä. Jos nyt esimerkiksi työpaikan vessassa välttämättä kuitenkin pitää paskoa, pitäisi ainakin a) vetää pönttö ja b) harjata jarrutusjäljet eli paskaraidat pois. Minua ainakin oksettaa mennä vessakoppiin, jossa haisee paska. Ja vaikkei haise, vielä oksettavampaa on, kun pöntössä on vanhat paskat seinämissä. On se nyt saatanan kumma, että joillekin on niin vaikeaa tarttua siihen pöntön vieressä olevaan harjaan. Vai luulevatko he kenties, että se on jonkun hammasharja eivätkä siksi uskalla koskea? Jotkut näyttävät myös luulevan, että jos vetää pöntön päällä olevasta nupista tai painaa siinä olevaa nappia, tulee maailmanloppu.
Monet ihmiset eivät pese käsiään käytyään vessassa, tai huljuttavat niitä vain näön vuoksi pikaisesti hanan alla. Hyi helvetti! Toivottavasti tällainen tyyppi ei valmista minulle ruokaa kahvilassa tai ravintolassa.
Ihmisten barbaarisen käymäläkäyttäytymisen ohella suuri vitsaus ovat epäesteettiset ja epäsiistit mukavuuslaitokset, joita aivan liian usein näkee julkisissa tiloissa. Monissa helsinkiläisravintoloissa on peltiset vessanpöntöt kuin vankilassa konsanaan. Liian monesta eriöstä puuttuu bideesuihku, jollainen pitäisi tietysti olla niin miesten- kuin naistenvessoissa.
Julkisissa toileteissa pitäisi ehdottomasti olla täysin eristetyt kopit eikä missään nimessä sellaiset, joissa on vain ohut väliseinä mutta avoin tila seinän ala- ja yläpuolella. Vessassa pitää olla yksityisyyttä. Minä en ainakaan halua kuunnella, kuinka joku piereskelee tai lorottaa.
Ärsyttää ihmiset, jotka huutelevat toisilleen kopista toiseen tai jäävät seisoskelemaan altaiden luo ja juttelemaan. On siinäkin esteettinen ympäristö kanssakäymiselle! Mutta pissaliisat ovat tunnetusti kuin kotonaan vessassa. Menisivät miestenvessaan, siellähän on ne kivat kusikourut tai pisoaarit. Ne ovat muuten todella yököttäviä. Ällöttää ajatus, että joku juntti kusee ränniin (vilkuillen vaivihkaa muiden kikuleita), ravistaa vähän ja sujauttaa sitten muitta mutkitta kalunsa housuihinsa, noin vain, pesemättä sen enempää kikkeliä kuin käsiäkään. Yäk - en haluaisi treffeille tuollaisen kanssa.
En haluaisi kuunnella toisten löpinöitä paskahuussissa vaan mieluummin jotain tähdellisempää, joka paikan omistajan kuuluisi järjestää. Ravintola Kosmoksen vessassa on jo useiden vuosien ajan voinut kuunnella linnunlaulua. Se on kannatettavaa, samoin klassinen musiikki tai vaikkapa kielikurssi, kuten Rymy-Eetun vessassa.
Kaupungin hienoimmat käymälät ovat ilman muuta hotelli Tornin Ateljeebaarin naisten-wc (se maisemastaan kuuluisa) ja hotelli Kämpin wc:t. Nämä ovat tyylikkäitä ja siistejä, ja Kämpin vessoissa on käsivoidetta ynnä muuta tarpeellista. Ja tietysti kunnolla eristetyt kopit, joissa myös on ilmastointi - aivan välttämätön varustus sekin. Erään gourmet-ravintolan klosetissa oli kuulemma Diorin kosmetiikkaa ja sukkahousuja tarjolla. Loistavaa! On erittäin kiusallista, jos sukkahousuihin tulee silmäpako kesken kaiken, ja raskaan herkuttelun lomassa voi tulla tarvetta virkistäytyä vaikkapa kasvoveden ja puuterin avulla.
Huonoa monessa julkisessa toiletissa on käsipyyherulla, josta on vaikea saada otetta ja joka myöhemmin illalla muuttuu ällöttävän märäksi, tai käsienkuivauslaite, joka pitää kovaa meteliä muttei kuivaa. Hygienisintä olisi käyttää kertakäyttöisiä paperipyyhkeitä tai yksittäisiä kangaspyyhkeitä. On myös käsittämätöntä, että todella monessa vessassa ovi aukeaa sisäänpäin. Hieno homma: Kun justiinsa olen pessyt kädet, joudun tarttumaan saastaiseen mikroeliöitä vilisevään kahvaan saadakseni oven avattua. Kukahan idiootti senkin on keksinyt? Varmaan joku munan- ja nenänkaivaja, joka ei itse pese käsiään eikä piittaa sellaisesta turhasta ämmien ja homojen vouhotuksesta.
Monessa paikassa henkilökunta on olevinaan liian kiireinen käydäkseen säännöllisesti tarkastamassa mukavuuslaitosten siisteyden, vaikka siisteys on vähintä, mitä voi vaatia julkiselta käymälältä.
Monet ihmiset eivät pese käsiään käytyään vessassa, tai huljuttavat niitä vain näön vuoksi pikaisesti hanan alla. Hyi helvetti! Toivottavasti tällainen tyyppi ei valmista minulle ruokaa kahvilassa tai ravintolassa.
Ihmisten barbaarisen käymäläkäyttäytymisen ohella suuri vitsaus ovat epäesteettiset ja epäsiistit mukavuuslaitokset, joita aivan liian usein näkee julkisissa tiloissa. Monissa helsinkiläisravintoloissa on peltiset vessanpöntöt kuin vankilassa konsanaan. Liian monesta eriöstä puuttuu bideesuihku, jollainen pitäisi tietysti olla niin miesten- kuin naistenvessoissa.
Julkisissa toileteissa pitäisi ehdottomasti olla täysin eristetyt kopit eikä missään nimessä sellaiset, joissa on vain ohut väliseinä mutta avoin tila seinän ala- ja yläpuolella. Vessassa pitää olla yksityisyyttä. Minä en ainakaan halua kuunnella, kuinka joku piereskelee tai lorottaa.
Ärsyttää ihmiset, jotka huutelevat toisilleen kopista toiseen tai jäävät seisoskelemaan altaiden luo ja juttelemaan. On siinäkin esteettinen ympäristö kanssakäymiselle! Mutta pissaliisat ovat tunnetusti kuin kotonaan vessassa. Menisivät miestenvessaan, siellähän on ne kivat kusikourut tai pisoaarit. Ne ovat muuten todella yököttäviä. Ällöttää ajatus, että joku juntti kusee ränniin (vilkuillen vaivihkaa muiden kikuleita), ravistaa vähän ja sujauttaa sitten muitta mutkitta kalunsa housuihinsa, noin vain, pesemättä sen enempää kikkeliä kuin käsiäkään. Yäk - en haluaisi treffeille tuollaisen kanssa.
En haluaisi kuunnella toisten löpinöitä paskahuussissa vaan mieluummin jotain tähdellisempää, joka paikan omistajan kuuluisi järjestää. Ravintola Kosmoksen vessassa on jo useiden vuosien ajan voinut kuunnella linnunlaulua. Se on kannatettavaa, samoin klassinen musiikki tai vaikkapa kielikurssi, kuten Rymy-Eetun vessassa.
Kaupungin hienoimmat käymälät ovat ilman muuta hotelli Tornin Ateljeebaarin naisten-wc (se maisemastaan kuuluisa) ja hotelli Kämpin wc:t. Nämä ovat tyylikkäitä ja siistejä, ja Kämpin vessoissa on käsivoidetta ynnä muuta tarpeellista. Ja tietysti kunnolla eristetyt kopit, joissa myös on ilmastointi - aivan välttämätön varustus sekin. Erään gourmet-ravintolan klosetissa oli kuulemma Diorin kosmetiikkaa ja sukkahousuja tarjolla. Loistavaa! On erittäin kiusallista, jos sukkahousuihin tulee silmäpako kesken kaiken, ja raskaan herkuttelun lomassa voi tulla tarvetta virkistäytyä vaikkapa kasvoveden ja puuterin avulla.
Huonoa monessa julkisessa toiletissa on käsipyyherulla, josta on vaikea saada otetta ja joka myöhemmin illalla muuttuu ällöttävän märäksi, tai käsienkuivauslaite, joka pitää kovaa meteliä muttei kuivaa. Hygienisintä olisi käyttää kertakäyttöisiä paperipyyhkeitä tai yksittäisiä kangaspyyhkeitä. On myös käsittämätöntä, että todella monessa vessassa ovi aukeaa sisäänpäin. Hieno homma: Kun justiinsa olen pessyt kädet, joudun tarttumaan saastaiseen mikroeliöitä vilisevään kahvaan saadakseni oven avattua. Kukahan idiootti senkin on keksinyt? Varmaan joku munan- ja nenänkaivaja, joka ei itse pese käsiään eikä piittaa sellaisesta turhasta ämmien ja homojen vouhotuksesta.
Monessa paikassa henkilökunta on olevinaan liian kiireinen käydäkseen säännöllisesti tarkastamassa mukavuuslaitosten siisteyden, vaikka siisteys on vähintä, mitä voi vaatia julkiselta käymälältä.
torstai 2. lokakuuta 2008
Rasittavaa jeesustelua
Uskovaiset luulevat olevansa muita parempia. Pahimpia ovat käännynnäiset, jotka eivät koskaan unohda mainostaa olevansa muslimeja, ortodokseja tai katolilaisia ja käyvänsä moskeijassa tai messussa joka sunnuntai (tai minä päivänä kukin uskonto velvoittaa). Nämä myös mielellään paasaavat muille ja kinaavat heidän kanssaan esim. työpaikan kahvihuoneessa. Se voisi muuten olla periaatteessa hauskaa, mutta valitettavasti uskovaiset ovat usein herkkänahkaisia ja huumorintajuttomia.
Turhapa tuollaisista asioista on kinastella, minulle on ainakin ihan sama, mihin kukin uskoo tai on uskomatta, kunhan antaa toisten olla rauhassa. Kiihkeä käännynnäinen on yhtä ärsyttävä kuin yli-innokas viherpiipertäjäidealisti, joka saarnaa kaikille silmät ja korvat täyteen ekoa ja kierrätystä, halusivatpa muut sitä tai eivät. (Vihermulkerot: teidät haukutaan myöhemmin.)
Kirkkoon tavan vuoksi kuuluvat ovat kaikkein säälittävimpiä luusereita. ”Kyllä kai mä tavallaan niinku uskon, mutten silleen ku kirkko opettaa”, on näiden surkimusten vakioselitys. Mitä helvetin järkeä on kuulua kirkkoon, jos ei usko kuten kyseinen kirkko opettaa? Miten typerää! Toinen yleinen selitys: ”Emmä edes tiedä, uskonko, mutta kuulun kirkkoon perinteen takia ja varmuuden vuoksi, jos se vaikka onkin oikeassa.” Mitä raukkoja, kun eivät uskalla ajatella itsenäisesti tai pelkäävät erottua joukosta! Koska suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, nämäkin laumaeläimet kuuluvat. Lisäksi he ovat tekopyhiä ja älyllisesti epärehellisiä. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei katsoisi hyvällä moista: Että kuulutaan kirkkoon tavan vuoksi mutta ei noudateta kristillisiä ja raamatullisia arvoja, mitä ne sitten ovatkin. Tuollaiset tyypit Jumala passittaisi helvettiin pää edellä, mokomat fariseukset.
Kristillisten arvojen noudattaminen voi nykyään olla jopa ylivoimaista, sillä itse pirukaan ei ota tolkkua siitä, mikä on vaikkapa evankelis-luterilaisen kirkon sanoma nykyään. Kirkko kai kannattaa lähimmäisenrakkautta mutta sietää silti miespappeja, jotka eivät suostu työskentelemään naispappien kanssa. Seurakunnissa riidellään homoliittojen siunaamisesta, vaikka Suomen lainsäädäntöä jo jokunen vuosi sitten muutettiin tässä asiassa nykyaikaisen sivistysvaltion tasolle.
Kirkko yrittää kosiskella nykyajan ihmisiä ja olla trendikäs, mutta miten se muka onnistuu, jos toiminta nojaa tuhansia vuosia vanhaan hajanaiseen tekstikokoelmaan, joka on käännetty ja muokattu moneen kertaan mutta on silti olevinaan Jumalan sanaa ja siksi muuttumaton, ikuinen totuus? Kyseinen tekstikokoelma on muutenkin niin täynnä iljettävää väkivaltaa ja syrjintää sekä keskenään ristiriitaisia käsityksiä, ettei kukaan järkevä ihminen sen varaan elämäänsä perustaisi.
Ei tarvitse olla erityisen fiksu tajutakseen, että Raamattu, Koraani ja kaikki muutkin mukamas jumalallista alkuperää olevat tekstit ovat yksinkertaisten ja taikauskoisten miesten sepittämiä tarinoita. Kuka on niin naiivi, että uskoisi esimerkiksi, että nainen on luotu miehen kylkiluusta? Tai että kaikkivaltiasta, täydellistä Jumalaa kiinnostaisivat niinkin banaalit asiat kuin naisten pukeutuminen, ihmisten seksielämä tai syömiset ja juomiset?
Erityisen vaikeaa on tajuta, miten kukaan ylipäänsä voi uskoa jonkinlaisen jumalan olemassaoloon. Juutalaiset ovat kaikkialla ja kaikkina aikoina joutuneet epäsuosioon julistettuaan olevansa Jumalan valittu kansa. Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi Jumala ei pannut tikkua ristiin valitun kansan joutuessa pulaan viimeksi n. 60 vuotta sitten. Sen sijaan monet Etelä-Amerikan viidakkoihin paenneet natsijohtajat ovat eläneet vanhoiksi juutalaisilta ryöstetystä omaisuudesta nauttien. Tällaisiin kiusallisiin kysymyksiin uskovaiset, nuo nöyrät lampaat, tapaavat vastata, että Jumala koettelee omiensa uskoa. Siinä tapauksessa Jumala onkin sadistinen nilkki, pahempi kuin Josef Mengele ja Heinrich Himmler yhdessä. Tällaisen sadistin sanotaan toisaalta olevan anteeksiantava ja rakastava, mikä on tietysti erittäin ristiriitaista. Lukuisiin ristiriitoihinkin on uskovaisilla selitys: Tutkimattomat ovat Herran tiet – emmehän me vaivaiset maan matoset, erehtyväiset ja epätäydelliset olennot voi käsittää, mitä Jumala oikein haluaa.
Nyt jään vain odottamaan tappouhkauksia, sillä niitähän yleensä satelee, jos uskaltaa arvostella monoteistisia maailmanuskontoja. Buddhalaisuudesta, šintolaisuudesta ja taolaisuudesta on maailmassa ollut huomattavasti vähemmän harmia kuin edellä mainituista.
Turhapa tuollaisista asioista on kinastella, minulle on ainakin ihan sama, mihin kukin uskoo tai on uskomatta, kunhan antaa toisten olla rauhassa. Kiihkeä käännynnäinen on yhtä ärsyttävä kuin yli-innokas viherpiipertäjäidealisti, joka saarnaa kaikille silmät ja korvat täyteen ekoa ja kierrätystä, halusivatpa muut sitä tai eivät. (Vihermulkerot: teidät haukutaan myöhemmin.)
Kirkkoon tavan vuoksi kuuluvat ovat kaikkein säälittävimpiä luusereita. ”Kyllä kai mä tavallaan niinku uskon, mutten silleen ku kirkko opettaa”, on näiden surkimusten vakioselitys. Mitä helvetin järkeä on kuulua kirkkoon, jos ei usko kuten kyseinen kirkko opettaa? Miten typerää! Toinen yleinen selitys: ”Emmä edes tiedä, uskonko, mutta kuulun kirkkoon perinteen takia ja varmuuden vuoksi, jos se vaikka onkin oikeassa.” Mitä raukkoja, kun eivät uskalla ajatella itsenäisesti tai pelkäävät erottua joukosta! Koska suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, nämäkin laumaeläimet kuuluvat. Lisäksi he ovat tekopyhiä ja älyllisesti epärehellisiä. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei katsoisi hyvällä moista: Että kuulutaan kirkkoon tavan vuoksi mutta ei noudateta kristillisiä ja raamatullisia arvoja, mitä ne sitten ovatkin. Tuollaiset tyypit Jumala passittaisi helvettiin pää edellä, mokomat fariseukset.
Kristillisten arvojen noudattaminen voi nykyään olla jopa ylivoimaista, sillä itse pirukaan ei ota tolkkua siitä, mikä on vaikkapa evankelis-luterilaisen kirkon sanoma nykyään. Kirkko kai kannattaa lähimmäisenrakkautta mutta sietää silti miespappeja, jotka eivät suostu työskentelemään naispappien kanssa. Seurakunnissa riidellään homoliittojen siunaamisesta, vaikka Suomen lainsäädäntöä jo jokunen vuosi sitten muutettiin tässä asiassa nykyaikaisen sivistysvaltion tasolle.
Kirkko yrittää kosiskella nykyajan ihmisiä ja olla trendikäs, mutta miten se muka onnistuu, jos toiminta nojaa tuhansia vuosia vanhaan hajanaiseen tekstikokoelmaan, joka on käännetty ja muokattu moneen kertaan mutta on silti olevinaan Jumalan sanaa ja siksi muuttumaton, ikuinen totuus? Kyseinen tekstikokoelma on muutenkin niin täynnä iljettävää väkivaltaa ja syrjintää sekä keskenään ristiriitaisia käsityksiä, ettei kukaan järkevä ihminen sen varaan elämäänsä perustaisi.
Ei tarvitse olla erityisen fiksu tajutakseen, että Raamattu, Koraani ja kaikki muutkin mukamas jumalallista alkuperää olevat tekstit ovat yksinkertaisten ja taikauskoisten miesten sepittämiä tarinoita. Kuka on niin naiivi, että uskoisi esimerkiksi, että nainen on luotu miehen kylkiluusta? Tai että kaikkivaltiasta, täydellistä Jumalaa kiinnostaisivat niinkin banaalit asiat kuin naisten pukeutuminen, ihmisten seksielämä tai syömiset ja juomiset?
Erityisen vaikeaa on tajuta, miten kukaan ylipäänsä voi uskoa jonkinlaisen jumalan olemassaoloon. Juutalaiset ovat kaikkialla ja kaikkina aikoina joutuneet epäsuosioon julistettuaan olevansa Jumalan valittu kansa. Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi Jumala ei pannut tikkua ristiin valitun kansan joutuessa pulaan viimeksi n. 60 vuotta sitten. Sen sijaan monet Etelä-Amerikan viidakkoihin paenneet natsijohtajat ovat eläneet vanhoiksi juutalaisilta ryöstetystä omaisuudesta nauttien. Tällaisiin kiusallisiin kysymyksiin uskovaiset, nuo nöyrät lampaat, tapaavat vastata, että Jumala koettelee omiensa uskoa. Siinä tapauksessa Jumala onkin sadistinen nilkki, pahempi kuin Josef Mengele ja Heinrich Himmler yhdessä. Tällaisen sadistin sanotaan toisaalta olevan anteeksiantava ja rakastava, mikä on tietysti erittäin ristiriitaista. Lukuisiin ristiriitoihinkin on uskovaisilla selitys: Tutkimattomat ovat Herran tiet – emmehän me vaivaiset maan matoset, erehtyväiset ja epätäydelliset olennot voi käsittää, mitä Jumala oikein haluaa.
Nyt jään vain odottamaan tappouhkauksia, sillä niitähän yleensä satelee, jos uskaltaa arvostella monoteistisia maailmanuskontoja. Buddhalaisuudesta, šintolaisuudesta ja taolaisuudesta on maailmassa ollut huomattavasti vähemmän harmia kuin edellä mainituista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
