Rasittavaa jeesustelua

Uskovaiset luulevat olevansa muita parempia. Pahimpia ovat käännynnäiset, jotka eivät koskaan unohda mainostaa olevansa muslimeja, ortodokseja tai katolilaisia ja käyvänsä moskeijassa tai messussa joka sunnuntai (tai minä päivänä kukin uskonto velvoittaa). Nämä myös mielellään paasaavat muille ja kinaavat heidän kanssaan esim. työpaikan kahvihuoneessa. Se voisi muuten olla periaatteessa hauskaa, mutta valitettavasti uskovaiset ovat usein herkkänahkaisia ja huumorintajuttomia.

Turhapa tuollaisista asioista on kinastella, minulle on ainakin ihan sama, mihin kukin uskoo tai on uskomatta, kunhan antaa toisten olla rauhassa. Kiihkeä käännynnäinen on yhtä ärsyttävä kuin yli-innokas viherpiipertäjäidealisti, joka saarnaa kaikille silmät ja korvat täyteen ekoa ja kierrätystä, halusivatpa muut sitä tai eivät. (Vihermulkerot: teidät haukutaan myöhemmin.)

Kirkkoon tavan vuoksi kuuluvat ovat kaikkein säälittävimpiä luusereita. ”Kyllä kai mä tavallaan niinku uskon, mutten silleen ku kirkko opettaa”, on näiden surkimusten vakioselitys. Mitä helvetin järkeä on kuulua kirkkoon, jos ei usko kuten kyseinen kirkko opettaa? Miten typerää! Toinen yleinen selitys: ”Emmä edes tiedä, uskonko, mutta kuulun kirkkoon perinteen takia ja varmuuden vuoksi, jos se vaikka onkin oikeassa.” Mitä raukkoja, kun eivät uskalla ajatella itsenäisesti tai pelkäävät erottua joukosta! Koska suurin osa suomalaisista kuuluu kirkkoon, nämäkin laumaeläimet kuuluvat. Lisäksi he ovat tekopyhiä ja älyllisesti epärehellisiä. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei katsoisi hyvällä moista: Että kuulutaan kirkkoon tavan vuoksi mutta ei noudateta kristillisiä ja raamatullisia arvoja, mitä ne sitten ovatkin. Tuollaiset tyypit Jumala passittaisi helvettiin pää edellä, mokomat fariseukset.

Kristillisten arvojen noudattaminen voi nykyään olla jopa ylivoimaista, sillä itse pirukaan ei ota tolkkua siitä, mikä on vaikkapa evankelis-luterilaisen kirkon sanoma nykyään. Kirkko kai kannattaa lähimmäisenrakkautta mutta sietää silti miespappeja, jotka eivät suostu työskentelemään naispappien kanssa. Seurakunnissa riidellään homoliittojen siunaamisesta, vaikka Suomen lainsäädäntöä jo jokunen vuosi sitten muutettiin tässä asiassa nykyaikaisen sivistysvaltion tasolle.

Kirkko yrittää kosiskella nykyajan ihmisiä ja olla trendikäs, mutta miten se muka onnistuu, jos toiminta nojaa tuhansia vuosia vanhaan hajanaiseen tekstikokoelmaan, joka on käännetty ja muokattu moneen kertaan mutta on silti olevinaan Jumalan sanaa ja siksi muuttumaton, ikuinen totuus? Kyseinen tekstikokoelma on muutenkin niin täynnä iljettävää väkivaltaa ja syrjintää sekä keskenään ristiriitaisia käsityksiä, ettei kukaan järkevä ihminen sen varaan elämäänsä perustaisi.

Ei tarvitse olla erityisen fiksu tajutakseen, että Raamattu, Koraani ja kaikki muutkin mukamas jumalallista alkuperää olevat tekstit ovat yksinkertaisten ja taikauskoisten miesten sepittämiä tarinoita. Kuka on niin naiivi, että uskoisi esimerkiksi, että nainen on luotu miehen kylkiluusta? Tai että kaikkivaltiasta, täydellistä Jumalaa kiinnostaisivat niinkin banaalit asiat kuin naisten pukeutuminen, ihmisten seksielämä tai syömiset ja juomiset?

Erityisen vaikeaa on tajuta, miten kukaan ylipäänsä voi uskoa jonkinlaisen jumalan olemassaoloon. Juutalaiset ovat kaikkialla ja kaikkina aikoina joutuneet epäsuosioon julistettuaan olevansa Jumalan valittu kansa. Olisikin kiinnostavaa tietää, miksi Jumala ei pannut tikkua ristiin valitun kansan joutuessa pulaan viimeksi n. 60 vuotta sitten. Sen sijaan monet Etelä-Amerikan viidakkoihin paenneet natsijohtajat ovat eläneet vanhoiksi juutalaisilta ryöstetystä omaisuudesta nauttien. Tällaisiin kiusallisiin kysymyksiin uskovaiset, nuo nöyrät lampaat, tapaavat vastata, että Jumala koettelee omiensa uskoa. Siinä tapauksessa Jumala onkin sadistinen nilkki, pahempi kuin Josef Mengele ja Heinrich Himmler yhdessä. Tällaisen sadistin sanotaan toisaalta olevan anteeksiantava ja rakastava, mikä on tietysti erittäin ristiriitaista. Lukuisiin ristiriitoihinkin on uskovaisilla selitys: Tutkimattomat ovat Herran tiet – emmehän me vaivaiset maan matoset, erehtyväiset ja epätäydelliset olennot voi käsittää, mitä Jumala oikein haluaa.

Nyt jään vain odottamaan tappouhkauksia, sillä niitähän yleensä satelee, jos uskaltaa arvostella monoteistisia maailmanuskontoja. Buddhalaisuudesta, šintolaisuudesta ja taolaisuudesta on maailmassa ollut huomattavasti vähemmän harmia kuin edellä mainituista.