Oksettavia sanoja

Seuraavat sanalierot saavat inhon väristykset kulkemaan ihossani:

päikkärit, mesettää, rulettaa, toimari, oksu, nähään ysiltä/kympiltä, raitsikka, kommari merkityksessä kommunikaattori (Tietysti perinteisessä merkityksessäkin inhoan niitä.), chillata, jukurtti, relata, musa, klasari, Tölikkä, Steissi, Mäkkäri, Hese, vinkku, punkku, valkku, valkkari, kuohari, kirppis, pitsa (näin kirjoitettuna), bänksit, bändäri, menkat, moonikset, eepparit, rintsikat, alkkarit, Salkkarit, Iltis, ristari, ripari, ihku (YÄK), motukka, metukka, kekkerit, kokkarit, simmarit, kummarit, lippis, pirtsakka, huppari, lounari, nuokkari, couchata/koutsata, liisata, neukkari, plakkari, läppäri, faili, lentsikka, jortsut, kortsu, suikkari, lyhäri, ohari, biitsi, rantsu, laiffi, reilata, reivata, reissata, Maikkari, karpata, alakarppaus, hiilari, muikkari, jälkkäri, legginsit, loaferit, bylsiä, irtari, tatska, jutska, skitta, irkata, lööppi, styrkkari, dödö, döfis, bööna, daisarit, pilsu, ständi, flaijeri, telkku, citysinkku, citymaasturi, dinkku, juppi, sussari, nelkku, yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kaa, yy (VOI HELVETTI!), briiffata, kasari, ysäri.

Kuka näitä keksii ja minkä takia? Mitä järkeä on sanoissa, joiden merkitystä voi vain arvailla, vaikka esiintyisivät jopa tietyssä asiayhteydessä? Lisäksi nämä näyttävät, kuulostavat ja maistuvat rumilta ja rahvaanomaisilta.

Myös eufemismit ja sosiaalidemokraattiseen pullamössötasapäistämisliturgiaan kuuluvat sanat yököttävät minua. Esimerkiksi:

syrjäytynyt, erilainen oppija, erityisoppilas, uussuomalainen, vähäosainen, hinnan/veron tarkistus, hyvinvointimalli, hyvinvointivaltio, tulonjako, integraatio, suvaitsevaisuuskasvatus, toimeentulotuki, perheväkivalta (akkahan se yleensä turpaan saa), väkisinmakaaminen, perusturva, perustoimeentulo, veroehdotus (miten niin, ehdotus?), jälkivero, lisävero, arvonlisävero, ajoneuvovero, tulovero, kuraattori.
Erillisen maininnan ansaitsevat kaikki sanat, joiden alussa on nais-, esim. naisautoilija, naisjohtaja, naispoliisi, naisurheilija, naisrikollinen jne. Mitä helvetin väliä on esim. autoilijan sukupuolella? Onko jonkun mielestä vielä vuonna 2008 niin erikoista, kun nainen ajaa autoa, että se pitää oikein erikseen mainita? Vertaa: naissiivooja, naismyyjä, naisuhri, naishuora. Sitten on vielä nämä sanahirviöt, kuten armeijan käynyt henkilö. Perhe-alkuiset sanat ovat myös ihan perseestä, esim. perheauto, perheloma, perhepakkaus, perheasunto, perheleipä, perhehotelli. Viimeksi mainitusta haluan pysyä mahdollisimman kaukana.