Saatanan muotipellet

Naistenlehdet ovat perseestä, ja niitä voi selailla korkeintaan kampaajalla kulttuuriantropologisesta mielenkiinnosta. Joka niitä kotiinsa tilaa ja niistä maksaa, on urpo. Mitä minulla on naistenlehtiä vastaan? Vaikka mitä. Ensinnäkin niissä on juttuja epäkiinnostavista henkilöistä, jotka ovat kuulemma julkkiksia eli tunnettuja. Nämä tyypit selostavat parisuhdettaan tai sairauksiaan, mihin en näe mitään erityistä syytä. Eikö tuollaiset asiat kuuluisi pitää omana tietonaan? Ja miksi minua edes kiinnostaisi jonkun pallinaaman parisuhdelöpinät? Naistenlehdissä on lisäksi jumppaohjeita ym. kiusallista ja turhaa. Kaikkein turhimpia ovat kuitenkin niin sanotut trendijutut.

Trendit ovat olevinaan uusia ja raikkaita, vaikka tosiasiassa joka vuosi on aina suurin piirtein samat jutut samaan vuodenaikaan. Trendi on muuten ärsyttävä ja teennäinen sana, jonka on takuulla keksinyt joku harmaapilluinen kurppa pakkomielteisessä tarpeessaan olla nuorekas. Syksyllä muotia ovat aina violetti, musta, metallivärit ja muut niin sanotut syysvärit, ja muodikas meikki on sellainen kuin olisi turpiinsa saanut. Keväällä taas muotia ovat pastellivärit, merimieshenkisyys ja nude-meikki. Kyseinen naurettava nimitys viittaa meikkiin, jota on tuntitolkulla sudittu mutta joka on olevinaan luonnollisen ja meikkaamattoman näköinen. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa, että se on sen näköinen kuin olisi jotain beessiä tahnaa kuten vauvanpaskaa vedetty ympäri lärviä.

Eihän siinä mitään, onhan musta hieno väri, ja merihenkisyyskin on ainakin joskus ok, mutta että näillä samoilla jutuilla myydään aina vain uusia lehtiä ja kehdataan väittää näiden olevan jotain uutta, on hävytöntä kusetusta. Glamour on pikkujoulun trendi jälleen tänä vuonna, hohhoijaa. Ketä ylipäänsä joku saatanan pikkujoulu kiinnostaa, onkin ihan eri asia.

Muotia seuraavat ihmiset ovat yleensä pissaliisoja tai muuten vain tyylitajuttomia ja epävarmoja itsestään. Kun ihminen on epävarma itsestään eikä hänellä ole hyvää makua, hän on alttiina ranskalaisten ja italialaisten suunnittelijahomojen kotkotuksille, joita muodiksi sanotaan. Helppoa heidän on suunnitella naurettavuuksia, joita eivät itse mistään hinnasta vetäisi päälleen. Coco Chanel, tuo ikuinen tyyli-ikoni ja aikuinen heteronainen, sanoi aikoinaan osuvasti, että muodit tulevat ja menevät mutta tyyli pysyy. Muodikas ei siis välttämättä ole tyylikästä, ja sen huomaa. Siksipä muodikkaimmat vaatteet ovatkin ruotsalaisten halpaketjujen ö-luokan laatua, joiden ei tarvitsekaan kestää seuraavaan sesonkiin. Ruotsalaiset ovat omasta mielestään maailman trendikkäin kansa. Ehkä niin, mutta tyylikkyydestä heillä ei ole tietoakaan.

Kuka kehtaa enää kulkea lantiohousuissa, jotka jokin aika sitten olivat muotitietoisen pakollinen valinta? Ei kukaan, sillä nyt onkin muotia haaremihousut eli paskahousut, kuten 80-luvulla suorasukaisesti sanoimme. Pissaliisat luulevat, että tämä on nyt uusinta uutta, mutta me vanhemmat ja viisaammat muistamme pilkallisesti tuhahtaen sen ajan, jolloin nämä tosiaan olivat uusi mutta onneksi lyhytaikainen ilmiö. Niin no, onhan tässä toki jotain uuttakin: paskahousut ovat nykyään, jos mahdollista, vielä rumempia kuin silloin, koska nyt ne ovat lahkeista tiukat ja vajaamittaiset. Muita erittäin epäesteettisiä ja epäkäytännöllisiä muotijuttuja ovat tällä hetkellä hehtaarin kokoiset silmälasit, järjettömät olkatoppaukset, legginsit aina vain sekä mustat, tiukat kiiltävät hiihtohousut/jumppatrikoot, jotka näyttävät todella idioottimaisilta etenkin niiden ladon oven kokoisten hartioiden kanssa. Pahinta on ehdottomasti, jos tällaiset legginsit on vetänyt jalkaan persjalkainen ns. kypsään ikään ehtinyt. Läski nelikymppinen leopardilegginseissä - hahhah!

Tähän pissismäiseen muotivouhotukseen kuuluu myös mallien yletön ihailu. Kaikki bimbot keskinkertaiset teinipimut unelmoivat mallin työstä ja viljelevät puheessaan termiä huippumalli. Mikä vitun huippumalli on esimerkiksi Anttilan kuvastossa tai jossain banaalissa tv-mainoksessa keekoilija? Maailmassa on kerralla ihan järjetön lauma malleja, ja niistä alle 10 on kerrallaan ns. huippumalleja, jotka ansaitsevat helvetisti tepastelemalla kalliiden muotitalojen näytöksissä. Huippumalliksi taas pääsee, jos on tavallista laihempi ja hapannaamaisempi (ja antaa pillua oikeille tyypeille Milanossa ja Pariisissa), ei toki tarvitse olla huippuälykäs tai muuta sellaista. Etuliite huippu on kyllä kokenut suomen kielessä aikamoisen inflaation tässä yhteydessä. Vertailun vuoksi, kuinka usein olette kuulleet puhuttavan huippulääkäristä, huippupoliisista tai huippuopettajasta? Joo, emme koskaan. Ehkäpä mallien "huiputtamiseen" on syynä ammatin erittäin matala arvostus, joka onkin ihan ymmärrettävää.

Eräs mallitoimistolle työskentelevä valokuvaaja ja stylisti sanoivat minulle kuin yhdestä suusta, että mallin työ on paskahommaa, jota he eivät kuuna päivänä haluaisi tehdä kuin korkeintaan muutaman keikan kokemuksen vuoksi. Menkää siis pimut kiltisti opiskelemaan, että saatte joskus kunnon ammatin.