Arvotyhjiö kumisee onttouttaan

Nykyisin länsimaissa vallitseva poliittis-ideologisen korrektiuden vaatimus, ettei ketään vain loukata, on johtanut siihen, että yritetään tarjota jokaiselle jotakin mutta oikeasti ei tarjota kenellekään mitään.

Yhteiskunnassamme vallitsee arvotyhjiö ja suuri henkinen ahdinko. Tämä näkyy epätoivoisina tekoina, kuten satunnaisiin uhreihin kohdistuvana silmittömänä väkivaltana, lasten ja nuorten pahoinvointina, masennuksena ja toivottomuutena. Suomalaiset napsivat psyykenlääkkeitä, turruttavat itsensä päihteillä, tappelevat kännissä ja tekevät itsemurhia.

Koskaan aikaisemmin Suomen lapsilla ja nuorilla ei ole ollut niin paljon ruokaa, niin paljon tavaroita ja niin paljon vapaa-aikaa kuin nykyään. Silti lapsilla on paha olo, psyykkisiä oireita ja häiriökäyttäytymistä. Monista vanhemmista ei ole kasvattamaan, he tarjoavat vain lisää krääsää ja rahalla ostettavia virikkeitä.

Ihmisten omaksuma henkinen avuttomuus on johtanut siihen, että psykolöpinää meillä riittää. Heti kun jotain ikävää tapahtuu, kutsutaan koolle psykologit ja kriisiryhmät. Ihmiset eivät selviä enää tavanomaisistakaan ikävyyksistä, kuten läheisen kuolemasta, koska eivät ole oppineet pohtimaan ja keskustelemaan, vaan vakavammat kysymykset vaativat muka psykologien ja lääkäreiden asiantuntemusta. Eräs lääkäri kirjoittikin Hesarin mielipidepalstalla toissapäivänä, että suru ei ole sairaus.

Mihinkäs pappi unohtui? Ennen vanhaan kirkosta löytyi apu moneen ongelmaan, ja näin on nykyäänkin joissakin maissa. Mutta meillä uskonnosta on tullut tabu, sitä ei siedetä enää ollenkaan. Ylipäätään moraalikysymyksistä ei osata, jakseta eikä viitsitä keskustella, vaan kaikkialla lötistään jonninjoutavia. Uskonnosta ei sovi puhua, koska se voi muka loukata ateisteja tai muihin uskontokuntiin kuuluvia. Varsinkin muslimien mahdollisesta loukkaamisesta ollaan erityisen huolissaan. Suomen muslimit, etenkin maahanmuuttajat, itse ovat kyllä pitäneet varsin matalaa profiilia, eniten asiasta meuhkaavat suomalaiset vasemmistovihreät.

Uskontokielteisyyden taustalla on 60-luvulla alkanut vasemmistolainen aatevirtaus, joka otti heti tähtäimeensä kodin, uskonnon ja isänmaan. Lottia ja veteraaneja piti halveksia ja feminismin ja muiden suosittujen ismien nimissä vaadittiin järjettömiäkin asioita.

Meillä ei pystytä keskustelemaan itse uskonnosta asiallisesti vaan keskustelu pyörii toissijaisissa asioissa, kuten naisten pukeutumisessa. Onneksi Suomessa ei ole menty yhtä pitkälle kuin Ruotsissa, jossa Suvivirsi ja kansallislaulu ovat pannassa, koska pelätään maahanmuuttajien loukkaantuvan. Ranskassa taas on kielletty kouluissa kaikki uskonnolliset symbolit. Kuuluukohan niihin myös muinaisen Egyptin hieroglyfit, Torin vasara ja pentagrammi? Uusin tapaus on Italiassa asuva suomalainen, joka iloitsee saatuansa oikein EU:n siunauksen (sic) vaatimukselleen poistaa krusifiksit Italian kouluista. Naurettavaa touhua, joka on täysin verrattavissa siihen, että Laku-Pekka ja Neekerin suukot kiellettiin muka rasistisina.

Nyt kun Suomen nuoret voivat entistä huonommin, olisi syytä laittaa jokaiseen luokkahuoneeseen krusifiksi, Buddha-patsas tai muu sopiva esine ja ruveta keskustelemaan suurista kysymyksistä. Uskonnonvapauden nimissä ehdotan, että joka luokassa olisi eri uskonnon symboli, niin kukaan ei vetäise hernettä nenäänsä.

Pohjimmiltaan jokaisessa uskonnossa on kyse samasta asiasta: että pohditaan, mistä olemme tulleet ja mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, että pohditaan, mikä on oikein ja mikä väärin ja miten pitäisi elää, ja että on olemassa jotain pyhää – Jumala, jumalia, kaikkialla läsnä oleva jumaluus. Tästähän ekumeniassakin on kysymys: että etsitään yhteisiä linjoja ja eletään erilaisista näkemyksistä huolimatta sovussa, sen sijaan että tapellaan siitä, kuka on oikeassa. Nykyinen paavikin on ekumeenisesti suuntautunut, ristiretkien miekankalske on jäänyt keskiajalle.

Uskontokeskustelua haittaa suuresti myös ihmisten pinttyneet ennakkoluulot. Aktiivisesti kirkossa käyvien ajatellaan olevan tiukkapipoisia ja keskiajalle jämähtäneitä. Uskonnoista on paljon virheellisiä ja vanhentuneita käsityksiä. Siksi kouluissa tarvitaan edelleen uskonnonopetusta, jossa perehdytään eri uskontoihin ja uskonnon merkitykseen kulttuurissa sekä ennen kaikkea pohditaan uskonnon piiriin kuuluvia tärkeitä kysymyksiä. Lasta ei saa jättää yksin näiden kysymysten äärelle ja hätistää häntä pleikkarin eteen.

Ei uskoisi, että suurin osa suomalaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja ilmeisesti uskoo sen opetuksiin jollakin tavoin. Miksi he eivät ole ylpeitä uskonnostaan ja rupea harjoittamaan sitä aktiivisesti? Kenties luterilainen kirkko kaikessa uudistusmielisyydessään ja trendikkyydessään ei tyydytä hengellistä kaipuuta. Ei siis ihme, että karismaattiset herätysliikkeet, new age -uskonnot ja katolinen sekä ortodoksinen kirkko ovat lisänneet suosiotaan. Näiden parissa harjoitetaan uskontoa aktiivisesti esim. käymällä messussa ja keskustelemalla papin kanssa. Siitä saa paitsi henkistä voimaa myös vanhan ajan rehellistä yhteisöllisyyttä. Ehkä uskonnon houkuttelevuutta on omiaan lisäämään se, että se on nykyään yhtä salamyhkäistä ja vaiettua kuin seksi ennen vanhaan. Seksiähän tulee nykyään joka tuutista, halusit tai et, joten nykyään se ei ole enää yhtä jännittävää.

"Sillä hetkellä, kun luovut periaatteistasi ja arvoistasi, olet kuollut, kulttuurisi on kuollut, sivilisaatiosi on kuollut.” Oriana Fallaci

(Kirjoittaja on päässyt eroon ennakkoluuloistaan ja päättänyt liittyä katoliseen kirkkoon.)

Saatanan muotipellet

Naistenlehdet ovat perseestä, ja niitä voi selailla korkeintaan kampaajalla kulttuuriantropologisesta mielenkiinnosta. Joka niitä kotiinsa tilaa ja niistä maksaa, on urpo. Mitä minulla on naistenlehtiä vastaan? Vaikka mitä. Ensinnäkin niissä on juttuja epäkiinnostavista henkilöistä, jotka ovat kuulemma julkkiksia eli tunnettuja. Nämä tyypit selostavat parisuhdettaan tai sairauksiaan, mihin en näe mitään erityistä syytä. Eikö tuollaiset asiat kuuluisi pitää omana tietonaan? Ja miksi minua edes kiinnostaisi jonkun pallinaaman parisuhdelöpinät? Naistenlehdissä on lisäksi jumppaohjeita ym. kiusallista ja turhaa. Kaikkein turhimpia ovat kuitenkin niin sanotut trendijutut.

Trendit ovat olevinaan uusia ja raikkaita, vaikka tosiasiassa joka vuosi on aina suurin piirtein samat jutut samaan vuodenaikaan. Trendi on muuten ärsyttävä ja teennäinen sana, jonka on takuulla keksinyt joku harmaapilluinen kurppa pakkomielteisessä tarpeessaan olla nuorekas. Syksyllä muotia ovat aina violetti, musta, metallivärit ja muut niin sanotut syysvärit, ja muodikas meikki on sellainen kuin olisi turpiinsa saanut. Keväällä taas muotia ovat pastellivärit, merimieshenkisyys ja nude-meikki. Kyseinen naurettava nimitys viittaa meikkiin, jota on tuntitolkulla sudittu mutta joka on olevinaan luonnollisen ja meikkaamattoman näköinen. Tarkkasilmäinen kuitenkin huomaa, että se on sen näköinen kuin olisi jotain beessiä tahnaa kuten vauvanpaskaa vedetty ympäri lärviä.

Eihän siinä mitään, onhan musta hieno väri, ja merihenkisyyskin on ainakin joskus ok, mutta että näillä samoilla jutuilla myydään aina vain uusia lehtiä ja kehdataan väittää näiden olevan jotain uutta, on hävytöntä kusetusta. Glamour on pikkujoulun trendi jälleen tänä vuonna, hohhoijaa. Ketä ylipäänsä joku saatanan pikkujoulu kiinnostaa, onkin ihan eri asia.

Muotia seuraavat ihmiset ovat yleensä pissaliisoja tai muuten vain tyylitajuttomia ja epävarmoja itsestään. Kun ihminen on epävarma itsestään eikä hänellä ole hyvää makua, hän on alttiina ranskalaisten ja italialaisten suunnittelijahomojen kotkotuksille, joita muodiksi sanotaan. Helppoa heidän on suunnitella naurettavuuksia, joita eivät itse mistään hinnasta vetäisi päälleen. Coco Chanel, tuo ikuinen tyyli-ikoni ja aikuinen heteronainen, sanoi aikoinaan osuvasti, että muodit tulevat ja menevät mutta tyyli pysyy. Muodikas ei siis välttämättä ole tyylikästä, ja sen huomaa. Siksipä muodikkaimmat vaatteet ovatkin ruotsalaisten halpaketjujen ö-luokan laatua, joiden ei tarvitsekaan kestää seuraavaan sesonkiin. Ruotsalaiset ovat omasta mielestään maailman trendikkäin kansa. Ehkä niin, mutta tyylikkyydestä heillä ei ole tietoakaan.

Kuka kehtaa enää kulkea lantiohousuissa, jotka jokin aika sitten olivat muotitietoisen pakollinen valinta? Ei kukaan, sillä nyt onkin muotia haaremihousut eli paskahousut, kuten 80-luvulla suorasukaisesti sanoimme. Pissaliisat luulevat, että tämä on nyt uusinta uutta, mutta me vanhemmat ja viisaammat muistamme pilkallisesti tuhahtaen sen ajan, jolloin nämä tosiaan olivat uusi mutta onneksi lyhytaikainen ilmiö. Niin no, onhan tässä toki jotain uuttakin: paskahousut ovat nykyään, jos mahdollista, vielä rumempia kuin silloin, koska nyt ne ovat lahkeista tiukat ja vajaamittaiset. Muita erittäin epäesteettisiä ja epäkäytännöllisiä muotijuttuja ovat tällä hetkellä hehtaarin kokoiset silmälasit, järjettömät olkatoppaukset, legginsit aina vain sekä mustat, tiukat kiiltävät hiihtohousut/jumppatrikoot, jotka näyttävät todella idioottimaisilta etenkin niiden ladon oven kokoisten hartioiden kanssa. Pahinta on ehdottomasti, jos tällaiset legginsit on vetänyt jalkaan persjalkainen ns. kypsään ikään ehtinyt. Läski nelikymppinen leopardilegginseissä - hahhah!

Tähän pissismäiseen muotivouhotukseen kuuluu myös mallien yletön ihailu. Kaikki bimbot keskinkertaiset teinipimut unelmoivat mallin työstä ja viljelevät puheessaan termiä huippumalli. Mikä vitun huippumalli on esimerkiksi Anttilan kuvastossa tai jossain banaalissa tv-mainoksessa keekoilija? Maailmassa on kerralla ihan järjetön lauma malleja, ja niistä alle 10 on kerrallaan ns. huippumalleja, jotka ansaitsevat helvetisti tepastelemalla kalliiden muotitalojen näytöksissä. Huippumalliksi taas pääsee, jos on tavallista laihempi ja hapannaamaisempi (ja antaa pillua oikeille tyypeille Milanossa ja Pariisissa), ei toki tarvitse olla huippuälykäs tai muuta sellaista. Etuliite huippu on kyllä kokenut suomen kielessä aikamoisen inflaation tässä yhteydessä. Vertailun vuoksi, kuinka usein olette kuulleet puhuttavan huippulääkäristä, huippupoliisista tai huippuopettajasta? Joo, emme koskaan. Ehkäpä mallien "huiputtamiseen" on syynä ammatin erittäin matala arvostus, joka onkin ihan ymmärrettävää.

Eräs mallitoimistolle työskentelevä valokuvaaja ja stylisti sanoivat minulle kuin yhdestä suusta, että mallin työ on paskahommaa, jota he eivät kuuna päivänä haluaisi tehdä kuin korkeintaan muutaman keikan kokemuksen vuoksi. Menkää siis pimut kiltisti opiskelemaan, että saatte joskus kunnon ammatin.

Aamu on perseestä

On useita vanhoja sanontoja, joissa ei ole mitään järkeä. Esimerkiksi ’Aikainen lintu madon nappaa’ ja ’Aamuhetki kullan kallis’. Kyllä maailmassa niin paljon matoja on, että jokaiselle linnulle riittää, oli aikainen tai ei.

Sanonta, jonka mukaan aamuhetki olisi erityisen arvokas, on auttamattomasti vanhentunut. Entisaikaan, kun ihminen eli päivänvalon armoilla eikä ollut kummoista keinotekoista valaistusta, oli jotenkuten ymmärrettävää nousta varhain ja mennä varhain nukkumaan, että ylipäänsä näki jotain ryijyä kutoa tai landehommia siellä pirtissä askarrella. Jossain päiväntasaajan seutuvilla, missä päivä ja yö ovat aina yhtä pitkät, tällaisen voi ehkä jotenkin ymmärtää. Mutta entäs täällä pohjoisessa hornan kuusessa, jossa kesällä pitäisi muka nukkua valoisassa ja talvella ahkeroida, vaikka koko päivän on pimeää kuin persereiässä?

Perinteet ovat joskus ihan kivoja, mutta ne kannattaa ilman muuta hylätä, jos vihdoin hoksataan, ettei niissä ole järkeä. Kai jotkut tylsät tavikset ovat sitä mieltä, että aamulla muka saa aikaan enemmän ynnä muuta skeidaa, mutta tarvitseeko koko maan silti toimia sen mukaan? Minkä helvetin takia koulut alkavat jopa ala-asteella klo 8 eli keskellä yötä? Kyllä silloin on vielä yö, kun ulkona kerran on pimeää.Yleisesti esitetty vastaus on, jotta kersojen vanhemmat saavat vietyä nuoremmat räkänokat tarhaan ja ehtivät itse töihin. Tätä ei kyllä einsteinikaan ymmärrä – miten niin, ehtivät? Pakkoko sinne kuppaiseen toimistoon tai kauppaan on mennä juuri kahdeksaksi?

Jos jollakulla on vapaapäivä, mitä perkelettä se kauppaan lähtee keskellä yötä? Pysyisi vain kotona. Riittää hyvin, jos kauppaa aukeaa vaikka klo 12, kuten sunnuntaisin. On myös turhaa, että jokin kurssi alkaa vaikkapa klo 9. Siihen aikaan ei ajatus kulje eivätkä silmät pysy auki, joten on yhtä tyhjän kanssa ylipäänsä vaivautua paikalle. En lähde koskaan mihinkään ennen klo 12:ta, ellei ole pakko esim. koska työnantaja vaatii. (Onpas muuten vitun banaalinen syy.)

Kun Suomen juntit niin kovasti yrittävät olla eurooppalaisia, tässä olisi yksi kuntoon laitettava asia. Yleistä vuorokausirytmiä on siirrettävä myöhemmäksi paitsi terveen järjen myös eurooppalaisuuden nimissä.

Luovat ihmiset nukkuvat pitkään ja valvovat myöhään sekä suhtautuvat nuivasti pakkotahtiseen ajankäyttöön ja siitä nipottamiseen. Tämän on historia osoittanut. Luova ihminen on aamulla vihainen ja väsynyt – täysin oikeutetusti, sillä aamut ovat nukkumista varten. Aamuvirkut ihmiset ovat perseestä.

Lopettakaa jo se sikavouhotus!

Olen maannut muutaman päivän kotona, koska minulla on flunssa. Kaikki ovat heti kiiruhtaneet kysymään: Tavallinen vai sikainfluenssa? Mistä minä sen voin tietää? Ja entä sitten, so what? Kyllä minut nyt varmaan pitäisi viedä autiolle saarelle karanteeniin, voi kauhistus sentään! Kyllä minua varmaan nyt pelottaa, voi hirvitys sentään!
Kyllästyttää ja vituttaa tämä vouhotus mokomasta asiasta. Joka vuosi sairastuu valtava määrä ihmisiä influenssaan, ja jotkut siihen kuolevatkin. No mitä sitten? 50-luvulla Suomessa kuoli paljon enemmän ihmisiä influenssaan, mutta ei silloin joka lehti ja lyhtypylväs ollut täynnä pelottelupropagandaa eikä kukaan ollut linnoittautumassa steriiliin kuutioon hengityssuojaimen ja desinfiointiaineen kanssa. Siihen aikaan ihmisillä oli vielä tervettä järkeä, ja olihan sotakin tuoreessa muistissa.
Nykyajan ihminen luulee lääketieteen voivat ratkaista kaikki ongelmat ja antavan ihmiselle ikuisen elämän. Kyllä on mennyt liiallisuuksiin, kun jokaisen pikkuvaivan takia pitää muka lääkäriin ängetä. Tylsämieliset vanhemmat raahaavat lapsiaan vastaanotolle ja vaativat antibiootteja ja ties mitä, vaikka lääkäri sanoo vaivan menevän itsestään ohi. Kehtaavatkin ruveta kinaamaan koulutetun ammattilaisen kanssa.
Hysteeriset hölmöläiset ottavat tärkeinä joka välissä esiin käsihuuhdeputelinsa ja desinfioivat vallan tohkeissaan. Aivan turhaan, koska kauppojen käsidesinfiointiaineissa on vain n. 20 % alkoholia, ja sitä pitäisi olla yli 70 %, jotta pikku pöpöläiset kuolisivat. Surkimuksia on siis huijattu! Se on heille ihan oikein.

Mikä siinä sikainfluenssassa muka on niin vaarallista? Sehän on ihan samanlainen kuin tavallinen, paitsi tarttuu helpommin. Ehkäpä tämän lukeminen on sinut jo tartuttanut?

Sisustuspornoa ja niksejä

Sisustuslehtiä on joskus kiva selailla, koska niistä luulee saavansa ideoita. Sitten todellisuus palaakin päähän ja alkaa vituttaa: No eihän minulla ole varaa tuollaiseen. Tai: Eihän tänne läävään mahdu enää yhtään astiaa saati mööpeliä. Sisustuslehdet ovat kuin pornolehtiä, koska ne tarjoavat epärealistisen kuvan maailmasta ja mahdollistavat paon todellisuudesta. Sisustuslehtien kuvissa on aina valkoiset sohvat, kaikki tavarat ovat säntillisesti järjestyksessä ja huusholli on tietysti moitteettoman siisti. Näissä epätodellisissa unelmakodeissa on aina lapsia ja koiria tai kissoja. Kauankohan sohva pysyy valkoisena sellaisten kanssa ja kauanko mahtaa kämppä olla siisti?

Asuntomessuilla esitellään aina epäkäytännöllisiä ja omituisia asuntoja. On se niin mahtavaa, kun olohuoneen korkeus on 6 metriä ja siellä on hehtaarin kokoinen kattoikkuna. Ikkuna tuskin näyttää yhtä hyvältä likaisena, ja miten pirussa sen saa muka pestyä? Uusissa sikakalliissa ullakkohuoneistoissa taas on tosi vekkulin muotoisia huoneita, joissa on se pieni vika, että niiden kalustaminen on lähes mahdotonta. Komerotilaa ei tietenkään ole, mitäpä sellaisella. Kattoikkunoita on tietenkin senkin edestä, jotta asunnossa olisi kesällä ihanan hikistä ja jotta asukas saisi niiden pesemisestä kivan haasteen. Ei ihme, etteivät nämä enää mene kaupaksi, varsinkin kun ovat vielä pirun kalliita.

Miksei missään esitellä Niksi-Pirkan oppien mukaan sisustettua tuulipukujunttien kämppää, sillä sellainen olisi realistisempi kuin nuo antiikin ja nykytaiteen täyttämät valkosohvaidyllit? Niksi-Pirkka-kodissa olohuoneen lattialla on jokaiselle perheenjäsenelle oma pahvilaatikko, johon jalat voi laittaa, ettei niitä palele. (Sukkiahan ei tähän tarkoitukseen voine käyttää.) Nojatuolin käsinojaan on sidottu vanhat sukkahousut, joiden lahkeisiin on sujautettu kaukosäätimet, koska näin kaukosäädin pysyy tallessa ja suojassa rasvaisilta näpeiltä. Junteilla on ilmeisesti aina tahmaiset kädet. Valaisimet on päällystetty erivärisillä sukkahousuilla, jotta saadaan tunnelmallista valoa. Keittiön hyllyyn on porattu reikä, johon on pantu suppilo, josta talousnarua (mitähän sekin on) on kätevä vetää esiin. Seinällä roikkuu sukkahousut, joiden lahkeissa on sipulia ja valkosipulia. Siivouskomerossa on sukkahousut, joiden lahkeissa on vanhoja paristoja. Juomalaseina on tyhjiä jogurttipurkkeja, koska niiden käyttö tulee halvemmaksi kuin lasien käyttö ja on myös ekologisempaa (?), tyylikkyydestä puhumattakaan.

Lopuksi muutama näppärä niksi vapaasti kokeiltavaksi. Liian isoista rintaliiveistä saa kätevän ja persoonallisen tandempipon. Sellainen on ehdoton vaikkapa väentungoksessa, jossa kaveri helposti katoaisi, sillä tandempipo pitää teidät visusti yhdessä.

Kevyen ja ekologisen pyöräilykypärän saat, kun kiedot pääsi ympärille riittävän määrän vanhoja sukkahousuja. Niitä voi myös kietoa polvien ja kyynärpäiden suojaksi ennen kuin lähtee rullaluistelemaan.
Sukkahousuista saa nykyaikaisen muumion, joka ei taatusti maadu.
Sukkahousuista saa koiralle kätevän ja joustavan talutushihnan ja karkailevalle kakaralle valjaat.
Sukkkahousuista saa mainion kauppakassin. Sujautat vain ostokset lahkeisiin ja heität pöksyt kaulaan tai olkapäälle.
Jos liikaa ahdistaa, sukkahousuilla voi hissata itsensä kiikkuun.

Kuluttajien kiusaksi, osa 2

Kyllä keljuttaa, kun mihinkään kauppaan ei voi mennä ilman, että siellä lykätään heti kanta-asiakaskortti käteen, vaikka olisi ensimmäistä ja viimeistä kertaa asialla. Kortit tuovat muka rahanarvoisia etuja, jotka oikeasti ovat aivan nimellisiä, esim. 2 % alennusta kertaostosta. Ketä kiinnostaa? En pidä tällaisista korteista, koska jos joskus satun menemään johonkin kauppaan, josta joskus olen erehtynyt ottamaan kanta-asiakaskortin, kyseinen kortti ei tietenkään ole mukana juuri silloin. Miksen sitten kanna koko ajan mukanani kaikkia kanta-asiakaskortteja? No koska sellaista lompsaa ei olekaan, että kaikki helvetin kortit siihen mahtuisivat.

Kassalla ärsyttää, kun myyjät aina kyselevät kanta-asiakaskortteja. Myyjiä varmaan itseäänkin vituttaa, kun esimies on käskenyt kysyä jokaiselta asiakkaalta korttia. Jos asiakas ei itse älyä kaivaa esiin korttejaan, olkoon ilman kuppaisia etujaan. On se kumma, kun kaupassakin pitää holhota uusavuttomia idiootteja.

Bensa-asemilla bonus on leivottu hintoihin, koska bonuskorttien piirissä olevilla asemilla bensa on selvästi kalliimpaa kuin itsenäisillä asemilla. Pölhöt asiakkaat luulevat saavansa suuriakin etuja ravaamalla bonuksien perässä, vaikka oikeasti heitä taidetaan hieman jujuttaa.

Miksei Alkolla ole bonuskorttia periaatteella Mitä enemmän ryyppäät, sitä enemmän säästät? Tai viinapassi tyyliin joka kymmenes tenttupullo ilmaiseksi.

Ainoa kanta-asiakaskortti, jossa on hitunenkaan järkeä, on S-etukortti, koska sillä saa monissa ravintoloissa viiniä lähes puoleen hintaan. Suomen ravintoloissa myydään alkoholijuomia aivan älyttömillä kiskurihinnoilla. Keskinkertaisesta viinistä, joka Alkossa maksaa 8 euroa, kiskotaan ravintolassa 28 euroa. Tavallinen keskioluttuoppi maksaa eräässä Helsingin keskustan baarissa melkein 8 euroa. Olemmepa tyhmiä, kun suostumme tällaiseen kusetukseen. Nyt kaikki boikotoimaan ravintoloita, jotta hinnat saataisiin kohtuulliselle tasolle!
Keski-Euroopan viinimaissa ravintolassa saa viinipullon 10 eurolla ja kunnollisen lasillisen (1/4 litra) 3 eurolla. Suomessa viiniä mitataan laseihin naurettavilla pikkumitoilla: 12 cl on surkea tippa, josta ei tule kuin vihaiseksi - varsinkin, kun siitä joutuu maksamaan 6-8 euroa.

Suomen ravintoloissa on muitakin vakavia epäkohtia. Miksi tarjoilija kysyy vasta ruuan jälkeen, maistuiko? Silloin on jo myöhäistä tehdä asialle mitään. Sitä paitsi lienee ilmeistä, että maistui, jos asiakas kerran on syönyt lautasensa tyhjäksi. Olenkin huomannut, että jos joku on jättänyt paljon syömättä, häneltä ei kysytä mitään. Jos joku sanoo, että ei maistunut, harva tarjoilija keksii siihen mitään järkevää vastausta. Tasokkaissa ravintoloissa tiedustellaankin jo alussa, onko kaikki kunnossa, jolloin on mahdollista korjata heti alkuunsa mahdolliset epäkohdat. Jos maksan annoksestani yli 30 euroa, sen on tietysti oltava parempaa kuin kotona. Siksi valitankin heti, jos siihen on syytä. Moni nyhverö ei uskalla valittaa, jolloin saa tietysti syyttää itseään. Vastaavasti taas moni paskantärkeä juntti öykkäröi ravintolassa ja juoksuttaa tarjoilijoita turhaan, koska luulee olevansa heitä parempi ihminen.

Eräs vaikea kuluttajien riesa on ns. palvelunumerot, joille sopivampi nimitys olisi jonotusnumerot. Kun niihin soittaa, saa odottaa vähintään puoli tuntia. Jonottamisen aikana joutuu kuuntelemaan huonoa musiikkia, joka välillä katkeaa kuulutukseen "Olette edelleen jonossa, odottakaa vielä." Mitä järkeä tuollaisessa on? Eikö soittaja muka itse tajua olevansa jonossa? Kuinka tyhminä ihmisiä taas pidetäänkään! Tuollainen välispiikki vain raivostuttaa entistä enemmän, koska kun musiikki lakkaa, soittaja tietysti kuvittelee, että kohta joku vastaa. Kaikkein paskimpia ns. palvelunumeroita ovat ne, joihin soittamisesta vielä kehdataan laskuttaa isoja summia. Esim. Finnairille ei voi soittaa normaalin puhelun hinnalla, mikä on minusta kerrassaan hävytöntä.

Terveisiä perheestä

Kaupoissa on paljon tuotteita, joiden nimessä esiintyy sana perhe, esimerkiksi perhelimppu, perhesilli, perhekinkku ja perhekalkkuna. Lisäksi on tietysti perheauto, perhehotelli ja perheravintola. Mitä tällä oikein halutaan sanoa? Sitäkö, että vain perheiden pitäisi ostaa näitä tuotteita? Miten sitten määritellään perhe? Se ei varmaankaan ole sama kuin talous, koska niitähän on aivan liian monenlaisia. Perhelimpun pakkauksen ja mainosten mukaan perheessä on isä, äiti, poika ja tytär, kenties vielä koira.

Tämähän haiskahtaa syrjinnältä ja on näinä poliittisen korrektiuden aikoina varsin epäilyttävää. Vaatikaamme siis, että perhe-etuliitteellä varustetut tuotenimet on ensi tilassa muokattava korrektimpaan muotoon, kuten on tehty Neekerin suukoille ja Mustalle Pekalle, Laku-Pekasta puhumattakaan. Nykyään kukaan ei kehtaisi leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä vaan valistuneet lapset leikkivät Kuka pelkää väritöntä henkilöä.

Toinen vaihtoehto, jota sietäisi vakavasti pohtia, on että perhetuotteiden rinnalle lanseerattaisiin seuraavanlaisia tuotteita: sinkkukinkku, leskilimppu, homomakkara, lesbosilli, yksinhuoltajapitko, transukalkkuna. Kukaan vannoutunut citysinkkuhomo ei takuulla halua ajaa perheautolla, hyi. Tarvitaan siis vastaavasti profiloituja autoja: sinkkusportti, homofarmari, leskimaasturi jne. Näin saataisiin tuotteiden profilointi ajan tasalle, eikä kenenkään normiperheeseen kuulumattoman tarvitse pahoittaa mieltään. Tasa-arvovaltuutettu, nyt toimintaa!

Kansainvälisyyttä joo

Jos joku muti- eh ulkom- eikun siis maahanmuuttajataustainen henkilö asettuu vaaleissa ehdokkaaksi, hänen mainostetaan heti olevan kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden asiantuntija. Jos joku on syntynyt vaikkapa Nigeriasta ja muuttanut sieltä Suomeen, mitä monikulttuurista siinä muka on? Tyyppihän on nigerialainen, ja se lienee yksi kulttuuri muiden joukossa eikä sen kummempi kuin muutkaan. Jos joku suomalainen Arska tai Ritu on ollut 60-luvulla Ruotsissa töissä, ei hän silti mainosta olevansa monikulttuurinen, asiantuntijasta puhumattakaan.

On myös yleistä hehkuttaa, että muusikko X, joka on vaikkapa Kiinasta mutta asuu Suomessa, olisi kansainvälinen. Miten niin? Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri ovat kumpikin olleet useilla ulkomaan kiertueilla, mutta ei niiden silti mainosteta olevan mitenkään erityisen kansainvälisiä orkestereita. Miksi ulkomaalainen on Suomessa aina muka erityisen kansainvälinen ja monikulttuurinen?

Kaikki tällainen on vain ärsyttävää ja vaikuttaa pelkältä propagandalta ja tyhjältä sanahelinältä. Ajattelevaa ihmistä tällainen suututtaa, ja hän alkaa heti miettiä, onko asiassa jotain epäilyttävää, kun siitä noin pitää vouhkata mukamas positiivisessa hengessä.

Muita ärsyttäviä höpölöpösanoja ovat moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus. Kun esim. Töölöön puuhataan pultsareiden ja narkkareiden, ei kun anteeksi sosiaalisesti haastavien henkilöiden, asuntolaa, se muka tuo tänne moniarvoisuutta ja lisää töölöläisten suvaitsevaisuutta. Pakolaisetkin kuulemma lisäävät suvaitsevaisuutta, kuten varmaan Helsingin keskustan vallanneet kerjäläisetkin. Miksi suvaitsevaisuusvouhottajat eivät sitten itse hyväksy muita mielipiteitä kuin omansa? Miten he voivat olla noin suvaitsemattomia?

Itse olen erittäin suvaitsematon, koska en hyväksy, että romanialaiskerjäläiset pilaavat keskustan maiseman ja ahdistelevat veronmaksajia siellä. Raadan töissä kuin orja ja maksan pirusti veroja. Eikö se riitä? Pitäisikö minun antaa jokaiselle perkeleen kadulla norkoilevalle ryysyläiselle rahaa? Millä sitten itse elän? Jos ryysyläiset edes kököttäisivät nöyrinä paikoillaan, mutta ei: He tulevat ravintoloiden terasseille häiritsemään ihmisiä ja noukkimaan ruuantähteitä. Yksi ryysyläistyttö, joka oli muuten ihan kielitaidoton, sanoi minulle bitch, kun käskin hänen suomeksi painua helvettiin meitä kiusaamasta. Onpas heillä käytöstavat! Tuollaiselleko antaisin rahaa? Seuraavalla kerralla vedän lättyyn, saatana.

Keski-ikäiset naiset ovat usein hyväsydämisiä ja auttamishaluisia ja siksi hyviä uhreja. Niinpä kerjäläiset tulevat kadulla heidän luokseen muka kysymään jotain, jolloin yksi vie huomion toisaalle ja toinen varastaa lompakon. Hieno homma, vai mitä? Lisää tällaista ihanaa "monikulttuurisuutta"? Se jonka mielestä näitä pitäisi auttaa, voisi itse viedä ne kotiinsa ja elättää niitä siellä ihan onnessaan. Kaunkohan jaksaisi?

Heikompi astia

Vuosituhansien ajan risupartaiset patriarkat ovat hokeneet, että nainen on heikompi sukupuoli ja tarvitsee siksi miehen suojelua eli holhousta ja alistamista. Keskimäärin nainen onkin miestä fyysisesti heikompi, mutta se tuskin nykyään on kaikkein olennaisinta. Fyysistä voimaa tarvittiin luolamies- ja kaskenpolttoaikoina, mutta sittemmin koneet ovat vähentäneet fyysisen voiman tarpeen minimiin. Ja sen huomaa: siksi moni mieskin on aivan plösö ja ylipainoinen.

Punttisalilla käydäänkin purkamassa energiaa, jota ei enää tarvita halonhakkuuseen. Lihakset ovat nykyään merkki itsekurista ja viitseliäisyydestä, ja onhan lihaksikasta kroppaa kivempi katsoa ja koskea kuin hyllyvää taikinaa. Liika on kuitenkin liikaa, eivätkä äärimmäisyydet ole kauniita. Kun punttisalilla riehuu liikaa ja mahdollisesti napsii pillereitä, joiden terveellisyys on kyseenalainen, alkaa järki kutistua lihasten kasvun tahdissa. Sitten riehutaan kotona tai julkisella paikalla ja annetaan kaikille turpaan: Jumalauta, mä olen mies ja mä olen vahva!

Todellisuudessa nainen on aina ollut vahvempi sukupuoli, nimittäin henkisesti. Moni kolmekymppinen (tai vanhempi) nainen elää vapaaehtoisesti yksin, koska ei löydä miestä, jota kovin kauan jaksaisi katsella. Harva mies taas kestää yksin elämistä vaan yrittää epätoivoisena vaikka naapurin hampaatonta mummoa tai tämän kissaa, kun muutakaan ei saa.

Tutkimusten mukaan (valitettavasti en muista lähteitä) sinkkunaiset elävät pidempään ja ovat onnellisempia ja terveempiä kuin naimisissa olevat naiset. Miehillä on päin vastoin: Naimisissa oleva mies on terveempi, onnellisempi ja pitkäikäisempi kuin sinkkumies. Avioliitto siis suosii miehiä ja on heille edullinen. Miksi? Varmaankin koska perheen työnjako ei ole oikein kunnossa: Nainen tekee taloustyöt ja mies luulee, että hän haluaa ne tehdä, mikäli on edes älynnyt asiaa ajatella.

Seksielämäkään ei välttämättä ole paras mahdollinen. Seksissä nainen on valitettavasti yleensä se, joka todennäköisesti saa siitä vähemmän irti. Voitte unohtaa ne vitseissä ja pornofilmeissä mainostetut monet, monet orgasmit. Tämä ei toki ole pelkästään miehen vika, kyllä naisenkin pitää mennä itseensä. Siihen tarvitaan kaksi, kuten sanonta kuuluu. Paitsi runkkaamiseen, joka on erittäin suositeltavaa kaikille naisille, kuten miehillekin.

Naisen henkinen vahvuus näkyy myös siinä kärsivällisyydessä, jota hän on osoittanut kaikki nämä vuosituhannet. Sanktiot kärsivällisyyden pettämisestä ovat olleet ruumiillisia tai sosiaalisia, raippaa torilla ja yhteisöstä erottaminen, joten alistumisen välttämättömyys on tullut hyvin sisäistettyä. Nykyäänkin viljellään naisista sitkeästi väitteitä, jotka perustuvat luuuloihin ja toiveajatteluun. Siksi julkisesti paheksutaan ja kauhistellaan, jos nainen osoittaa aggressiivisuutta. Sehän on niin luonnotonta. Miten niin?

Muinoin naisen alistaminen perustui uskontoon ja sen auktoriteettien antamiin ukaaseihin. 1800-luvulla avuksi otettiin tiede, joka tosin oli näissä asioissa aivan hakoteillä. Naisella oli mukamas peniskateutta ja hysteriaa ja ties mitä. Nainen oli luontaisesti muka jotenkin vajaa ja sairas.

Keskeinen alistamisen tapa vielä nykyään on lääketieteellistäminen. Moni mies mielellään heittää jonkin letkautuksen kuukautisista, ihan kuin hän siitä mitään voisi tietää. Naisella on aina muka premenstruaalisia ongelmia, kuukautisongelmia tai postmentruaalisia ongelmia. Tai sitten hän on raskaana tai synnytyksen jälkeisessä masennuksessa tai psykoosissa. Älkäämme unohtako niitä paljon puhuttuja vaihdevuosia. Nainen on siis jatkuvasti vajavaisen kehonsa armoilla eikä hänellä tietenkään järki toimi lainkaan. Nainen on muka lähempänä luontoa kuin mies ja siksi jotenkin lapsenomainen ja eläimellinen olento. Hohhoijaa. Joidenkin kannattaisi päivittää tietonsa lääketieteestä nykyaikaiselle tasolle. Nykyään voi itse päättää, milloin on kuukautiset vai onko ollenkaan, vaihdevuodet voi unohtaa, kuten myös raskaudet. Jopa sukupuolta voi vaihtaa. Ruumiinsa armoilla ei ole pakko olla.

Naisen ruumiillisuus on saanut aivan liikaa huomiota mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Entäs mies? Puhuttaisiinko välillä potenssiongelmista, hiustenlähdöstä, ennenaikaisesta siemensyöksystä, vaihdevuosista, siittiöiden määrän vähenemisestä?

Lopuksi terveisiä kaikille pienimunaisille, turhautuneille homofobisille sovinistisioille. Kirjoittaja on puutteessa oleva feministilesbohuora, ihan kuten arvelittekin.

Stop tehokkuudelle ja laiskuus kunniaan!

Joka paikassa hoetaan nykyään tehokkuutta, vaikuttavuutta, tulosvastuuta, tulosjohtamista ynnä muuta tulospaskaa. Jos yrityksen liikevoitto ei ole vielä suurempi kuin edellisenä vuonna, se on aivan kauhea katastrofi. Ihan niin kuin mikään voisi kasvaa loputtomiin. Tähän kuuluu myös laatu-mantran hokeminen joka välissä: on laatuaikaa, laatujohtamista, laatusertifikaattia ja ties mitä. Ihan niin kuin laatua voitaisiin kasvattaa loputtomiin, varsinkaan samanaikaisesti määrän kanssa.

Työvoimapula on olevinaan Suomessa ankara, niin että tänne pitäisi muka äkkiä saada maahanmuuttajia töitä tekemään. Työllistäkää nyt ensin ne täällä vuosikausia työttöminä maanneet maahanmuuttajat ennen kuin niitä lisää tänne raijaatte! Opiskelijatkin kuulemma pitäisi saada nopeasti valmistumaan ja siirtymään työelämään. Mihin työelämään? Monet eivät pääse koulutustaan vastaaviin töihin vaan jatkavat niissä samoissa paskahommissa, joiden takia valmistuminen viivästyi. Ja eikö se olekaan hyvä, että saavat työkokemusta? Suuret ikäluokat kyllä mainostavat tehneensä nuorena kaikenlaisia hommia ennakkoluulottomasti ja että on hyvä saada kokemusta ns. oikeistakin töistä. (Mitä muita töitä sitten on? Leikkitöitäkö? Mitä ne sitten ovat?)

Eläkkeelle siirtymistä sen sijaan pitäisi kuulemma siirtää yhä myöhemmäksi. Helppo se on eduskunnan kääkkien näin sanoa, mahdollinen uusi käytäntöhän ei heitä koskisi vaan meitä onnettomia nuorempia. Kuka helvetti jaksaisi töissä lähes 70-vuotiaaksi, varsinkin kun työnantajat tekevät nykyään kaikkensa, jotta ihmiset viihtyisivät työpaikallaan mahdollisimman huonosti. Niinpä niin, eihän töihin mennä viihtymään vaan töitä tekemään! Esimerkiksi HUS onkin kieltänyt työntekijöiltään Facebookin käytön ja sähköpostin käytön muuhun kuin työasioihin. Tervetuloa takaisin ruukinpatruunoiden ja tehdasproletaarien sekä plantaasiorjien aikakaudelle! Mitähän seuraavaksi voitaisiin kieltää? Puhuminen työkavereiden kanssa muusta kuin työasioista? Syöminen ja vessassa käyminen? Muiden kuin työasioiden ajatteleminen työaikana? Työnantajia varmaan harmittaa, ettei sitä käytännössä liene mahdollista toteuttaa.

Tehokkuusvaatimuksiin kuuluu myös, että aina on olevinaan kiire ja aika ei muka riitä. Oikeasti aikaa on jokaisella yhtä paljon, sillä jokaisen tunti ja vuorokausi ovat tietääkseni yhtä pitkiä. On asenne- ja luonnekysymys, mihin aikansa käyttää ja miten aikaan suhtautuu. Miksi ihminen käyttää suurimman osan ajastaan asioihin, joita hän ei oikeasti haluaisi tehdä ja jotka eivät merkitse hänelle mitään? Hän haaveilee jostakin epämääräisestä sitten kun -ajasta, jota ei kuitenkaan koskaan tule. Hän pyrkii ja tavoittelee koko ajan jotakin, jota ei ole tarkoituskaan saada. Aivan liian iso numero tehdään minuuteista ja sekunneista. Aivan kuin sillä olisi mitään väliä, onko joku ollut x minuuttia myöhässä ajankohtana x.

Nyt on aika iskeä takaisin. Laiskotelkaa, hyvät ihmiset, olkaa tehottomia! Laiskuus on suurenmoinen vanhan ajan ylhäisön hyve, jonka maine on suotta pilattu kateellisten panettelulla ja häikäilemättömällä aivopesulla. Laiskuus on ylhäistä. Laiskuri on oman elämänsä valtias.

Lakkauttakaa turhat pyhät

Miksi koko maailman pitää olla päivätolkulla pysähdyksissä vain siksi, että joidenkin uskonto niin määrää? Ymmärrän toki, että kerran vuodessa olisi vaikkapa joulu tai pääsiäinen. Mutta miksi pitää olla aaton aatto, aatto, joulu- tai pääsiäispäivä ja vielä toinen pääsiäispäivä? Eikö vähempi tosiaan riitä? Ja kuinka moni muka uskoo tosissaan noita juttuja neitseellisestä sikiämisestä, jumalan pojasta, kuolleista heräämisestä sun muista höpinöistä? Oletteko tosiaan noin hyväuskoisia, noin tyhmiä?

Totta kai olen iloinen aina, kun saan ylimääräisiä palkallisia vapaapäiviä. Sen sijaan minua ei ilahduta, että koko maailman pitää olla pysähdyksissä noiden kaikkien pyhien ajan. Kristillisdemokraattien mielestä sunnuntai on pyhäpäivä, jolloin kauppojen pitää olla kiinni. Miksi sitten sairaanhoitajien, lääkäreiden, pelastustyöntekijöiden ja poliisien pitää olla kaikki pyhät töissä? Eikö heidänkin pitäisi pyhittää lepopäivä? Mikä on logiikka? Ovatko myyjät jotenkin jumalan erityisessä suojeluksessa? Jokaisen pitää joskus levätä, selvähän se. Tämä onkin enemmän lääketieteellinen (psykiatrinen) kuin uskonnollinen seikka. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, milloin lepopäivä pidetään. Onhan eri uskonnoillakin siitä eri käsitys. Ei sunnuntai ole sen kummempi päivä kuin muutkaan.

Pakolliset pyhät aiheuttavat monenlaista harmia. Ensinnäkin ihmiset ryntäilevät paikasta toiseen kuin sopulit maailmanlopun edellä. Koska kaupat ovat kohta kiinni x päivää, kaikkien on tietysti ryysättävä porukalla kauppoihin hamstraamaan tavaraa. Koska kaikkien on pakko lähteä mökille tai sukulaisten luo viettämään näitä helvetin pyhiä, tiet ja yleiset kulkuvälineet tukkeutuvat sopuleista ja heidän nyssäköistään. Ihmisten pitäisi perkele pysyä kotona eikä kulkea turhan takia edestakaisin, johan tästä ympäristökuormitustakin tulee. Haloo vihreät, ilmainen neuvo teille: ruvetkaa vastustamaan pyhiä ympäristösyihin vedoten!

Joulun vastenmielisimpiä ilmiöitä on yltiökaupallisuus ja krääsäkeskeisyys. Vanhemmat - varsinkin eronneet - suorastaan kilpailevat siitä, kumpi ostaa enemmän ja kalliimpia lahjoja kersoille. Lopputulos on, että pennuista kasvaa kyltymättömiä tavaranpalvojia, joille mikään ei riitä ja jotka eivät osaa olla kiitollisia mistään. Kuinka järkevää/eettistä/ekologista on, että toiselta puolelta maapalloa raijataan tänne konttikaupalla kiinalaislasten valmistamia heikkolaatuisia ja tarpeettomia muovileluja, joilla ylikansalliset jättiyhtiöt tienaavat miljardeja?

Onneksi kukaan ei ole vielä keksinyt, että kakaroille pitäisi ostaa pääsiäislahjoja. Tarpeeksi riesaa on jo siinä, että jotkut vanhemmat lähettävät lapsensa naapuritaloihin kerjuulle muka hassusti puettuina. Nykyajan huonosti kasvatetut pennut eivät edes älyä kunnolla tervehtiä ja tehdä jotain almujensa eteen (esim. virpoa tai laulaa), saati sitten kiittää. Tuollaisille pitäisi antaa vain risua, ei muuta.

On myös epäekologista, että pyhien aikana syödään ihan älyttömästi vain koska se muka kuuluu asiaan. Kyseinen rahvaanomainen mässäily on perua agraariyhteiskunnan ajoilta, jolloin ruoka oli arkena niukkaa ja vahinkoa piti kompensoida mässäilemällä hillittömästi pyhinä. Perinteiset pyhäherkut ovat lisäksi enimmäkseen vähemmän herkullisia, jos asiaa rehellisesti pohtii. Kenen mielestä lanttulaatikko tai rosolli muka on oikeasti hyvää? Kuka ei pärjäisi loppuelämäänsä ilman mämmiä?

Pyhien pyöriminen jääkaapin ympärillä johtuu siitä, ettei silloin ole mitään muutakaan tekemistä, jos ei kehtaa ryypätä tiukkapipoisten sukulaisten luona tai ei ole vielä älynnyt, että kristilliset pyhät ovat oivallista juopotteluaikaa. Se onkin niissä ainoa hyvä puoli. Stressiä aiheuttaa tosin se, että Alko on kiinni monta päivää, jolloin viinaa on hoksattava ostaa riittävästi ja riittävän ajoissa hermostuttavan ryysiksen ja ennenaikaisen raittiuden välttämiseksi.

Terveysterroristit, suksikaa kuuseen!

Nykyään pitäisi olla lääkärin ja ravitsemusterapeutin koulutus ennen kuin voi turvallisin mielin mennä ruokakauppaan tai jääkaapille, sen verran mutkikkaaksi on tämä fysiologisten perustarpeidemme tyydyttäminen mennyt. Ennen vanhaan ihmiset söivät ja joivat sitä, mitä oli tarjolla, jos oli ja kun oli. Syötiin esimerkiksi tönkkösuolattua kalaa ja laardia ja juotiin viinaa. Mutta nykyään tulee joka tuutista suosituksia ja pelotuksia, mitä voi syödä ja mitä pitää syödä sekä tietysti mitä ei saisi syödä.

Hulluinta on, että nämä suositukset vaihtelevat koko ajan, niin ettei niistä pian ota tuppikullikaan selvää. Joskus 50-luvulla kaikki joivat kahvia, myös lapset. Sitten kahvista tulikin vaarallista, ja nyt se onkin taas ihan okei, ehkä peräti terveellistä. Ota nyt siitäkin selvää. Jokin aika sitten kaikkia rasvoja piti varoa kuin myrkkyä, mutta nyt jotkin rasvat ovatkin suorastaan toivottavia, kun taas nimenomaan trans-rasvat ovat kuulemma aivan hirveitä. Mitkä helvetin transurasvat? Never heard, vaikka yleissivistys onkin kohdallaan. Sitten on nämä proteiinit ja hiilihydraatit ja antioksidantit ja ties mitkä, hohhoijaa.

Suola taas on lähes heroiinin veroista valkoista myrkkyä, jota suomalaiset hunsvotit kehtaavat käyttää ihan älyttömiä määriä, hyihyi! Se pitäisi kuulemma korvata yrteillä, niin ruoka olisi terveellistä mutta silti maistuvaa, kuulemma. Tämähän on aivan paskapuhetta, ei suolaa mikään korvaa. Eivät ne rehutkaan millekään maistu, ellei niihin ripotella ihanaa gourmet-suolaa. Tämän tietää jokainen, joka vähänkin keittotaidetta ymmärtää.

Tietysti ihmisille kaupitellaan valtavaa määrää luontaistuotteita ja ravintolisiä, jotka lienevät enemmän tai vähemmän rahastusta ja humpuukia. Kuka sen oikeasti tietää, montako mikrogrammaa jotain hivenainetta tai vitamiinia ihminen oikeasti tarvitsee ja mikä on liikaa tai mikä on haitallista? Vastaus on: Ei pirukaan! Tiedetään vain, että joissain oloissa joillekin on kehittynyt puutostauteja tai esim. rasvaliukoisten vitamiinien yliannostusta. Jos joku on niin tyhmä, että antaa jujuttaa itseään, niin senkun. Mutta kyllä normaalilla perussafkalla saa itsensä hengissä ja jokseenkin terveenä pidettyä ilmankin vitamiinipurkkeja, nythän ei käsittääkseni eletä pula-aikaa. Ellei sellaiseksi lasketa sitä, että on pulaa terveestä järjestä.

Erityisen ärsyttävä terveysterrorismin laji on raittiusvouhotus. Monesta esitteestä tai artikkelista saamme lukea, että riskialttiin suurkulutuksen raja on naisilla vaivaiset 4 alkoholiannosta päivässä ja miehillä 6. Jossain aviisissa rajat ovat olleet vielä pienemmät. Ainakin minun ystäväpiiristäni suurin osa on tämän perusteella haudan partaalla hoippuvia mega-alkoholisteja, samoin tietysti itse olen. Taitaa myös noin 80 % keskieurooppalaisista olla tosi ongelmallisia tapauksia, voi kauhistus sentään.

Minua ei myöskään ilahduta joka tuutista tunkeva liikuntalässytys. Kaikki saatanan lehdet ovat täynnä jotain helvetin jumppa- ja liikuntaohjeita ja artikkeleita, joissa pelotellaan kaiken maailman hirveillä asioilla, joita tapahtuu, jos et kävele niitä portaita tai jumppaa juuri näin tai pelaa jotain vitun idioottipallopeliä. Kuka jaksaa, viitsi ja kehtaa noita noudattaa, ja ennen kaikkea EHTII?

Miksi muuten tilaatte jotain naistenlehteä vuodesta toiseen, kun siinä on kuitenkin aina samat jutut? Joka saatanan vuosi on ne samat jouluherkut ja jouluaskartelu, sitten pitää raitistua ja laihduttaa tammikuussa, ja kohta jumpataan ja laihdutetaan muka rantakuntoon, vaikka Suomen kesä kuitenkin on todennäköisesti ihan hanurista. Naisen vihollinen on naistenlehti, koska sen tehtävä on saada lukija tuntemaan itsensä lihavaksi, rumaksi ja puutteelliseksi. Sieltä voi lukea, mitä kaikkea pitää ostaa, että kelpaisi ja miten pitää muka jumpata, laihduttaa ja hoitaa itseään. Ketähän varten ne kaikki reseptit sitten ovat, kun niissä on yleensä noin litra öljyä, kermaa, voita, smetanaa ja sokeria? Myös iltapäivälehdet ovat syvältä, koska niissä on ihan samanlaisia juttuja.

Kukaan ei oikeasti voi tietää, mikä on kenellekin justiinsa sopiva paino tai määrä alkoholia, tupakkaa, A-vitamiinia tai vaikkapa tiamiinia. Antakaa siis ihmisten olla ja lopettakaa se saatanan terveysterrorismi! Terrorismista voi tosiaan puhua, kun toiminnalle on ominaista, että ihmisiä ahdistellaan, syyllistetään, manipuloidaan ja kiusataan.

Eikö ole jokaisen oma asia, miten elämänsä elää? Minusta ainakin on mielekkäämpää elää vaikkapa 50 vuotta nauttien mistä itse haluaa kuin vaikkapa 100 vuotta terveysterroristien talutushihnassa kituen. Eivätpä muuten yltiötiukkapipoiset oikeasti edes kovin vanhoiksi elä. Ehkä kuolevat tylsyyteen.

Kun nyt kaiken lisäksi Suomessa on kuulemma kauhea eläkepommi, eikö silloin ole vain hyvä, jos ihmiset elävät mahdollisimman epäterveellisesti ja kuolevat pois ennen kuin ehtivät olla liiaksi vaivaksi yhteiskunnalle? Jos vaikkapa epäterveellisesti elävä Arska kuolee 50-vuotiaana, eikö se ole vain hyvä asia, niin ei tarvitse miettiä, mistä eläkerahat pieraistaan?

Miksi en kulje julkisilla

Ennen olin vannoutunut julkisen liikenteen käyttäjä ja yksityisautoilun paheksuja. Sittemmin olen kääntänyt takkini ja ostanut auton, vaikka kotioveltani pääsee julkisilla joka paikkaan. Kuinkas nyt näin?

Jos ihan rehellisiä ollaan, muinainen autovastaisuuteni perustui kateuteen: vitutti, kun en itse osannut ajaa ja kun itselläni ei ollut varaa ostaa autoa. Sitä paitsi julkinen liikenne ei oikeasti ole kätevää.

Helsingin julkisessa liikenteessä minua ärsyttävät monet asiat. Busseissa on talvella tukahduttavan kuuma, niin että ahtaassa tilassa pitää vikkelästi taiteilla itsensä ulos talvivaatteista ennen kuin kylpee hiessään. Noin 40 cm kapeilla istuimilla tämä voi vaatia akrobatiaa, jos vieressä istuu muu kuin lapsi tai anorektikko. On myös ikävää istua kylkimyyryä tuntemattoman ihmisen vieressä kyynärpäät toisiaan tökkien, kaikki pussit ja kassit sylissä. Kerran istuessani ikkunapaikalla viereeni änkesi megalihava somaliakka, joka rusensi minut itsensä ja ikkunan väliin ja haisi pahalle.

Busseissa on epämukavat penkit, joista tulee selkä kipeäksi, ja jatkuvasti vuorotteleva kiihdytys ja jarrutus saavat matkustajat heilumaan kuin räsynuket. Hyvä, etteivät niskat mene nurin. On myös tylsää seistä pysäkeillä palelemassa, haistelemassa tupakansavua ja tuijottamassa vähäpukeisia pimuja mainosjulisteissa. Miksei niissä perkeleen julisteissa ole tasapuolisuuden vuoksi pojuja? Sitä paitsi suurin osa joukkoliikenteen käyttäjistä on naisia, eikä heitä kaiketi kiinnosta pimut. Pysäkillä pitää myös varoa astumasta purkkaan tai räkäklönttiin, joita jotkut syljeskelevät kadulle parin minuutin välein. (Peskää hampaat useammin tai menkää lääkäriin, jos suussa on niin paha maku, saatana!)

Jokaisessa julkisessa liikennevälineessä on vähintään yksi kännykkäterroristi, joka huutelee kovalla äänellä puhelimeensa. Minua ei ainakaan yhtään kiinnosta kuunnella näiden juttuja ja soittoääniä ja piipityksiä. Kaiken kruunaa sotkeva ja möykkäävä kaljapussiporukka, jollaisia Helsingin metrossa on myös arkiaamuisin. Iltaisin ja viikonloppuisin näitä piisaa, ja alaikäiset huutelevat vittua ja remuavat kännissä, eikä kukaan aikuinen uskalla tehdä mitään. Toisinaan koko raitiovaunu haisee yököttävästi, kun kyydissä on pultsari.

Veikkaan, että suurin osa julkisen liikenteen häiriköistä on muita kuin maksavia asiakkaita. Niin kauan kuin HKL ei viitsi panna pummeja kuriin ja huolehtia maksavien asiakkaiden viihtyisyydestä, minä ajelen omalla autollani - maksoi mitä maksoi. Rahastajat takaisin ratikoihin! Johan työllisyyskin kohenisi.

Omassa autossa on myös se hyvä puoli, että sen lähtöajan saa itse valita, kuten myös lahtöpaikan ja määränpään. Jotkut väittävät, että julkisissa voi lukea tai meikata, toisin kuin autoa ajaessa, mutta se ei asiallisesti ottaen pidä paikkaansa. Bussi tärisee niin, että meikkaaja tökkää itseään rajaustussilla silmään ja lopputulos on coolin lookin sijaan pandakarhu. Lukemisesta taas ei tule mitään, kun muut ns. ihmiset häiritsevät eikä hiljaisuudesta ole tietoakaan. Bussissa on myös meluisa moottori, joka häiritsee musiikin kuuntelua mahdollisella omalla laitteella.

Kuluttajien kiusaksi

Minua on jo pitemmän aikaa vituttanut, että kuluttajia pidetään idiootteina, jotka eivät osaa huolehtia itsestään yhtään. Tämä trendi on varmasti peräisin Jenkeistä, jossa kuluttajat voivat haastaa firmoja oikeuteen, koska ovat itse typeriä ja avuttomia. Siellä kaikissa tuotteissa on rautalangasta väännetyt käyttöohjeet ja varoitukset, jotka ovat normaalijärkiselle suorastaan huvittavia, esimerkiksi "ota suojamuovi ensin pois ja laita pizza vasta sitten uuniin". Hyvä ohje, en takuulla olisi muuten älynnyt ottaa sitä muovia pois.

Mutta kyllä Suomessakin osataan. Nykyään on aivan liikaa ns. lapsiturvallisia pakkauksia, joita ei saa kirveelläkään auki. Tarkemmin ajatellen kyllä kirveellä varmaan saisi, mutta sillä voisi olla ikäviä sivuvaikutuksia, kuten että purtilon sisältö lentää pitkin seiniä. Siivoaminen on yhtä tuskaa, kun puhdistusainepullojen avaaminen ei onnistu yhdellä rennolla ranneliikkeellä. Verenpaine nousee ja koko talo raikaa kirosanoista. Tunnin taistelemisen jälkeen se saatanan kloriittipullo vihdoin aukeaa, kun sen korkki menee vääntämisestä rikki. Ja sitten sitä ei enää saa kiinni ollenkaan, eipä ei. Kyllä siinä ennestäänkin vähäisten siivoushalujen viimeisetkin rippeet haihtuvat kuin kuppa Töölöstä, ja voi olla, että kämppä jää siivoamatta ja tuleekin mentyä kaljalle nurkan takana olevaan pubiin.

Siivousaineiden lisäksi näitä rasittavia korkkeja on erinäisten autoon lorotettavien kemikaalien pulloissa. Olin ostanut 4 litran pönikän moottoriöljyä ja ajattelin eräänä iltana lisätä sitä noin ohimennen ennen kuin lähden ajelemaan töistä kotiin. Vielä mitä - purkki perkele ei auennut käsikopelolla pimeällä pihalla, eikä siinä ollut ohjeitakaan, miten olisi pitänyt menetellä. Menin sisälle ja pyysin vahtimestaria auttamaan. Kumpikin väänteli vuorollaan noin kymmenen minuuttia, kunnes kyseinen neuvokas rouva keksi hakea taltan. Sen avulla ja raakaa voimaa käyttäen öljypurtilo vihdoin aukesi.

Joo joo, tietysti on tärkeää varjella lapsia vaarallisilta kemikaaleilta, selvähän se. Mutta onko oikea tapa se, että kaikkia kuluttajia - lapsettomia, homoja, vanhuksiakin - kiusataan purkeilla, joiden avaaminen vaatii yliluonnolliset voimat, kekseliäisyyden ja kärsivällisyyden! Lapsiperheille voisi olla omat yltiöturvalliset purkit, muille sellaiset, jotka saa auki. Jokainen voisi itse harkintansa mukaan ostaa haluamansa pullon. Minä ainakin olen totaalisen kyllästynyt tähän helvetin purkkisirkukseen.

Vastaavaa idioottitrendiä edustavat autot, joissa hälytin ujeltaa korvat kuuroiksi ja hermot hajalle, jos turvavyö on auki. Jokaisen pitäisi itse antaa hoksata, laittaako turvavyön kiinni vai ei. Tuollainen holhoaminen on aivan hanurista ja pitäisi lailla kieltää. Varas- ja palohälyttimet, jotka jatkuvasti ujeltavat turhan takia, voisi heittää pois, koska ne ovat yhtä tyhjän kanssa. Jos palohälytin ulisee aina, kun uuni on päällä, kukaan ei ota sitä tosissaan, kun se vihdoin mahdollisesti soi tulipalon takia.

Kuluttajien kiusaamista on myös pölypussien ja kahvinkeitinten muka monipuolinen valikoima. Miksei niitä saatanan imureita voi standardisoida, niin että kaikkiin kävisi sama pussi? Tai olisi edes enintään viittä eri pussimallia. Hermot menee aina, kun siihen rakkineeseen pitää löytää pusseja. Tyypillisesti kaupassa on 30 erilaista pussia mutta ei juuri sitä, joka minun imuriini pitäisi olla.

Jos kahvinkeittimen kannu menee rikki, uutta on aivan turha etsiä, koska niitä on varmaan satoja erilaisia. Jos nyt sattuisikin uuden löytämään, se maksaa takuulla enemmän kuin uusi kahvinkeitin. Itse ratkaisin ongelman siten, että vein kahvinkeittimeni kellariin siksi aikaa, kun muka etsisin siihen uuden kannun. Siellä se oli noin kolme vuotta, kunnes älysin vihdoin heittää sen roskikseen. Nyt käytän vain espressokonetta. Eipähän tarvitse niiden rasittavien suodatinpussien kanssa enää takuta, niitäkin on tietysti monta eri kokoa, eikä pirukaan muista, millainen pitäisi juuri tähän masiinaan olla.

Ihmettelen myös, miksei kalleimmankaan takin napit pysy kiinni, vaan ne pitää kerta toisensa jälkeen ommella itse takaisin. On myös kumma, ettei pyyhkeissä nykyään ole valmiita ripustuslenkkejä, vaan ne pitää itse ommella, ellei halua säilyttää pyyhkeitä vaikkapa lattialla. Kuluttajat, boikotoikaamme pyyhkeitä, kunnes niihin alkaa ilmestyä ripustuslenkkejä! Ompeleminen on tylsää ja rasittavaa, ei kiinnosta.

Lopuksi vielä sapiskaa kaikille muka käteville "uudelleen suljettaville" pakkauksille: näiden auki saaminen on hankalaa (rakennekynnet voivat mennä pilalle) ja niitä ei oikeasti voi sulkea uudelleen. Takuulla tuotteen hintaankin vaikuttaa näennäisesti näppärä pakkaus, ja onko tämä niin ekologistakaan? Paluu vanhan ajan yksinkertaisiin pakkauksiin, kiitos.

Ällöttävät alapäämainokset

Ymmärrän jotenkuten, että mainoksia pitää olla, koska niistä mediat saavat kovasti kaipaamiaan tuloja. Mainos on kuluttajalle hyödyllinen, kun se kertoo kuluttajaa kiinnostavista uutuuksista. On hyvä tietää, että Alkoon on tullut uusi pinot noir -viini tai että Kenkä-friikissä alkaa ale. Kaljamainokset saattavat joskus olla jopa viihdyttäviä ja hajuvesimainokset tyylikkäitä.

Tietyt mainokset ovat kuitenkin täysin käsittämättömiä banaaliudessaan ja mauttomuudessaan. En ollenkaan ymmärrä, miksi vessapaperia, tamponeita, terveyssiteitä tai vaippoja pitäisi mainostaa, puhumattakaan peräpukamasalvasta. Kaikki tietävät, että kyseisiä kapineita on ollut jo kauan olemassa. Kaikki tietävät, mistä niitä saa ja osaavat arvatenkin käydä kysymässä niitä sopivista paikoista, jos sattuvat tarvitsemaan niitä. Esimerkiksi lääkkeitä saa Suomessa vain apteekista, paskapaperia taas joka kaupasta.

Jos tamponeita välttämättä pitää mainostaa, tehtäköön se vain naistenlehdissä eikä tv:ssä tai kadulla. Vaippoja taas voisi mainostaa vain lapsiperheiden lehdissä, jos niitä välttämättä pitäisi mainostaa. Kun tv:stä tuli pikkuhousunsuojamainos ja minä älähdin harmistuneena, kahdeksanvuotias poika kommentoi: "Kuka tuollaisia muka tarvii?" Tarvitseeko näistä tosiaan tehdä niin iso numero?

Typerien ja ärsyttävien mainosten herättämä raivo vain yltyy, kun sama mainos tulee radiosta joka perkeleen biisin jälkeen tai telkkarista joka jeesuksen mainostauolla. Pliis, armoa! En halua kuulla enkä nähdä! Luovinkaan mainosnikkari ei pysty keksimään järkevää mainosta lääkkeestä ummetukseen tai alapään kutinaan. Ihmeen paljon näitä myös mainostetaan. Voisi luulla, että enemmistöä vaivaa ripuli, ummetus, ilmavaivat, potenssiongelmat, peräaukon kutina, emättimen limakalvojen kuivuminen, yleinen alapään kutina ja ties mikä.

Kuinka tyhminä ihmisiä oikein pidetään? Minä ainakin boikotoin juuri sitä paskapaperimerkkiä, jota mainostetaan ärsyttävästi.

Tasa-arvon pallimaa, osa 2

Jos ette usko, ottakaa ajanottokello mukaan seuraavaan kokoukseen ja tehkää seurantalomake. Huomaatte saman kuin minäkin: Miehet käyttävät pidempiä puheenvuoroja kuin naiset ja keskeyttävät useammin muita, varsinkin naisia. Naiset antavat keskeyttää itsensä eivätkä kehtaa keskeyttää miehiä yhtä brutaalisti. Hei nössösiskot! Jyrätkää ne, koska muuten ette koskaan saa itsellenne tilaa!

Kuten jokainen jo tietää, naiset ovat Suomessa paremmin koulutettuja kuin miehet. Mutta kas kummaa: Kolmekymppisistä miehistä vakituinen työpaikka on yli 70 %:lla, kun taas saman ikäluokan naisilla vakituinen työ on vain vähän yli 30 %:lla.

Siskot hei, miksi te hankitte lapsia ja suostutte miehen elätiksi ennen kuin teillä on vakituinen työpaikka? Luuletteko, että mies elättää teitä loppuikänne, kun te roikutte kotona tai käytte huonopalkkaisessa pätkätyössä? Ehei, koska kun te rupsahdatte, teidän miehenne ottaa tilalle nuoren pimatsun rakastajattareksi. Sen hän tekee pönkittääkseen egoaan ja uskotellakseen olevansa yhä nuori, vaikka kikkeli jo hieman lerputtaa. Ja koska nuoreen pimuun saattaa hänen autonsa, lompsansa ja asemansa tehdä vaikutuksen, toisin kuin meihin kyynisiin vanhoihin ämmiin. Yli 30-vuotias nainenhan on vanha ämmä, kun taas 60-vuotias gubbe on omasta mielestään poika.

Miehillä tuntuu olevan naisia parempi itsetunto, eikä ihme: Eihän heille ole jo lapsena huudeltu kadulla eikä ulkonäköä arvosteltu, puhumattakaan siitä, että koulun pojat olisivat välitunneilla käpälöineet. Heidän ei ole kaduilla ja pysäkeillä tarvinnut talvipakkasessa tuijottaa jättikokoisia vähäpukeisten naisten kuvia eikä katsella mainoksia, joiden viesti on, että sellaisenasi et kyllä kelpaa.

Kun mies vanhenee, hänen egonsa paisuu kuin pumpattava kumibarbara. Hyvä esimerkki tästä ovat erilaiset deittipalstat, jossa kääkät mainostavat olevansa 180-senttisiä ja hoikkia ja lähettävät 10 vuotta ja 10 kiloa sitten otetun kuvan itsestään. Ettäs kehtaavatkin, aivan kuin ei totuus paljastuisi, kun rehvipaikalle köpötteleekin 160-senttinen kääpiö, jolla sisäkumi paistaa. Hohhoijaa, että viitsivätkin.

Tehkää myös toinen testi. Ottakaa Hesari ja tutkikaa eri sivuilla esiintyviä miehiä ja naisia. Montako miestä mainitaan taloussivujen jutuissa? Montako miestä esiintyy taloussivujen kuvissa? Entä naista? Tutkikaa kaikki osastot. Ja kas: Miehiä esiintyy joka saatanan osiossa enemmän kuin naisia. Entäs mainokset? Niissähän naiset ovat tietysti enemmistössä, koska nainen nähdään vielä nykyäänkin miehisen katseen kohteena, jonka ensisijainen tehtävä on miellyttää katsojaa, joka on oletusarvoisesti mies.

Oksettaa, kun kuulen työpaikallani niin naisten kuin miestenkin suusta limaisia asennesammakoita. Yli 45-vuotiaat miehet eivät laita astioita pesukoneeseen eivätkä keitä kahvia, vaan ilmeisesti nämä peräkammarin pojat odottavat, että äiti tulee paikalle – tai vaimo. Yksi sotki mustekynällä paitansa, johon toinen totesi, että nyt tuli vaimolle hommia. Katsoin oikein halveksuvasti asianomaista tyyppiä ja sanoin murhaavalla äänensävyllä: ”Etkö pese itse paitojasi? Johan on aikoihin eletty.”

Naiset, älkää passatko noita surkimuksia vaan antakaa niiden itse siivota sotkunsa. Tai menkööt paskaisella paidalla töihin. Jos mies kerran on niin fiksu olento, on kumma, jos ei se opi edes kahvia keittämään ja paitaa pesemään.

Jos ette tekään, niin emme mekään!

Lopettakaa ahdistelu!

Nyt te varmaan luulette, että aion kirjoittaa hattupäisistä ja popliinitakkisista miehistä, jotka ehdottelevat naisille. Väärin! Ei minulle ainakaan kukaan sellainen ole ehdotellut ainakaan kymmeneen vuoteen (valitettavasti). Ihan hyvin voin mennä yksin baariin tai kävellä illalla ulkona joutumatta ahdistelluksi, ei hätää.

Mutta auta armias, jos kävelen keskellä päivää asema-aukiolla, silloin kimppuuni hyökkää yksi jos toinenkin variksenpelätti tyrkyttämään ties mitä aatetta. Miksi helvetissä ihminen ei saa rauhassa mennä vaikkapa töihin ilman, että koko ajan joku hyökkää kimppuun, että oisko sulla hetki aikaa! Jos joku pyytäisi ilmaiselle drinkille, minulla olisi aina aikaa vaikka tunti tai pari, mutta ei tietenkään tuollaisille. Olisivat edes normaalin ihmisen näköisiä, että niiden kanssa kehtaisi puhua, mutta kun ei. Jostain merkillisestä syystä näiden ahdistelijoiden, jotka käyttävät itsestään rennon nuorekasta - ja teennäistä - nimitystä feissari, pitää aina olla ihan perseestä revityn näköisiä lävistyksineen, rastatukkineen.

Minulla ei ole mitään Animaliaa, Amnestyä ja Unicefia vastaan, mutta haluan kävellä rauhassa kadulla. Eniten vituttaa, että sama tyyppi saattaa ahdistella saman päivän aikana yhtä monta kertaa kuin satun kulkemaan ohi kyseisestä paikasta. En usko, että kukaan muukaan arvostaa tällaista ahdistelua. Jos haluaisin liittyä Amnestyyn tai tukea Unicefiä, osaan kyllä itse etsiä heidän yhteystietonsa netistä tai puhelinluettelosta. Tuosta ns. feissaamisesta eli siis ahdistelusta järjestöt saavat minulta ainakin pelkkää miinusta ja voivat olla varmoja, että sijoitan jatkossakin mahdolliset ylimääräiset rahani mieluummin vaikkapa kaljoitteluun.

Toinen vastenmielinen ahdistelijaryhmä ovat puhelinmyyjät. Älkää ikinä antako puhelinnumeroanne, jos osallistutte esim. johonkin arvontaan tai tilaatte jotain, koska heti on joku molopää puhelinmyyjä soittamassa ja tyrkyttämässä jotain. Jos haluan ostaa jotain, osaan kyllä itse omatoimisesti sen tehdä ilman että kenenkään tarvitsee tyrkyttää. Vituttaa myös, kun puhelinmyyjät vain jankkaavat eivätkä meinaa uskoa, ettei tosiaankaan kiinnosta. Ja kehtaavatkin luulla, että olisin niin tyhmä, että tilaisin jotain pösilölehtiä vain, koska saisin nyt aivan erityisen halvalla tai koska saisin kaupan päälle jotain aivan turhaa krääsää, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti Suomessa on riittävästi typeryksiä, jotka halpaan menevät, kun tämmöistä toimintaa näköjään kannattaa jatkaa. Kaiken huippu on kyllä se, että puhelinterroristit soittelevat myös salaisiin numeroihin. Olen sitä mieltä, että koska minulla on salainen numero, minun ei tarvitse olla kohtelias puhelinmyyjälle, vaan voin suoraan sanoa, että minulle ei tarvitse soitella, saatanan häirikkö.

Nykyään ovikelloa soittavat ja koteihin tukevat ahdistelijat ovat harvinaistuneet ovisummerien ja -koodien takia, mikä on pelkästään hyvä. Minusta on erittäin törkeää soittaa jonkun ovikelloa ja kerjätä rahaa tai kaupustella jotain tai tyrkyttää jotain uskonlahkoa. Ideana lienee narrata kotiinsa sidottuja hyväuskoisia ja kilttejä vanhuksia, jotka helpommin päästävät tällaisia sisälle kuin epäluuloinen akateeminen kaupunkilainen.

Inhottavin ahdistelijaryhmä on ilman muuta kerjäläiset, olivatpa Romaniasta tai mistä hyvänsä. Tyypit pilaavat täällä maiseman ja aiheuttavat turhaan huonoa omaatuntoa kunnollisille suomalaisille veronmaksajille. Joku onneton höppänä saattaa naiiviudessaan antaakin noille rahaa, mutta se kostautuu, koska sitten sana leviää ja kohta niitä on täällä kahta enemmän. Vanha sanonta, että siivoa ensin oma pihasi ennen kuin menet naapurin pihaa siivoamaan pätee tässäkin tapauksessa.

Jotkut romanikerjäläiset olivat HS:n haastattelussa väittäneet olevansa pettyneitä suomalaisten piheyteen. Jassoo? Tosissaanko luulivat, että täällä saa helvetisti rahaa istumalla kadulla surkean näköisenä! Miksi minun pitäsi kenellekään laiskurille rahaa antaa, minulla on tarpeeksi tekemistä pelkästään itseni elättämisessä. Itse asiassa voisin mennä Stockan eteen istumaan turkki päällä ja hattu kourassa rinnallani lappu: "Auttakaa ylivelkaantunutta hienostorouvaa."

Urheilua? Ei kiitos!

En ihmettele, että moni sivistynytkin ihminen jättää tv-maksun maksamatta, sillä televisiosta tulee aivan liikaa sontaa, jota järkevä ihminen ei jaksa eikä kehtaa katsoa. Tähän lasken paitsi ääliömäiset visailut ja tosi-tv-ohjelmat myös urheilun. Jos sitä tulisi edes joskus, asia saattaisi olla ymmärrettävä. Monena päivänä urheilua tulee kuitenkin joka kanavalta noin viisi tuntia, ja urheiluohjelmat syrjäyttävät tietysti aina suositutkin sarjat. Miksei voi olla erikseen maksullista kanavaa, jolta juntit saisivat katsoa urheilua yötäpäivää? Itse voisin maksaa kanavasta, jolta tulisi vain laatuelokuvia, dokumentteja ja suoraa lähetystä kulttuuritapahtumista.

Miksi kukaan haluaisi katsoa hikisiä ja irvisteleviä naamoja ja kuolaavia verkkaripellejä, jotka henkitoreissaan kaatuvat maaliviivan yli? Sellainen on epäesteettistä.

Kilpaurheilu on lisäksi epäterveellistä, koska se kuormittaa elimistöä sairaalla tavalla. Harva kilpaurheilija on elänyt vanhaksi, esim. Florence Griffith-Joyner kuoli vain 38-vuotiaana. Moni urheilulaji on suorastaan vaarallinen, koska siitä aiheutuu luunmurtumia ja vakaviakin loukkaantumisia. Doping-aineiden käyttö ei myöskään ole terveellistä.

Urheilu on myös hyödytöntä: Siinä ei ole mitään järkeä, että ravataan ympäri samaa rataa ties kuinka monta kierrosta, tai että hiihdetään kilpaa, vaikkei olla mihinkään menossa. Miksi ylipäänsä pitäisi kilpailla? Eikö se vain herätä turhaa kateutta ja minäkeskeisyyttä esim. lapsissa? Kilpailisivat urheilijat sitten edes rehellisesti, mutta kun ei. Aina pitää olla fuskaamassa ja puliveivaamassa.

Täysin käsittämätöntä toimintaa on esimerkiksi jalkapallo. Mitä järkeä on siinä, että parikymmentä tyyppiä juoksee yhden pallon perässä. Eikö olisi helpompaa, jos jokaisella olisi oma pallo? Miksi sitä onnetonta palloa sitten pitää potkia? Mitä pahaa se on muka tehnyt?

Kaikkein turhinta on sellainen "urheilu", joka ei edes ole oikeasti urheilua. Raveissa liikuntaa saa lähinnä hevonen, ei niinkään ihminen. Ravit ovat eläinsuojelun kannalta arveluttavia, koska niissä rääkätään hevosia ja niille annetaan doping-aineita. Moottoriurheilu se vasta onkin epäurheilullista. Motocross, ralli, formula, monsteriautokilpailut ovat kaikki ihan hanurista ja pitäisi ympäristösyistä ehdottomasti kieltää. Niissä ei ole mitään järkeä.

On käsittämätöntä ja surullista, että lastentarhanopettajan keskimääräinen vuosiansio on 24 792 euroa ja sairaanhoitajan 28 848 euroa ennen veroja. Joku pallonpotkija tai formulakaahari sen sijaan tienaa samassa ajassa miljoonia. Missä on suhteellisuus? Mitä tämä kertoo eri töiden arvostuksesta? Tietenkin nämä turhat "sankarit" ovat miehiä, jotka hädin tuskin ovat peruskoulun läpäisseet, kun taas huonoimmin palkatut ovat korkeasti koulutettuja naisia, joilla on vastuullinen ja raskas työ. Mutta eihän potilaiden tai lasten hoitaminen tietenkään ole läheskään niin tärkeää kuin pallon potkiminen, kiekon sohiminen tai ympäri rataa kaahaaminen.

Usein sanotaan, että syy tv:n liialliseen urheilutarjontaan on yleisön suuri kiinnostus. Jassoo? Itse en tunne ketään, en naista enkä miestä, jonka mielestä urheilutarjontaa ei ole liikaa ja joka seuraa aktiivisesti noita paskaohjelmia.

Suuret urheilutapahtumat aiheuttavat helvetisti harmia jäähallin, stadionin yms. paikkojen lähellä asuville. Lähiöistä tapahtumiin saapuvat urheilujuntit tukkivat kaikki paikat autoillaan ja ruhoillaan, sotkevat ja mölyävät. Vältän kantapubiani niinä iltoina, kun lähistöllä on ollut urheilutapahtumia, koska silloin viihtyisä kantapubini muuttuu uhoavien junttien tyyssijaksi. Nämä juntit tunnistaa heti, koska he eivät hallitse pubin käytöskoodistoa. Heitä on lisäksi aivan liikaa, jolloin viihtyvyys on täysin mennyttä. Juntit heittelevät tietysti kaduille mäyräkoirapahveja ja kuseskelevat ympäriinsä. Miksei noita saatanan urheiluhalleja rakennettu Jakomäkeen tai muuhun sopivampaan paikkaan?

Entä sitten harrastelijain liikunta? Totta kai ihmisten pitää harrastaa jonkinlaista liikuntaa ehkäistäkseen sairauksia ja pysyäkseen kunnossa. Mutta miksi siitä pitää aina tehdä niin saatanan iso numero? Kaikki tavaratalojen kuvastot ja esitteet ovat aina, ja varsinkin tammikuussa, täynnä verkkareita, kävelysauvoja ja kaikenlaisia kotiliikuntavälineitä. Kenen kämppään ne kaikki mahtuvat? Kuka jaksaa ja viitsii niitä käyttää alkuinnostuksen laannuttua?

Urheiluvaatteita ostelevat tavikset, jotka eivät muutenkaan osaa pukeutua, ja jotka haluavat näyttää muille taviksille, että tässä ollaan nyt oikeita suomalaisia taviksia ja tässä ollaan nyt urheilullisia. On ällöttävää, kun pariskunnilla on samanlaiset verkkarit. Ajatella, jos minulla olisi samanlainen puku kuin miehelläni. Se nyt ehkä vielä menettelisi, mutta jos hänellä olisi samanlainen mekko ja korkokengät kuin minulla?

Miksi kaikki lehdet (varsinkin naistenlehdet) ovat aina täynnä jotain perkeleen jumppaohjeita? Miksei riitä, että kotona vaikkapa nostelee puntteja ja käy kävelemässä, vaan pitäisi myös mennä johonkin vitun spinningiin, aerobikkiin, pilatekseen (vai mikä Pilatus se nyt oli) ja muihin ällöttäviin ryhmäjuttuihin? Minua ei ainakaan yhtään kiinnosta. Liikunta on tylsää ja sen harrastamisen pitäisi olla yksityisasia, josta ei turhaan vouhoteta. En todellakaan halua hytkyä jossain laumassa kenenkään tekopirteän ohjaajan komennettavana kammottavan jumputuksen soidessa taustalla.

Kävelysauvat ovat muuten todella typerän näköiset. Tunkekaa ne sinne minne aurinko ei paista, please.