Lopettakaa ahdistelu!

Nyt te varmaan luulette, että aion kirjoittaa hattupäisistä ja popliinitakkisista miehistä, jotka ehdottelevat naisille. Väärin! Ei minulle ainakaan kukaan sellainen ole ehdotellut ainakaan kymmeneen vuoteen (valitettavasti). Ihan hyvin voin mennä yksin baariin tai kävellä illalla ulkona joutumatta ahdistelluksi, ei hätää.

Mutta auta armias, jos kävelen keskellä päivää asema-aukiolla, silloin kimppuuni hyökkää yksi jos toinenkin variksenpelätti tyrkyttämään ties mitä aatetta. Miksi helvetissä ihminen ei saa rauhassa mennä vaikkapa töihin ilman, että koko ajan joku hyökkää kimppuun, että oisko sulla hetki aikaa! Jos joku pyytäisi ilmaiselle drinkille, minulla olisi aina aikaa vaikka tunti tai pari, mutta ei tietenkään tuollaisille. Olisivat edes normaalin ihmisen näköisiä, että niiden kanssa kehtaisi puhua, mutta kun ei. Jostain merkillisestä syystä näiden ahdistelijoiden, jotka käyttävät itsestään rennon nuorekasta - ja teennäistä - nimitystä feissari, pitää aina olla ihan perseestä revityn näköisiä lävistyksineen, rastatukkineen.

Minulla ei ole mitään Animaliaa, Amnestyä ja Unicefia vastaan, mutta haluan kävellä rauhassa kadulla. Eniten vituttaa, että sama tyyppi saattaa ahdistella saman päivän aikana yhtä monta kertaa kuin satun kulkemaan ohi kyseisestä paikasta. En usko, että kukaan muukaan arvostaa tällaista ahdistelua. Jos haluaisin liittyä Amnestyyn tai tukea Unicefiä, osaan kyllä itse etsiä heidän yhteystietonsa netistä tai puhelinluettelosta. Tuosta ns. feissaamisesta eli siis ahdistelusta järjestöt saavat minulta ainakin pelkkää miinusta ja voivat olla varmoja, että sijoitan jatkossakin mahdolliset ylimääräiset rahani mieluummin vaikkapa kaljoitteluun.

Toinen vastenmielinen ahdistelijaryhmä ovat puhelinmyyjät. Älkää ikinä antako puhelinnumeroanne, jos osallistutte esim. johonkin arvontaan tai tilaatte jotain, koska heti on joku molopää puhelinmyyjä soittamassa ja tyrkyttämässä jotain. Jos haluan ostaa jotain, osaan kyllä itse omatoimisesti sen tehdä ilman että kenenkään tarvitsee tyrkyttää. Vituttaa myös, kun puhelinmyyjät vain jankkaavat eivätkä meinaa uskoa, ettei tosiaankaan kiinnosta. Ja kehtaavatkin luulla, että olisin niin tyhmä, että tilaisin jotain pösilölehtiä vain, koska saisin nyt aivan erityisen halvalla tai koska saisin kaupan päälle jotain aivan turhaa krääsää, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilmeisesti Suomessa on riittävästi typeryksiä, jotka halpaan menevät, kun tämmöistä toimintaa näköjään kannattaa jatkaa. Kaiken huippu on kyllä se, että puhelinterroristit soittelevat myös salaisiin numeroihin. Olen sitä mieltä, että koska minulla on salainen numero, minun ei tarvitse olla kohtelias puhelinmyyjälle, vaan voin suoraan sanoa, että minulle ei tarvitse soitella, saatanan häirikkö.

Nykyään ovikelloa soittavat ja koteihin tukevat ahdistelijat ovat harvinaistuneet ovisummerien ja -koodien takia, mikä on pelkästään hyvä. Minusta on erittäin törkeää soittaa jonkun ovikelloa ja kerjätä rahaa tai kaupustella jotain tai tyrkyttää jotain uskonlahkoa. Ideana lienee narrata kotiinsa sidottuja hyväuskoisia ja kilttejä vanhuksia, jotka helpommin päästävät tällaisia sisälle kuin epäluuloinen akateeminen kaupunkilainen.

Inhottavin ahdistelijaryhmä on ilman muuta kerjäläiset, olivatpa Romaniasta tai mistä hyvänsä. Tyypit pilaavat täällä maiseman ja aiheuttavat turhaan huonoa omaatuntoa kunnollisille suomalaisille veronmaksajille. Joku onneton höppänä saattaa naiiviudessaan antaakin noille rahaa, mutta se kostautuu, koska sitten sana leviää ja kohta niitä on täällä kahta enemmän. Vanha sanonta, että siivoa ensin oma pihasi ennen kuin menet naapurin pihaa siivoamaan pätee tässäkin tapauksessa.

Jotkut romanikerjäläiset olivat HS:n haastattelussa väittäneet olevansa pettyneitä suomalaisten piheyteen. Jassoo? Tosissaanko luulivat, että täällä saa helvetisti rahaa istumalla kadulla surkean näköisenä! Miksi minun pitäsi kenellekään laiskurille rahaa antaa, minulla on tarpeeksi tekemistä pelkästään itseni elättämisessä. Itse asiassa voisin mennä Stockan eteen istumaan turkki päällä ja hattu kourassa rinnallani lappu: "Auttakaa ylivelkaantunutta hienostorouvaa."