No nyt se alkaa

Yleisön pyynnöistä huolimatta Evan keljumi on täällä taas. Miten niin taas? Vaasan ylioppilaslehdessä julkaisin Evan keljumeitani joskus kauan sitten, 90-luvun puolivälissä. Näin sain torpedoitua mahdollisen nimenvarastamissyytteen, jota tuskin kukaan muu välttämättä hoksaisi esittää kuin minä itse.

Blogit ovat muuten ihan hanurista. Niitä pitävät vain itseään täynnä olevat egomaanikot, jotka kuvittelevat, että jotakuta kiinnostaa lukea heidän mukamas henkeviä ajatuksiaan epäkiinnostavista, tylsistä tai peräti banaaleista aiheista. Blogeja pitävät ihmiset, joilla ei oikeasti ole mitään järkevää tekemistä ja jotka kuvittelevat tekevänsä jotain hyödyllistä täyttämällä internetin turhilla sanoilla, jotka jäävät sinne ajelehtimaan kuin avaruusromu Maata kiertävälle radalle.

Ketään ei oikeasti kiinnosta - paitsi niitä, joilla ei ole omaa elämää. Blogeja lukevat samat luuserit, jotka roikkuvat tuntikaupalla Face Bookissa ja katsovat ääliömäisiä tosi-tv-ohjelmia, joissa lauma julkisuudenkipeitä idiootteja on narrattu kilpailemaan keskenään jostain typerästä asiasta.

Jo sana blogi on typerä ja epäonnistunut. On olevinaan nuorekasta ja trendikästä käyttää englanninkielisiä slangisanoja, vaikka suomi saavuttikin täysipainoisen kulttuurikielen aseman jo 1800-luvulla. Ihan niin kuin huono äidinkielensä hallinta olisi ylpeilemisen aihe! Tyypit juovat Smoothieta ja syövät Cookieita ja Brownieita samalla kun Bloggaavat, Chattaavat ja mesettävät Legginsit jalassa. Sitten nämä hyypiöt menevät Spinningiin ja Latinobickiin johonkin Fitness Centeriin, jossa Personal Trainer couchaa heitä Hip Hopin raikuessa. Kirjoittavat sitten suomeksikin kaikki yhdyssanat ja alkukirjaimet päin persettä, koska se on olevinaan niin vitun coolia.

Kannattaakin ihannoida niin kielenkäytössään, vapaa-ajan harrastuksissaan kuin pukeutumisessaankin amerikkalaisen suurkaupunkislummin tummahipiäistä alinta yhteiskuntaluokkaa - siinä meille mainio esikuva.