Asunnottomien yö - hohhoijaa!

Taas vietetään Asunnottomien yötä (vai menikö se jo? No ihan sama.), jolloin meidän ns. hyväosaisten tulisi kovasti sääliä noita onnettomia. Minä olenkin tosi hyväosainen: minulla on 43 neliön yksiö Töölössä, ja maksan lainanlyhennystä ja yhtiövastiketta vain noin tuhat euroa kuukaudessa. Rahat siihen poimin tietenkin puusta, vai? Enhän toki, vaan teen kahta työtä ja maksan sikana veroja. Todella kadehdittavaa?

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä (37/2008) haastateltiin asunnottomia ja kerrottiin heidän kovista kohtaloistaan. Jokainen haastateltu mainosti ryypänneensä rankasti. Työnteko ei kiinnostanut eikä vuokria ja muita laskuja ollut tullut maksettua, eipä tietenkään. 26-vuotias mutta 30 vuotta vanhemman näköinen Juuso kertoo, että veri vetää kadulle.

Mitä varten näitä tyyppejä pitäisi sääliä ja holhota? Jos eivät kerran halua elää säännöllistä elämää vaan rellestävät mieluummin kadulla ja metsissä, niin antaa olla sitten. Asunnottomuus ja työttömyys ovat rakenteellisia ongelmia: Suomessa on paljon vapaita työpaikkoja ja asuntoja, mutta silti on työttömiä ja asunnottomia. Miten se on mahdollista? No tietysti siksi, että jotkut työttömät ovat niin laiskoja, ettei heille ns. paskahomma kelpaa, mutta koska heillä ei ole mitään koulutusta ja he ovat liian laiskoja ja tyhmiä sellaista hankkimaan, he eivät saa parempaakaan työtä. Tietenkin he haluavat työn, josta maksetaan vähintään 5000 euroa kuussa ja jossa ei tarvitse tehdä mitään vaan voi tulla ja mennä miten haluaa.

Asunnottomuus taas johtuu siitä, että tyypit käyttävät kaikki rahansa viinaan ja huumeisiin sekä sotkevat ja rälläävät asunnossa ja lentävät sitten sieltä pihalle. Juuso kertoo: "Lähdin 14-vuotiaana omille teilleni. Laitoin äidin asunnon tulitikuiksi ja meinasin heittää sen poikaystävän neljännestä kerroksesta parvekkeelta alas. Äiti sai häädön."

Sympaattinen kaveri tämä Juuso. Sehän on tietysti yhteiskunnan vika, että hänellä menee huonosti. Ei hänellä itsellään ole siihen osaa eikä arpaa. Juuso kertoo: "Mulla todettiin nuorena adhd. Menin kuin höyrypää. En osannut hallita itteäni." Minkä pirun takia näitä tyyppejä ei panna pakkohoitoon, jos eivät itse älyä hankkiutua hoitoon? Nykyään on hyvät lääkkeet, joilla adhd saadaan kuriin. Suurin osa taparikollisista on adhd-potilaita, joten ongelma on vakava. Vai onko jokaisen oma asia, hankkiutuuko hoitoon vai ei - vaikka aiheuttaisi itselleen ja ympäristölle harmia?

Olen todella kyllästynyt tällaiseen jeesusteluun: "Kadulle voi joutua kuka vain, kenelle tahansa voi käydä näin." Miten niin? Tietääkseni kenenkään ei ole pakko ruveta ryyppäämään ja narkkaamaan, niin että joutuu retuperälle tai kadulle. Jos nyt kuitenkin on päässyt käymään niin, että huomaa olevansa alkoholisti, voi mennä hoitoon. Meillä Suomessa on tunnetusti verorahoilla ylläpidettävä terveydenhoito, joten juusojen omasta rahasta se ei ole kiinni. Mutta kas kun Suomessa yksilönvapaus on tärkein arvo: jokaisella on oikeus tehdä mitä lystää, ja soskusta saa rahaa ja sympatiaa. Ketään ei saa pakottaa töihin tai hoitoon tai ylipäänsä olemaan ihmisiksi. Sitten nämä juusot kehtaavat vielä marista, kuinka rahat ovat vähissä ja tiukkaa tekee. olisivat saatana kiitollisia, että saavat edes jotain. Ei minullakaan koskaan ole rahaa, vaikka teen kahta työtä, mutta en minä siitä yhteiskuntaa, Kelaa tai soskua syytä.

Ja kyllä, totta kai vastustan Taka-Töölöön suunniteltua mielenterveyskuntoutujien ja päihdeongelmaisten tukiasuntotaloa (taas näitä sanahirviöitä). Töölössä on jo ihan tarpeeksi paljon pultsareita ja avohoitolaisia. Miksi tuollaisten pitää välttämättä asua keskeisellä paikalla? Eikö päihteistä vieroittuminen onnistuisi helpommin vaikkapa Kainuun korvessa kuin Helsingin keskustassa, jossa huumeita ja viinaa on joka paikassa kätevästi tyrkyllä? Olen myös vihainen siitä, että roskaväki pääsee ilmaiseksi Töölöön asumaan, kun taas itse joudun käymään töissä ja maksamaan siitä isot rahat. Tarinan opetus? Ei kannata tehdä töitä vaan maata kotona ryyppäämässä.