Lopettakaa se psykoporno!

Olen kyllästynyt sosiaali- ja psykopornoon. Sosiaaliporno on sitä, että lehdissä kirjoitetaan joka päivä sivutolkulla Kauhajoen tapahtumista muka siksi, että niitä olisi helpompi ymmärtää. Joku kieroutunut mister Nobody varmaan hoksaa, että kas kun ammuskelija taas sai paljon julkisuutta, onpas ihailtavaa, pitäisköhän minunkin...
Miten tällaista koskaan voi ymmärtää?

Psykoporno on sitä joka tuutista tunkevaa rasittavaa lässytystä, että miltä meistä nyt tuntuu ja miltä meistä nyt pitäisi tuntua. Nyt pitää taas saada kriisiryhmät ja terapiat joka helvetin niemeen ja notkoon. En tietenkään halua vähätellä nämä järkyttävät tapahtumat kokeneiden tunteita, mutta on sopimatonta tyrkyttää terapiaa koko Suomelle. Jokaisella on oma tapansa kokea asioita, pitää kunnioittaa yksilön oikeutta siihen eikä väkisin sanella, mikä on sopiva reaktio. Jos joku haluaa olla rauhassa, antakaa hänen olla. Se että ei joku ei ole yltiösosiaalisesti suuna päänä koko ajan ei välttämättä tarkoita, että hän on itsemurhaa hautova syrjäytynyt psykopaatti tai muuten vain tunnevammainen. Hienotunteisuutta, pyydän.

Inhottavinta on, että ala-asteen vanhempia ja opettajia usutetaan järjestämään jälkipuintia ja ties mitä ja oikein ohjeistetaan siihen. Säästäkää lapset turhalta pelottelulta, sillä ainakin toistaiseksi peruskoulu on säästynyt tappamisilta. Kun puhutte kouluampujista ja koulusurmista, muistakaa että niin Jokelassa kuin Kauhajoella oli kyse täysi-ikäisestä ammuskelijasta ja oppilaitoksesta eikä koulusta. Oppilaitos on siis sellainen, johon hakeudutaan vapaaehtoisesti oppivelvollisuuden päätyttyä, koulu taas on joko ala- tai yläaste, jossa suoritetaan oppivelvollisuus.

Tähän psykopornoiluun kuuluu myös, että opettajien edellytetään puivan tapahtumia oppilaidensa kanssa oppitunneilla. Mitä järkeä siinä on, että joka tunnilla näin tehdään? Entä jos joku opiskelija ei halua? Entä jos opettaja ei halua? Ennaltaehkäisystä puhutaan paljon, ja jotkut naiivit tomppelit esittävät, että koulukurattorien ja -terveydenhoitajien pitäisi seuloa oppilasjoukosta potentiaaliset psykopaatit, joita sitten opettajat pitäisivät muka silmällä estääkseen jollain ihmeen tavalla väkivaltaiset räjähdykset. Usko näiden kolmen ammattikunnan taitoihin ja resursseihin on mieletön.

Ei tässä mitkään psykolässytykset auta. Tarvitaan metallinpaljastimet ja vartijat oppilaitosten oville ja tuliaseiden täyskielto muilta kuin poliisilta ja armeijalta.

Opettajilta vaaditaan muutenkin ihan liikaa nykyään: pitää tarjota laadukasta mutta hauskaa opetusta, saada suuri ja sekalainen ryhmä pysymään kasassa ja jonkinlaisessa työrauhassa, opettaa alkeellisimmat käytöstavat ja kasvattaa (koska kotona ei sitä enää tehdä), selvittää riitoja ja kiusaamisia, leikkiä terapeuttia moniongelmaisille oppilaille ja näiden vanhemmille, kuunnella haukkumiset ja väistellä lentäviä esineitä tai sätkiviä raivohulluja kakaroita. Kaikki tämä olemattomin oikeuksin, valtuuksin ja resurssein ja ilman psykiatrin, juristin ja poliisin koulutusta. Ihme, että kukaan opettaja ei ole vielä pimahtanut ja rynnännyt kouluun ammuskelemaan. Ihme, että kukaan ylipäänsä enää haluaa olla opettaja.