Miksi en kulje julkisilla

Ennen olin vannoutunut julkisen liikenteen käyttäjä ja yksityisautoilun paheksuja. Sittemmin olen kääntänyt takkini ja ostanut auton, vaikka kotioveltani pääsee julkisilla joka paikkaan. Kuinkas nyt näin?

Jos ihan rehellisiä ollaan, muinainen autovastaisuuteni perustui kateuteen: vitutti, kun en itse osannut ajaa ja kun itselläni ei ollut varaa ostaa autoa. Sitä paitsi julkinen liikenne ei oikeasti ole kätevää.

Helsingin julkisessa liikenteessä minua ärsyttävät monet asiat. Busseissa on talvella tukahduttavan kuuma, niin että ahtaassa tilassa pitää vikkelästi taiteilla itsensä ulos talvivaatteista ennen kuin kylpee hiessään. Noin 40 cm kapeilla istuimilla tämä voi vaatia akrobatiaa, jos vieressä istuu muu kuin lapsi tai anorektikko. On myös ikävää istua kylkimyyryä tuntemattoman ihmisen vieressä kyynärpäät toisiaan tökkien, kaikki pussit ja kassit sylissä. Kerran istuessani ikkunapaikalla viereeni änkesi megalihava somaliakka, joka rusensi minut itsensä ja ikkunan väliin ja haisi pahalle.

Busseissa on epämukavat penkit, joista tulee selkä kipeäksi, ja jatkuvasti vuorotteleva kiihdytys ja jarrutus saavat matkustajat heilumaan kuin räsynuket. Hyvä, etteivät niskat mene nurin. On myös tylsää seistä pysäkeillä palelemassa, haistelemassa tupakansavua ja tuijottamassa vähäpukeisia pimuja mainosjulisteissa. Miksei niissä perkeleen julisteissa ole tasapuolisuuden vuoksi pojuja? Sitä paitsi suurin osa joukkoliikenteen käyttäjistä on naisia, eikä heitä kaiketi kiinnosta pimut. Pysäkillä pitää myös varoa astumasta purkkaan tai räkäklönttiin, joita jotkut syljeskelevät kadulle parin minuutin välein. (Peskää hampaat useammin tai menkää lääkäriin, jos suussa on niin paha maku, saatana!)

Jokaisessa julkisessa liikennevälineessä on vähintään yksi kännykkäterroristi, joka huutelee kovalla äänellä puhelimeensa. Minua ei ainakaan yhtään kiinnosta kuunnella näiden juttuja ja soittoääniä ja piipityksiä. Kaiken kruunaa sotkeva ja möykkäävä kaljapussiporukka, jollaisia Helsingin metrossa on myös arkiaamuisin. Iltaisin ja viikonloppuisin näitä piisaa, ja alaikäiset huutelevat vittua ja remuavat kännissä, eikä kukaan aikuinen uskalla tehdä mitään. Toisinaan koko raitiovaunu haisee yököttävästi, kun kyydissä on pultsari.

Veikkaan, että suurin osa julkisen liikenteen häiriköistä on muita kuin maksavia asiakkaita. Niin kauan kuin HKL ei viitsi panna pummeja kuriin ja huolehtia maksavien asiakkaiden viihtyisyydestä, minä ajelen omalla autollani - maksoi mitä maksoi. Rahastajat takaisin ratikoihin! Johan työllisyyskin kohenisi.

Omassa autossa on myös se hyvä puoli, että sen lähtöajan saa itse valita, kuten myös lahtöpaikan ja määränpään. Jotkut väittävät, että julkisissa voi lukea tai meikata, toisin kuin autoa ajaessa, mutta se ei asiallisesti ottaen pidä paikkaansa. Bussi tärisee niin, että meikkaaja tökkää itseään rajaustussilla silmään ja lopputulos on coolin lookin sijaan pandakarhu. Lukemisesta taas ei tule mitään, kun muut ns. ihmiset häiritsevät eikä hiljaisuudesta ole tietoakaan. Bussissa on myös meluisa moottori, joka häiritsee musiikin kuuntelua mahdollisella omalla laitteella.