Käymäläkulttuuria

Kaikkien pitäisi käydä paskalla vain ja ainoastaan kotonaan, ei ainakaan julkisissa käymälöissä. Jos nyt esimerkiksi työpaikan vessassa välttämättä kuitenkin pitää paskoa, pitäisi ainakin a) vetää pönttö ja b) harjata jarrutusjäljet eli paskaraidat pois. Minua ainakin oksettaa mennä vessakoppiin, jossa haisee paska. Ja vaikkei haise, vielä oksettavampaa on, kun pöntössä on vanhat paskat seinämissä. On se nyt saatanan kumma, että joillekin on niin vaikeaa tarttua siihen pöntön vieressä olevaan harjaan. Vai luulevatko he kenties, että se on jonkun hammasharja eivätkä siksi uskalla koskea? Jotkut näyttävät myös luulevan, että jos vetää pöntön päällä olevasta nupista tai painaa siinä olevaa nappia, tulee maailmanloppu.

Monet ihmiset eivät pese käsiään käytyään vessassa, tai huljuttavat niitä vain näön vuoksi pikaisesti hanan alla. Hyi helvetti! Toivottavasti tällainen tyyppi ei valmista minulle ruokaa kahvilassa tai ravintolassa.

Ihmisten barbaarisen käymäläkäyttäytymisen ohella suuri vitsaus ovat epäesteettiset ja epäsiistit mukavuuslaitokset, joita aivan liian usein näkee julkisissa tiloissa. Monissa helsinkiläisravintoloissa on peltiset vessanpöntöt kuin vankilassa konsanaan. Liian monesta eriöstä puuttuu bideesuihku, jollainen pitäisi tietysti olla niin miesten- kuin naistenvessoissa.

Julkisissa toileteissa pitäisi ehdottomasti olla täysin eristetyt kopit eikä missään nimessä sellaiset, joissa on vain ohut väliseinä mutta avoin tila seinän ala- ja yläpuolella. Vessassa pitää olla yksityisyyttä. Minä en ainakaan halua kuunnella, kuinka joku piereskelee tai lorottaa.

Ärsyttää ihmiset, jotka huutelevat toisilleen kopista toiseen tai jäävät seisoskelemaan altaiden luo ja juttelemaan. On siinäkin esteettinen ympäristö kanssakäymiselle! Mutta pissaliisat ovat tunnetusti kuin kotonaan vessassa. Menisivät miestenvessaan, siellähän on ne kivat kusikourut tai pisoaarit. Ne ovat muuten todella yököttäviä. Ällöttää ajatus, että joku juntti kusee ränniin (vilkuillen vaivihkaa muiden kikuleita), ravistaa vähän ja sujauttaa sitten muitta mutkitta kalunsa housuihinsa, noin vain, pesemättä sen enempää kikkeliä kuin käsiäkään. Yäk - en haluaisi treffeille tuollaisen kanssa.

En haluaisi kuunnella toisten löpinöitä paskahuussissa vaan mieluummin jotain tähdellisempää, joka paikan omistajan kuuluisi järjestää. Ravintola Kosmoksen vessassa on jo useiden vuosien ajan voinut kuunnella linnunlaulua. Se on kannatettavaa, samoin klassinen musiikki tai vaikkapa kielikurssi, kuten Rymy-Eetun vessassa.

Kaupungin hienoimmat käymälät ovat ilman muuta hotelli Tornin Ateljeebaarin naisten-wc (se maisemastaan kuuluisa) ja hotelli Kämpin wc:t. Nämä ovat tyylikkäitä ja siistejä, ja Kämpin vessoissa on käsivoidetta ynnä muuta tarpeellista. Ja tietysti kunnolla eristetyt kopit, joissa myös on ilmastointi - aivan välttämätön varustus sekin. Erään gourmet-ravintolan klosetissa oli kuulemma Diorin kosmetiikkaa ja sukkahousuja tarjolla. Loistavaa! On erittäin kiusallista, jos sukkahousuihin tulee silmäpako kesken kaiken, ja raskaan herkuttelun lomassa voi tulla tarvetta virkistäytyä vaikkapa kasvoveden ja puuterin avulla.

Huonoa monessa julkisessa toiletissa on käsipyyherulla, josta on vaikea saada otetta ja joka myöhemmin illalla muuttuu ällöttävän märäksi, tai käsienkuivauslaite, joka pitää kovaa meteliä muttei kuivaa. Hygienisintä olisi käyttää kertakäyttöisiä paperipyyhkeitä tai yksittäisiä kangaspyyhkeitä. On myös käsittämätöntä, että todella monessa vessassa ovi aukeaa sisäänpäin. Hieno homma: Kun justiinsa olen pessyt kädet, joudun tarttumaan saastaiseen mikroeliöitä vilisevään kahvaan saadakseni oven avattua. Kukahan idiootti senkin on keksinyt? Varmaan joku munan- ja nenänkaivaja, joka ei itse pese käsiään eikä piittaa sellaisesta turhasta ämmien ja homojen vouhotuksesta.

Monessa paikassa henkilökunta on olevinaan liian kiireinen käydäkseen säännöllisesti tarkastamassa mukavuuslaitosten siisteyden, vaikka siisteys on vähintä, mitä voi vaatia julkiselta käymälältä.